Varhassa valtaa on keskitetty liikaa aluehallitukselle

Perjantai 9.6.2023 - Pirjo Lampi

Varsinais-Suomen hyvinvointialueella on nyt organisaatiomallin suunnittelun jälkeen siirrytty luomaan palvelustrategiaa. Organisaatiomallissa, joka Varhassa on lautakuntamalli, lautakunnat oli aluksi nimetty valmisteleviksi lautakunniksi. Sittemmin tuo valmisteleva sana poistettiin ja annettiin ymmärtää, että ne muuttuisivat päätöslautakunniksi.

Toisin on kuitenkin käynyt. Toimin itse ikääntyneiden palveluiden lautakunnassa mutta valtamme rajoittuu edelleen vain erinäisten virkamiesten valmistelemien esitysten kuulemiseen ja niistä mahdollisesti pyydettyjen lausuntojen antamiseen. Mitään päätösvaltaa meillä ei edelleenkään ole esimerkiksi budjetin suhteen. Tätä samaa viestiä olen kuullut myös muiden lautakuntien edustajilta.

Kun olen asiasta kysellyt, vastauksena on, ettei hallintosääntö salli sitä. Olisiko siis aika ottaa hallintosääntö nopealla aikataululla uudelleen käsittelyyn ja kirjata sinne selkeästi lautakunnille myös todellista päätösvaltaa?

Jos sitä ei niille voida antaa, kuten esimerkiksi kunnissa tehdään ja on tehty myös sote-palveluissa, ne ovat lähes keskustelukerhoja.

Tällä hetkellä valta on aluehallituksella, joka vie päätösehdotukset valtuuston päätettäväksi. Lautakunnissa on kuitenkin valtavasti tietotaitoa, joka pitäisi ehdottomasti hyödyntää nykyistä paremmin.

Hyvinvointialuejohtajamme Tarmo Martikainen on itse usein todennut puheissaan, että päätösvaltaa tulisi antaa alaspäin ja päätöksen tekoa pitäisi nopeuttaa eikä hidastaa.

Miksi näin ei siis toimita? Muutos pitäisi tehdä nopealla aikataululla, koska nyt ollaan siirrytty tekemään palvelustrategioita, joista nimenomaan pitäisi myös lautakuntien pystyä tekemään päätöksiä.

PIRJO LAMPI

Turun kaupunginvaltuutettu (ps)

Varhan varavaltuutettu

Ikääntyneiden palveluiden lautakunnan vpj

Osoittautuuko sote-uudistus historialliseksi epäonnistumiseksi?

Keskiviikko 25.1.2023 - Pirjo Lampi

Hyvinvointialueet ovat nyt olleet toiminnassa vuoden ja missä tilanteessa olemme? Kalliita johtajia on ollut varaa palkata pilvin pimein ja hienoja organisaatiomalleja on luotu.

Valitettavasti näyttää siltä, että rahat ovat jo nyt loppumassa, kun palvelutoimintaa ollaan vasta aloittamassa. On arvioitu, että valtion kirstusta pitäisi löytyä lisärahoitusta hyvinvointialueille vähintäänkin 700 miljoonaa euroa. Tilannetta on pahentanut esimerkiksi koronasta ja hoitohenkilöstön työtaistelusta syntynyt hoitovelka.

Jos rahaa ei saada riittävästi, se tarkoittaa erilaisia sopeuttamisohjelmia. Me kaikki tiedämme, että se tarkoittaa aina palvelujen karsimista. Tämä puolestaan johtaa loputtomaan kierteeseen, jolla kustannukset yleensä vain nousevat. Kansalaisten sairaudet eivät parane itsestään sillä, että me pyrimme säästöihin esimerkiksi sulkemalla vuodeosastoja.

Nykyinen hallitus runnoi läpi sote-uudistuksen ja on jaksanut sitä hehkuttaa suurena historiallisena saavutuksena. Vanhuspalvelulaki uusittiin ja henkilöstömitoitus saatiin läpi. Tämän mitoituksen asteittaista toteuttamista kuitenkin siirrettiin jälleen kerran eteenpäin. Ei osattu ajatella, että meille syntyy valtava pula hoitohenkilöstöstä.

Kotihoidossa on yhä huonokuntoisempia ikäihmisiä. Vanhainkotihoito eli ns. laitoshoito on ajettu alas ja tehostettuun palveluasumiseen pääsyn kriteerit ovat korkeat.

Viime aikoina on voivoteltu, kuinka vanhukset tukkivat päivystyksiä joka puolella maata. Ensihoito kuskaa samaa vanhusta useita kertoja päivystykseen ja takaisin kotiin. Jos hänet otetaan osastolle ja erikoissairaanhoitoa ei enää tarvita, mutta häntä ei voida kuitenkaan kotiuttaa, meillä ei ole perusterveydenhoidon jatkohoitopaikkoja riittävästi.

Tämä ei ole tehokasta eikä järkevää hoitoa. Tämä osoittaa myös hallituksen kyvyttömyyden ennakointiin ja varautumiseen. Ikäihmisten määrän lisääntyminen on ollut tiedossa. Nyt se tuntuu olevan suuri yllätys, harmi ja rasite. Yhteiskunnassamme ei ikäihmisiä arvosteta riittävästi. Vanhustyön keskusliitto on todennut, että arvokas vanhuus on ihmisoikeus.

Hoitotakuun todellinen toteutuminen tuntuu myös kovin epärealistiselta. Toivottavasti olen väärässä ja 1.9. tänä vuonna kiireettömään hoitoon pääsee 14 vuorokaudessa ja ensi vuoden marraskuussa jokainen pääsee kiireettömään hoitoon 7 vuorokaudessa. Ellei pääse, miten silloin toimitaan? Vastuu on hyvinvointialueilla.

Jos menoista joudutaan leikkaamaan, niin on arvioitu esimerkiksi miljoonan euron leikkauksen tarkoittavan ikääntyneitten palveluissa 30 000 kotihoidon tai 26 000 vammaispalveluiden mukaisen kuljetuspalvelumatkan karsimista. 1 miljardin säästöt tarkoittaisivat 16 miljoonan terveyskeskuslääkärikäynnin vähentämistä.

Vain parantamalla ikäihmisten, vammaisten ja paljon palveluja tarvitsevien mahdollisuutta saada tarvitsemansa palvelut oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa voimme säästää myös kustannuksissa. Tämä vaatii riittävästi hoitohenkilöstöä, joka saa työstään kunnollista palkkaa.

Hyvinvointialueet ovat vaikeassa tilanteessa, jos valtiolta ei tule tarvittavaa lisärahoitusta. Nyt viimeisiään vetävä vanha hallitus pääsee kuin koira veräjästä ja vastuu siirtyy uudelle tulevalle hallitukselle.

PIRJO LAMPI

kaupunginvaltuutettu (ps)

Varhan varavaltuutettu

Ikääntyneiden lautakunnan varapuheenjohtaja (Varha)

Sote-uudistuksen tavoitteet eivät toteudu ilman riittävää hoitohenkilökuntaa

Lauantai 17.9.2022 - Pirjo Lampi

Nykyinen hallituksemme on ylpeänä toistuvasti kehunut onnistuneensa saamaan läpi lakeja, joihin muut aikaisemmat hallitukset eivät ole pystyneet. Yksi näistä on ollut ns. vanhuspalvelulain voimaantulo. Sen tarkoituksena oli vahvistaa kotihoidon resursseja ja laatua, kehittää välimuotoista asumista ja vanhainkotihoidosta siirryttiin tehostettuun palveluasumiseen.

Säädettiin myös hoitajamitoitus, jonka toteuttamisessa ei ole onnistuttu. Nyt hallitus on miettimässä, pitäisikö 0,7 mitoitusta siirtää ensi vuoden huhtikuusta eteenpäin. Se vaatii kuitenkin lakimuutoksen tekemistä.

Hallitukselle ei olisi pitänyt tulla yllätyksenä ikäihmisten määrän kasvu. Loogista olisi kai ollut ymmärtää, että myös hoivan tarve silloin lisääntyy. Samalla hoitohenkilöstön tarve tulee kasvamaan.

Valitettavasti digitaalisten palvelujen lisäämisellä ei tätä ongelmaa ratkaista, mutta niistä on lisäapua.

Turun sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksessa käsittelimme taannoin 283 kotihoidon työntekijän kirjoittamaa adressia, jossa he esittivät huolensa siitä, etteivät he pysty toteuttamaan asiakkaille tehtyjä palvelusopimuksia. Turussa on ollut ajoittain pulaa myös terveyskeskuslääkäreistä. Perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa kärsitään hoitajapulasta koko maassa.

Hallitus sai aikaan myös sote-uudistuksen, joka on Suomen historian yksi merkittävimmistä hallinnollisista uudistuksista. Se toi mukanaan aluevaalit ja uuden jättimäisen hallintohimmelin. Monenlaista johtajaa korkeilla palkoilla on nyt luomassa tätä uutta hallintoa. On laadittu hallintosääntöä ja valittu eri tehtäviin luottamushenkilöitä.

Tämä vuosi meneekin hienojen strategioiden luomiseen, jotka ovat pohjana sille, miten me sitten tulemme toimimaan, kun palvelurakennetta ruvetaan valmistelemaan ensi vuonna.

Mitkä ovat meidän hyvinvointialueemme tärkeitä arvoja? Missä ja mitä palveluja tulemme tarjoamaan varsinaissuomalaisille? Rahoituksen riittävyys on suuri kysymysmerkki. Miten onnistuu palkkojen harmonisointi? Miten yhdenvertaistamme asiakasmaksut? Miten hyvin me pystymme säilyttämään nykyiset palvelumme?

Kylmä tosiasia lienee, etteivät kaikki palvelut tule säilymään entisenlaisina. Niitä joudutaan keskittämään. Toivottavasti se tehdään alueellisesti järkevällä tavalla ja niin, etteivät kaikkein heikoimmassa asemassa olevien, kuten ikäihmisten ja vammaisten palvelut ainakaan heikkene nykyisestä.

Kompastuskiveksi ja uhkakuvaksi on noussut valtava pula hoitohenkilöstöstä. Sen kehittyminen on ollut jo havaittavissa muutaman viime vuoden aikana, mutta reagointina siihen ovat olleet usein vain erilaiset kuntien sopeuttamisohjelmat, joilla on vähennetty vuodeosastopaikkojen määrää ja hoitoon pääsyn viivästymisestä on tullut ikään kuin hyväksytty tapa.

Ylikuormittuneita ja huonoon palkkaukseen tyytymättömiä hoitajia on lähtenyt ja lähtee ulkomaille tai vaihtaa kokonaan alaa. Tämän ongelman ratkaisemiseksi on tehtävä kaikki mahdollinen.

On ikävä todeta, että jos me emme saa palkattua riittävästi ammattitaitoista pysyvää hoitohenkilöstöä, koko uudistuksen tavoitteiden toteutuminen on mahdotonta.

Kuka kantaa vastuun? Tuskin ainakaan nykyinen hallitus.

PIRJO LAMPI

kaupunginvaltuutettu (ps)

sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen

Varsinais-Suomen hyvinvointialueen varavaltuutettu

Ikäihmisten palvelut ovat kriisissä

Torstai 8.9.2022 - Pirjo Lampi

Miten ikäihmisten määrän lisääntyminen ja samalla heidän avuntarpeensa on voinut yllättää yhteiskuntamme täysin? Siltä tuntuu, kun lukee ja kuulee, miten heitä tällä hetkellä kohdellaan. Vanhuspalvelulain voimaantuloa hehkutettiin ja siltä odotettiin paljon. Käytännössä se tarkoitti vanhainkotien lakkauttamista ja tilalle tuli tehostettu palveluasuminen. Se toi tullessaan myös maksujärjestelmän muutoksen, josta voidaan olla montaa mieltä. Kotihoidon merkitystä on alettu korostaa niin, että meille on syntynyt miltei kotihoidon pakkolaki. Kuitenkin kotihoidon saamisen kriteereitä on kiristetty. Nykyinen hallitus sai läpi henkilöstömitoituksen, jota on toteutettu asteittain, ollen tätä kirjoittaessani 0.6. Ensi keväänä sen pitäisi olla 0.7. Sen toteutuminen tuntuu mahdottomalta, koska nykyisenkin mitoituksen saaminen on ollut ongelmallista. Varsinais-Suomessa näitä 0.6:n alituksia on ollut THL:n tilastoinnin mukaan toistakymmentä. Turussa käsittelimme sosiaali- ja terveyslautakunnan saamaa adressia, jonka oli allekirjoittanut 283 kotihoidon työntekijää. He olivat vakavasti huolissaan siitä, etteivät he ehdi ajallisesti toteuttamaan asiakkaan kanssa tehtyjä palvelusopimuksia. Selityksenä kaikkeen on aina ja vain henkilöstöpula. Minulle ei tämä riitä. Palvelurakennetta luotaessa emme saa unohtaa ikäihmisten oikeutta inhimillisiin ja yhdenvertaisiin palveluihin koko maakunnassa.

Pirjo Lampi

Varavaltuutettu

Ikääntyvien palveluiden valmistelulautakunnan jäsen

Kela-korvausten jättileikkausta ei pidä toteuttaa

Maanantai 28.3.2022 - Pirjo Lampi

Ennen aluevaaleja Kela-korvausten mahdollisista leikkauksista käytiin vilkastakin keskustelua julkisuudessa ja puolueet esittivät omia kantojaan asian tiimoilta puolesta ja vastaan. Keskustelu vaimeni sopivasti ennen vaaleja mutta nyt, kun vaalit on pidetty, hallitus on ilmoittanut aikovansa toteuttaa yksityisen hoidon ja tutkimuksen Kela-korvausten 64 miljoonan euron leikkauksen ensi vuoden alussa.

Tämä summa vastaa noin 40 prosenttia viime vuoden Kela-korvauksista. Leikkaukset astuisivat voimaan vuoden 2023 alussa. Siis juuri samaan aikaan, kun sote-palvelut virallisesti siirtyvät hyvinvointialueille.

Hyvinvointialueitten organisaatioita ollaan tällä hetkellä luomassa kovaa vauhtia ja maassamme eri alueitten mallit ovat toisistaan hyvinkin paljon poikkeavia. Miten tämä järjettömän suuri hallinnollinen muutos saadaan toimimaan käytännön tasolla, on vielä melkoisen epäselvää. Saattaa tulla kiire.

Vuonna 2020 kehysriihessä hallitus linjasi, että Kela-korvausten leikkaamisella rahoitetaan vuonna 2023 sitovan hoitajamitoituksen toteutumista 40 miljoonalla eurolla. Tästä ei ole paljon keskusteltu julkisuudessa.

Toiveunta ja turhia lupauksia. Meillä on huutava pula koko hoitohenkilöstöstä. Ilman sitä me emme saa hoitoa.

Sote-keskuksista on tarkoitus saada myös erikoislääkäripalveluita. Mitä erikoisaloja ne tulisivat olemaan, on vieläkin epäselvää.

Kaikista sote-keskuksista ei tulla saamaan samoja palveluja. Kukin hyvinvointialue päättää, mitä palveluja se alueellaan tuottaa itse tai mitä se hankkii ostopalveluna. Jo tällä hetkellä esimerkiksi silmälääkäri- ja gynekologipalveluita ei juurikaan terveyskeskuksista saa.

Lakisääteiset palvelut on tulevaisuudessakin turvattava, mutta muuten niiden saatavuudesta vastaa jokainen hyvinvointialue omalla tavallaan.

Tämä Kela-korvausten leikkaaminen tulee koskettamaan erityisesti pienituloisia. Rahalla on yksityisiä palveluja saanut ennen ja saa tulevaisuudessakin. Tämä leikkaus tulee lisäämään eriarvoisuutta. Otan esimerkiksi gynekologisten palvelujen saannin.

Terveyskeskuslääkäri ei ole gynekologi. Käynti gynekologilla koostuu sisätutkimuksesta, mahdollisesta ns. papa-näytteen otosta ja rintojen palpoinnista sekä tarvittaessa esimerkiksi munasarjojen ultraäänitutkimuksesta. Tällä kaikella on valtavan suuri merkitys esimerkiksi pahanlaatuisten kasvaimien varhaisessa toteamisessa.

Jos Kela-korvaukset nyt poistetaan, pelkona on se, että naiset eivät enää hakeudu vastaanotoille entiseen tapaan. Tämä voi pidemmän päälle aiheuttaa jopa syöpäkasvaimien ja niiden esiasteitten liian myöhäiseen havaitsemiseen. Tällöin myös hoidon kustannukset tulevat nousemaan.

Nyt olisi syytä ottaa aikalisä. Kela-korvausten leikkauksia ei pidä ottaa käyttöön vuoden 2023 alussa, jolloin hyvinvointialueet vasta aloittavat toimintansa. Jos julkista palvelutuotantoa ei voida toteuttaa toivotulla tavalla ja koko sote-uudistuksen tavoitteet jäävät saavuttamatta, näitä leikkauksia ei voi tehdä.

Päätöstä pitäisi nyt lykätä tuonnemmaksi vaikkapa parin vuoden päähän, jolloin on näyttöä siitä, miten hyvinvointialueet ovat saaneet toimintansa järjestettyä. Mikäli näin ei toimita, meitä voi odottaa ennen näkemätön sosiaali- ja terveyspalveluitten katastrofi.

PIRJO LAMPI

kaupunginvaltuutettu (ps)

sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen

Varsinais-Suomen hyvinvointialueen varavaltuutettu

https://www.ts.fi/lukijoilta/5608897

En väittänyt koulun pihan tapahtumia kiusaamiseksi

Torstai 23.9.2021 - Pirjo Lampi

Vastaan Jussi Tuimalan kirjoitukseen (TS mielipiteet 23.9.). Hienoa, että olemme samaa mieltä siitä, että koulukiusaaminen on vakava asia. Siitä olemme puhuneet paljon kasvatus- ja opetuslautakunnan jaoston, jossa viime kaudella molemmat olimme jäsenenä, kokouksissa.

Asia nousi julkisuuteen Turun Sanomien suurin otsikoin tehdyn jutun seurauksena (21.9.).

Se, mitä itse suljetussa ryhmässä ja omassa Facebook-päivityksessäni kirjoitin, on haluttu tahallaan tulkita väärin. Se oli omaa pohdintaani näkemästäni, joka huolestutti. Korostan jälleen kerran, etten ole väittänyt missään vaiheessa koulun pihan tapahtumia kiusaamiseksi.

Kommenteistani halutaan unohtaa myös se oleellinen seikka, että koulun pihalla ei ollut paikalla opettajaa. Jos näin olisi ollut, en olisi tapahtumaa jäänyt seuraamaan. Olin siis ainoa aikuinen henkilö, joka näki mitä kaikkea pihalla tapahtui. Sitä eivät siis nähneet lasten vanhemmat eikä opettaja. Sen näkivät kyllä myös lähimmän talon parvekkeilta muutamat minulle asiaa ihmetelleet asukkaat. Opettajan saapuessa useiden minuuttien jälkeen hän vastasi, että kyse on ollut leikistä mutta ehkä vähän harkitsemattomasta.

Me puhumme paljon aikuisten vastuusta. Me puhumme varhaisen asioihin puuttumisen merkityksestä. Meillä on noussut ikäviä kiusaamistapauksia julkisuuteen. Pahin niistä on Koskelan tapaus, jossa kaveruuteen peitettyä kiusaamista ei kukaan huomannut tai halunnut huomata.

Toistuvasti korostetaan myös, että asioihin pitäisi mieluummin puuttua matalalla kynnyksellä, vaikka turhaan, kuin ei ollenkaan. YK:n lasten oikeuksien mukaan lapsilla on oikeus sekä fyysiseen että psyykkiseen koskemattomuuteen.

Opettajan on kyettävä arvioimaan, noudattavatko lapset vastuullisia sosiaalisia normeja.

Se, että jotkut ovat sekoittaneet tähän minun kohdallani politiikan on käsittämätöntä ja ilmeisen tahallista. Sillä hetkellä olin vain ja ainoastaan yksi huolestunut aikuinen, joka ihmetteli, mitä koulun pihalla tapahtuu. Hauskalta leikiltä se minun silmissäni ei näyttänyt.

Olen itse valmis tulemaan tapaamaan näitä vanhempia, joiden mielen nyt olen niin kovasti pahoittanut, vaikkapa koulun vanhempainiltaan keskustelemaan asiasta ihan kasvotusten. Läheisistä pihapiireistä on tullut vain kiitosta ja kannustusta.

Olen saanut valtavan määrän kiitosta erilaisten viestien muodossa täysin minulle tuntemattomilta ihmisiltä, myös lasten vanhemmilta. En yhtä ainoaa negatiivista puhelua tai viestiä. Olen saanut kuulla monta tarinaa myös oikeista kiusaamistapauksista ja siitä, miten vaikeaa kommunikointi koulujen ja vanhempien välillä joskus näissä tapauksissa on ollut. Minulle on nyt uskallettu kertoa. Näitä viestejä on tullut myös Turun ulkopuolelta.

Yksikään niistä henkilöistä, jotka minut ovat somessa ja TS:n julkaisussa teilanneet kuvottavaksi ja creepy-mummoksi, ei ole uskaltanut olla minuun suoraan yhteydessä. Tämäkö on sitä Tuimalan peräänkuuluttamaa fiksua käytöstä aikuisilta?

Peruskoulussa on opettajien vastuulla tukea lasten turvallista kasvamista, eikä koulun ole tarkoitus toimia säännöttömänä lasten itsensätutkiskeluaihiona.

Eräs tuntematon soittaja kiittäessään minua taisi osuakin asian ytimeen todetessaan, että suurin syy minun mollaamiseeni on se, että satun olemaan perussuomalainen. Perussuomalaiset haluavat kaikille turvallisen koulun, jossa ketään ei kiusata.

PIRJO LAMPI

valtuutettu (ps)

https://www.ts.fi/lukijoilta/5434257/En+vaittanyt+koulun+pihan+tapahtumia+kiusaamiseksi

Hirvensalon osayleiskaavalla ei saa tuhota Uittamon alueen arvokasta luontoa

Lauantai 14.8.2021 - Pirjo Lampi

Turun kaupunginhallitus otti kielteisen kannan KHO:n pyytämään selvitykseen koskien Meripuistoseura ry:n tekemää valituslupahakemusta Hirvensalon osayleiskaavasta (TS 10.8.). Tosin päätös ei ollut yksimielinen, kuten ei aikanaan kaavan hyväksyminenkään.

Uittamolaiset eivät hyväksy ns. Sorttamäen sillan rakentamista. On kummallista, että Katariinanlaakson Natura-aluetta ei kunnioiteta. Mikäli silta kaavaan suunnitellusti rakennetaan, se tietää koko Uittamo-Ispoisten ja Katariinanlaakson alueen täydellistä muuttumista.

Juuri tämän asuinalueen luonnon läheisyys ja hienot ulkoilumahdollisuudet ovat alueen vetovoimatekijöitä. Sillä on nyt korona-aikana ollut erityisen suuri merkitys. Luonnossa liikkumisesta on tullut monille uusi harrastus.

Sillan rakentaminen muuttaisi liikenteen täysin koko alueella.

Katariinanlaakson lisäksi alueella on Ispoisten jäkäläjyrkänne, jossa esiintyy louhukehräjäkälää 0,18 hehtaarin alueella. Kasvupaikka on ainoa maassamme. Jyrkänne on lisäksi maakuntakaavan suojelukohde.

Turun kaupunki on myös halunnut kaavoittaa Uittamolla olevan Kastaripuiston alueen täydennysrakentamista varten. Alue on selkeästi merkitty puistoksi.

Kaupunkistrategiassamme painotetaan vuodesta toiseen asukkaiden kuulemista ja vaikuttamismahdollisuutta. Kauniita sanoja vailla todellisuutta.

En tiedä enkä ymmärrä, mikä intohimo Turun kaupungilla on saada tämän alueen merkityksellinen ja monipuolinen luonto tuhottua? Kuka tai mitkä tahot sitä haluavat? Luulisi tilaa rakentamiseen löytyvän muualtakin.

Mitä tulee Hirvensalon uuden autosillan mahdolliseen rakentamiseen, voitaneen hyvästä syystä myös kysyä ja pohtia, onko sen suunnitteleminen edes nykyisessä kaupungin taloustilanteessa järkevää. Kaupungin poliittisilta päättäjiltä vaaditaan vastuullista talouspolitiikkaa. Velkaa ei voi ottaa velan päälle vuodesta toiseen.

PIRJO LAMPI

Meripuistoseura ry:n puheenjohtaja

kaupunginvaltuutettu (ps)

https://www.ts.fi/lukijoilta/5395190/Hirvensalon+osayleiskaavalla+ei+saa+tuhota+Uittamon+alueen+arvokasta+luontoa

Sote-uudistuksen hinta on kohtuuton.

Keskiviikko 2.6.2021 klo 23:08 - Pirjo Lampi

Jokainen meistä varmasti myöntää, että sotepalvelut eivät maassamme toimi kaikkialla toivotulla tavalla. Jossakin kunnassa ne toimivat, jossakin eivät. Erot ovat suuria asuinpaikasta riippuen. On myös selvää, että ikääntyvä kansamme tulee tarvitsemaan lisääntyvässä määrin hoivapalveluita. Niistä aiheutuvat kustannukset eivät voi tulla kenellekään päättäjälle yllätyksenä. Tähän on ollut vuosia aikaa varautua. Edellisen hallituksen aikana sote-uudistuksen tavoitteena oli kustannusten nousujen säästötavoite 3 miljardia euroa. Nyt uudistuksella ei ole enää tätä säästötavoitetta. Kustannukset tulevat päinvastoin nousemaan.

Koronapandemia on vaikuttanut monin eri tavoin sotepalveluihin. Sekä perusterveydenhoidossa, että erikoissairaanhoidossa on syntynyt hoitovelkaa ja se tulee näkymään tulevaisuudessa kustannusten nousuna. Kiireetöntä hoitoa on monin paikoin jouduttu ajamaan alas, jotta meillä on ollut mahdollista pitää yllä riittävästi esim. tehohoitopaikkoja kaikille sitä tarvitseville, ei vain koronapotilaille. Monet järjestöjen ylläpitämät vammais- ja vanhuspalvelutoiminnat ovat olleet tauolla.  Ikäihmisten liikkumisen vähentyminen on selkeästi heikentänyt heidän kuntoaan. Emme voi kuin arvailla mitä tästä kaikesta seuraa. Kuntoutuksen, kotihoidon ja tehostetun palveluasumisen tarve tulee lisääntymään. Valtion koronatukien avulla monet kunnat saivat kuitenkin tilinpäätöksensä näyttämään todellisuuta paremmalta.

Kauan odotettu vanhuspalvelulain uusi henkilöstömitoitus on myös asteittain astunut voimaan. Sen toteutumisessa on paljon vaihtelua eri kuntien välillä. Henkilöstömitoituksen lisääminen tulee nostamaan automaattisesti kuntien kustannuksia. Lisähenkilöstön rekrytointi ei ole ollut kaikkialla helppoa. Meillä alkaa olla huutava pula pätevästä hoiva-alan henkilöstöstä. Olemme luomassa tällekin alalle halpatyömarkkinat. Hankitaan ulkomailta epäpäteviä hoitajia, kun suomalaiset hoitajat vaihtavat alaa työn kuormittavuuden ja huonon palkkauksen takia tai lähtevät töihin naapurimaihin esim. Ruotsiin tai Norjaan. Usein on nostettu esiin hoitajien rekrytointi ulkomailta esim. Filippiineiltä. Filippiiniläisten hoitajien koulutus ei kuitenkaan vastaa meidän sairaanhoitajiemme koulutusta. Heille pitää siis täällä järjestää lisää koulutusta. Heidän pitää opetella suomen kieli. Tämä kaikki maksaa, mutta meillä ei ole varaa maksaa omille sairaanhoitajillemme kunnollista palkkaa.  Hoitoalalle hakeutuu vuosittain myös yhä vähemmän opiskelijoita. Koulutusta ei arvosteta ja se näkyy palkkatasossa. Ehkäpä myös valmistuneitten opiskelijoitten taidollinen taso silloin heikkenee, kun opiskelualaa ei koeta kiinnostavaksi ja houkuttelevaksi.

Nyt on Jukon hallituksen pj Olli Luukkanen nostanut esiin myös palkkaharmonisointiin varatun rahan riittämättömyyden sote-uudistuksessa. Hän on todennut, että Kuntatyönantajien laskelmien mukaan harmonisoinnin hintalappu voi olla jopa 700 milj. euroa. Luukkasen mukaan oikeuskäytännön mukaan palkat pitää nostaa tasolle, joka vastaa kunkin tehtävänkuvan korkeinta palkkaa tällä hetkellä. Sote-esityksessä palkkaharmonisoinnin on arvioitu maksavan noin 100-400 milj. euroa. Syntyviin kustannuksiin ministeri Paateron (sd) mukaan rahaa on riittävästi. Mitä ei SDP lupaisikaan kannattajilleen?

Jos sote-uudistus nyt väkisin runtataan läpi, on olemassa suuri pelko siitä, että palvelujen laatu ja saatavuus heikkenee toisin kuin on luvattu. Lähipalvelut vähenevät, kun palveluja tullaan todennäköisesti keskittämään nykyistä enemmän. Vastuu kunnilta siirtyy hyvinvointialueille. Uudistuksen rahoitus on kuitenkin edelleenkin jossakin määrin epäselvä. Tuleeko kuntavero vai ei. Uudistus ei ole myöskään tasapuolinen eri maakuntien eli tulevien hyvinvointialueitten suhteen. Kunnille tulee jäämään ennaltaehkäisevästä ja terveyttä edistävästä hyvinvoinnista huolehtiminen. Mitä se sitten onkaan?  Se, mikä on varmaa tässä sote-uudistuksessa, on kustannusten nousu.

Kunnille uudistus toteutuessaan tarkoittaa verotulojen huomattavaa vähentymistä. Miten kunnat tulevat selviämään jäljelle jäävistä tehtävistään kuten koulutuksen järjestämisestä, kun oppivelvollisuusikääkin nostettiin? Uudet hyvinvointialueet ovat olleet alusta lähtien Keskustan vaatimus ja kiristyskeino pitää nykyinen hallitus pystyssä. Viis siitä, vaikka jo etukäteen tiedämme, että tällaisenaan me veronmaksajat maksamme uudistuksesta kalliin hinnan. On utopiaa uskoa, että saisimme tuleviin sotekeskuksiin erikoislääkäreitä ja muuta hoitohenkilökuntaa taiottua jostakin sellaisia määriä, että julkinen sektori pystyisi hoitamaan kaikki tarvittavat potilaat ilman yksityissektorin apua. Julkisen sektorin heikkous on liika hallinnollinen byrokratia.  Hoitohenkilöstön palkat eivät myöskään ole tällä hetkellä kilpailukykyisiä yksityissektorin kanssa. Hoitohenkilökunta kokee, ettei se vastaa enää työn kuormittavuutta. Lääkärit ja hoitajat päättävät itse, missä he työskentelevät. Ei siitä mikään uudistus päätä.  Kun lain mukaan jokaisella on oikeus riittäviin sotepalveluihin, herää kysymys mikä on riittävä. Pelkkä sote-uudistus ei sinänsä paranna millään tavalla hoidon laatua tai hoitoon pääsyä, mikäli me emme saa määrällisesti riittävästi pätevää henkilöstöä. Hallituspuolueet lupaavat, että jonot terveyskeskuksiin loppuvat ja lisäksi he kannattavat ilmaisia palveluja. Mikään palvelu ei ole ilmaista. Joku maksaa kustannukset aina tavalla tai toisella. Nykyiset terveyskeskusmaksut ovat varsin kohtuulliset verrattuna yksityislääkärikäynteihin. Monissa kunnissa terveyskeskuspalvelut ovat ilmaisia. Valitettavasti usein juuri sitä mikä on ilmaista ei arvosteta.

Miksi me hajotamme sen mikä meillä on hyvin? Emmekö me voisi parantaa julkisen sektorin tehokkuutta vaikkapa lisäämällä palvelusetelin käyttöä silloin, jos terveyskeskukset eivät pysty tuottamaan potilaan tarvitsemaa hoitoa riittävän nopeasti. Silloin julkisen sektorin palvelujen tehottomuutta tai riittämättömyyttä voitaisiin kontrolloida paremmin.

Mahdollinen sote-uudistus on susi jo syntyessään.

Keskustan unelmana on ollut maakuntavaalien järjestäminen. Mikäli vaalit toteutuvat tulevissa maakuntavaltuustoissa tulee todennäköisesti istumaan nykyisiä kansanedustajia, jotka jo ovat myös kuntiensa valtuutettuja. Demokraattinen valta heikkenee. Jokainen ymmärtänee, etteivät yhdet ja samat henkilöt voi mitenkään hallita näin laaja-alaista poliittista päätöksen tekoa.

Nyt kannattaisi pysähtyä miettimään onko tässä mitään järkeä. Onko kyse nyt vain poliittisesta valtataistelusta, jonka hintalapun maksamme me kaikki veronmaksajat.

Turun kaupungin sote-palvelut ovat kriisissä henkilöstöpulan takia

Torstai 15.4.2021 klo 15:42 - Pirjo Lampi

Miten voimme olla nykyisen kaltaisessa tilanteessa, jossa sairaalapalveluiden hoitohenkilöstön ja lääkärien merkittävän henkilöstövajauksen vuoksi sairaalan potilaspaikkojen määrää joudutaan vähentämään potilasturvallisuuden varmistamiseksi?

Kaupungin sopeuttamisohjelman mukaisesti olemme jo vähentäneet 50 vuodepaikkaa niin, että kehittämisprojektin mukaisesti tavoitepaikkaluku 285 saavutettiin maaliskuuhun 2021 mennessä. Nyt sosiaali-ja terveyslautakunnalla hyväksytettiin 7.4.2021 vuodeosastojen paikkojen määrän vähentäminen 31.8.2021 asti niin, että se olisi toukokuussa alimmillaan 240 ja kesäkuukausina 230. Tällä määrällä vähennetään työn kuormittavuutta ja varmistetaan siis potilasturvallisuuden säilyminen.

Erikoistuvia lääkäreitä on ollut vaikea saada avoimiin virkoihin rekrytointipanostuksista huolimatta jo syksystä 2019 alkaen. Mitä nämä kaikki panostukset ovat olleet, ovat ainakin itselleni jääneet hieman epäselviksi. Tällä hetkellä 23:sta erikoistuvan lääkärin vakanssista on täytettynä vain 11. Erikoistuvat lääkärit kaipaavat seniorilääkäreitten tukea.

Hoitohenkilökunnan vajausta syntyy poissaolojen, irtisanoutumisten, sijaispulan ja rekrytointiongelmien takia. Yhtenä suurena syynä henkilöstö kokee työn kuormittavuuden.

Tilanne ei siis ole syntynyt hetkessä, vaan sen on annettu jatkua jo pitemmän ajan. Ongelmat eivät rajoitu vain sairaalapalveluihin, vaan ne ovat todellisia myös sekä vanhuspalveluissa että kotipalveluissa. Tietysti koronpandemia on osittain vaikeuttanut tilannetta.

Turun kaupunki ei pysty kilpailemaan palkalla, sen me tiedämme. Palkkaus ei varmasti kuitenkaan ole ainut syy. Kyse on varmasti myös huonosta johtamisesta.

Miten työt organisoidaan? Miten siihen voivat työntekijät vaikuttaa? Lähiesimiehen rooli on siinä varsin merkityksellinen. Minkälainen on yleinen työilmapiiri? Miten henkilöstöä arvostetaan? Näitä kaikkia asioita yhteisesti pitää tarkastella nyt huolella, koska tilanne ei voi näin jatkua.

Ainoana ratkaisuna ei voi olla jatkuva vuodeosastopaikkojen vähentäminen, kun samaan aikaan myös korotettujen siirtoviivepäivämaksujen määrä on taas selkeässä nousussa. Saammeko loppujen lopuksi edes oletettuja sopeuttamisohjelman mukaisia säästöjä toteutumaan vuodeosastopaikkoja vähentämällä?

Kaikki mahdolliset keinot on otettava käyttöön kaupunkimme imagon parantamiseksi myös houkuttelevana työnantajana.

Olen ollut pitkään sosiaali-ja terveyslautakunnan jäsenenä, enkä muista, että sellaista päätösehdotusta olisimme koskaan ennen joutuneet hyväksymään, jonka hylkäämisellä olisimme mahdollisesti vaarantaneet potilasturvallisuuden. Näinhän emme olisi voineet toimia.

Tilanne on vakava ja vaatii selkeitä toimenpiteitä, joista toivottavasti kuulemme mahdollisimman pian.

PIRJO LAMPI

varavaltuutettu (ps)

sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen

https://www.ts.fi/lukijoilta/5281106/Turun+kaupungin+sotepalvelut+ovat+kriisissa+henkilostopulan+takia

Kunnat vastaavat omien työntekijöidensä palkitsemisesta

Keskiviikko 17.2.2021 - Pirjo Lampi

Persoonattomana pysynyt VSSHP:n kokoomuksen hallitusryhmä kommentoi (TS 12.2.) varsin mielenkiintoisella tavalla mielipidekirjoitustani (TS 9.2.) sairaanhoitopiirin henkilöstön palkitsemisesta.

Jokainen kansalainen voi tarkistaa 26.1. pidetyn hallituksen kokouksen pöytäkirjasta § 11, miten tästä asiasta päätettiin. Se tapahtui juuri kuten kirjoituksessani kerroin. Kokoomuksen ryhmä siis ehdotti pöydälle panoa, josta äänestettiin. Kaikki muiden puolueiden hallituksen jäsenet kannattivat sairaanhoitopiirin johtajan esitystä eivätkä siis kannattaneet pöydälle panoa, jota ehdotti kokoomuksen Ville Valkonen ja jota kannatti Kari Friman (kok).

Jokainen voi miettiä, näinkö hallitus ihan yksimielisesti päätti asian? Tämä on kokoomuksen mielipide asiasta. Pöytäkirjatiedot ovat kaiketi faktaa, ei populismia.

Mitä tulee kuntien rahatilanteeseen, sairaanhoitopiiri hyvittää jäsenkunnille koronapotilaiden hoidosta ja testauksista perittyjä kuluja 11,9 miljoonaa euroa vuoden 2020 kuntalaskutuksessa. Sairaanhoitopiirin valtuusto hyväksyi marraskuussa 2020 mahdollisuuden 15 euron asukaskohtaisen valmiusmaksun käyttöönottoon tarvittaessa. Nyt tätä valmiusmaksua ei kunnilta tarvitse periä.

Se miten kunnat päättävät palkita henkilöstöään ei kuulu sairaanhoitopiirin päätösvaltaan. Pitää huomioida, että myös kunnat ovat saaneet valtiolta koronatukea. Kaupunginjohtaja Minna Arven mukaan kaupungissamme ei ole ollut mahdollisuutta koko henkilöstön palkitsemiseen, mutta Turussa on tehty monikohtainen kannustejärjestelmä esimerkiksi hälytysrahoja nostamalla.

Perussuomalaiset kannattavat vastuullista talouspolitiikkaa. Velkaa ei voi ottaa velan päälle ja ilmaisia palveluja ei ole olemassakaan. Perussuomalaiset haluaa asettaa asiat tärkeysjärjestykseen. Siinä ensimmäisenä on suomalaisten hyvinvointi ja turvallisuus.

PIRJO LAMPI

(ps)

VSSHP:n hallituksen jäsen

Kokoomukselta ei herunut kannatusta henkilöstön palkitsemiseen

Tiistai 9.2.2021 - Pirjo Lampi

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin hallitus päätti kokouksessaan 26.1. maksaa koko henkilöstölleen 500 euron kannustinrahan vuodelta 2020 hyvin hoidetusta työstä erittäin vaikeana aikana.

Esitys tuotiin kieltämättä hieman yllättäen hallituksen päätettäväksi.

Kokoomuksen edustajat eivät tätä ehdotusta hyväksyneet vaan esittivät asian pöydälle panoa. Heidän perusteluillaan olisi kuitenkin aikataulullisesti ajauduttu tilanteeseen, jolloin päätöstä asiasta ei enää olisi voitu tehdä.

Esityksestä jouduttiin siis äänestämään. Siinä kokoomus jätettiin yksin. Hallituksen päätökseksi tuli siis kannustinrahan maksaminen esityksen mukaisesti.

Kyseinen raha maksetaan siis koko henkilöstölle, ei vain hoitohenkilökunnalle.

Viime vuosi on ollut kaikille erityisen haastava. Lähtökohtaisesti kustannussäästötavoitteet olivat viime vuodelle kunnianhimoiset. Toimintaa tuli lisäksi sotkemaan varsin voimakkaasti koronapandemia.

Henkilöstö on joutunut joustamaan ja venymään toimissaan monin eri tavoin. Nyt jos koskaan oli kiitoksen paikka.

Huolehtimalla henkilöstön hyvinvoinnista saavutetaan myös parhaimmat tulokset. Kilpailu osaavasta henkilökunnasta on koko maassa tällä hetkellä kova. Tällä päätöksellä on suuri imagollinen merkitys.

Me olemme kaikki hallituksessa luoneet ja hyväksyneet varsin kunnianhimoisen strategian tuleville vuosille. Siinä on tavoitteena ei enempää eikä vähempää kuin nostaa Tyks Pohjoismaiden parhaaksi yliopistosairaalaksi. Siihen tarvitaan sairaanhoitopiirin toiminnan onnistunutta kehittämistä koko maakunnassa. Sen toteutumiseen tarvitaan motivoitunutta henkilöstöä, joka tuntee, että heidän työtään arvostetaan.

VSSHP sai vielä vuoden 2020 keväällä vaikealta näyttäneen taloustilanteen käännettyä siten, että syksyllä kymmenien miljoonien eurojen lisäalijäämä saatiin kurottua umpeen. Tämän kannustinrahan maksaminen ei siis talouden kannalta ollut mikään ongelma.

Olisin itse toivonut, että koko hallitus olisi voinut hyväksyä tämän ehdotuksen yksimielisesti puolueesta riippumatta. Nyt kokoomus halusi lähteä tekemään jotain omaa politiikkaansa, johon ei siis ilmeisestikään kuulunut henkilöstön työn arvostaminen ja kannustaminen hyvin pienellä kannustinrahalla.

Sillä ei kukaan rikastu. Sen symbolinen merkitys lienee rahaa suurempi.

Toivon ja uskon itse siihen, että sairaanhoitopiirin henkilöstön kaikki ammattiryhmät jaksavat puurtaa ja puhaltaa yhteiseen hiileen entistä paremmin tänäkin vuonna. Tämän vuoden haasteet ovat vasta edessä.

VSSHP:n hallituksen jäsen

PIRJO LAMPI

Korona siellä ja korona täällä, entäs vaalit?

Perjantai 5.2.2021 - Pirjo Lampi

Koronapandemia esiintyy maakunnissamme eri tavoin ja eri vaiheissa. Meillä puhutaan perusvaiheessa, kiihtymisvaiheessa ja leviämisvaiheessa olevista alueista. Voimassa olevat rajoitukset ovat eritasoisia maakunnan tartuntojen määrästä riippuen. Nyt on otettu käyttöön myös 3 toimenpidetasoa. Tätä kirjoittaessani olemme vielä tasolla yksi. Taso 3 tarkoittaa poikkeusolojen ja liikkumisrajoitusten käyttöönottoa.

Nyt käydään poliittista keskustelua siitä, pitäisikö vaalien ajankohtaa muuttaa. Ihmettelen kovasti niitä tiukkoja kannan ottoja siitä, ettei vaaleja voida siirtää. Se ei sovi kuulemma demokratiaan. Se ei olisi muka tasapuolista puolueita ajatellen. Joiltakin se veisi äänestäjiä, joillekin se toisi niitä lisää. Mihin ihmeeseen ne äänestäjät katoaisivat? Itse epäilen suuresti, etteivät läheskään kaikki lähde äänestämään edes nykyisessä koronatilanteessa, saatikka, jos se on nykyistä huonompi. Silloin äänestysprosentti saattaa jäädä varsin matalaksi.

Miten me mahdollistamme käytännössä jokaisen kansalaisen oikeuden äänestää vaaleissa esim. karanteenitilanteissa? Ei silloin mennä kenenkään koteihin vai mennäänkö? Jos mennään, niin minkälaisin suojavarustein, että se on turvallista? Karanteeneissa voi olla pahimmassa tapauksessa tuhansia ihmisiä. Samoin sairaaloissa ja hoivalaitoksissa saattaa olla voimassa vierailukiellot. Niissä kuitenkin perinteisesti ennakkoäänestyksiä hoitavat kuntien vaalitoimikuntiin valitut henkilöt. Vaaleissa on ainakin suuremmissa kunnissa voinut äänestää ennakkoon esim. suurissa marketeissa ja kirjastoissa. Miten näissä säilytetään turvavälit ja hygienia? Varsinaisena äänestyspäivänä äänestykset suoritetaan eri äänestyspaikoilla vaalilautakuntiin valittujen henkilöitten valvonnassa. Miten näissä pystytään äänestys suorittamaan turvallisesti pandemian aikana? On puhuttu paljon sähköisestä äänestyksestä. Se ei ole kaikille mahdollista eikä voi olla ainoa vaihtoehto.

Otan esimerkiksi hyvin tuntemani TYKS erva-alueen, johon lisäksi kuuluvat Ahvenanmaa, Satakunta ja Vaasa. TYKSissä voidaan hoitaa myös näiden alueitten korona potilaita. Tehohoitopaikkojen tarvetta ja kapasiteettia seurataan tarkkaan koko ajan. Yliopistosairaaloilla on keskinäisiä sopimuksia tilanteen mukaan auttaa toisiaan. Esim. HUSin tehohoitoa vaativia koronapotilaita on jo hoidettu myös TYKSissä. Mites näissä tapauksissa sitten äänestetään? Potilas ei ole edes omalla paikkakunnalla. Meillä ei sellaista kristallipalloa ole, mikä tietäisi kertoa meille totuuden siitä, mikä on pandemian tilanne vaalien aikana. Miten näissä eri tilanteissa toteutuu sitten kaikkien äänioikeutettujen demokratia vaikuttaa vaalitulokseen? Kaikkia rokotetta haluavia kansalaisia ei varmaankaan ehditä rokottaa ennen vaaleja. Käytännön ihmisenä ja myös kuntapoliitikkona olen näitä asioita pohdiskellut. Ilman varautumissuunnitelmia saatamme olla ongelmissa.

Tietysti jokainen meistä toivoisi, että pandemia olisi jo vaaleihin mennessä laantunut. Myös kuntavaaliehdokkaille tilanne on varsin poikkeuksellinen. Nyt ei normaalia vaalikampanjointia voi tälläkään hetkellä tehdä toreilla eikä turuilla. Miten varsinkin uudet ehdokkaat saavat tuotua itseään esille? Menestyykö näissä vaaleissa vain ne, joilla on rahaa näkyvästi mainostaa itseään? Vaalien siirtäminen ei ole mikään mustavalkoinen kyllä tai ei juttu. Ainakin toivoisin, että jokin selkeä suunnitelma sellaisen tilanteen varalta olisi jo tehty tai tehtäisiin, miten toimitaan, jos vaaleja koronatilanteen takia siirrettäisiin. Varsin monet sairaanhoitopiirien koordinaatioryhmät ovat ennustaneet, kun sitä heiltä sitä on tivattu, että pandemia rauhoittuisi vasta ehkäpä juhannukseen mennessä. Tämä perustuu osittain viime kesän tilastofaktaan. Viime vuonna maailmanlaajuisesti todettiin covid-19 tartuntojen lasku kesäaikaan. Olisiko aika vakavasti miettiä vaalien siirtämistä vaikkapa kesäkuun alkuun? Terveydenhoidon jonkinmoisena ammattilaisena mietin, mihin asetamme arvoasteikollamme kansalaisten terveyden vaalimisen. Miten pystymme torjumaan mahdolliset tartunnat äänestyspaikoilla. Kysymykseni kuuluukin, miten yhteiskunnassamme aiotaan varmistaa demokraattiset kuntavaalit niin puolueitten kuin äänestäjien kannalta tänä poikkeuksellisena aikana.

– Pirjo Lampi

Skopjen lennot on lopetettava

Lauantai 19.12.2020 - Pirjo Lampi

On käsittämätöntä, että nämä lennot kahden tauon jälkeen jälleen aloitettiin uudelleen.  Lennot, jotka herättivät koko Suomen siihen kylmään totuuteen mitä niistä saatiin tuliaisiksi. Muutamilla lennoilla yli 80 tartuntaa, mikä prosenteiksi muutettuna oli valtava.  Turku on noussut ikävällä tavalla koronatartuntojen kärkeen ja tässä vakavassa koronan leviämisvaiheessa me olemme valmiit tietoisesti ottamaan vastaan tänne koronan kantajia ja tartunnan levittäjiä. Ihmettelin tätä asiaa sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksessa keskiviikkona 16.12. Vastauksen tiesin. Turun kaupungilla ei ole tässä asia päätösvaltaa. Se päätösvalta täytyy kuitenkin olla jollakin taholla, jos elämme itsenäisessä Suomessa ja kyseessä on tartuntalain mukainen tarttuvan taudin levittäminen. Viime kerralla päätös tehtiin AVIN ja Traficomin toimesta, monien keskustelujen jälkeen siitä kenelle päätösvalta kuuluu. 

Se, että kentälle menee testausjoukko, joka kuitenkaan ei voi pakottaa ketään koronatestiin mutta tarjoaa siihen mahdollisuuden, on sinänsä hyvä asia. Kiitos sille joukolle, joka jaksaa omien töittensä lisäksi vielä tähänkin työhön osallistua.

Suomalaisia kehotetaan jättämään joulu viettämättä mutta nämä kunniakansalaisiksi luokitellut kotimaissaan lomailijat ja korvaamaton halpatyövoima saavat matkustaa kuten haluavat.  Turussa, kuten koko maassa, on tartuntojen määrä maahanmuuttajayhteisöissä erittäin korkea. Ohjeita on jaettu kymmenille kielille ja opastajia on pilvin pimein. Turun kaupunginvaltuutettu ja monikulttuurisuusneuvoston puheenjohtaja Muhis Azizi totesi Lounais-Suomen alueuutisissa, että tiedottamisen puutteesta ja tiedon saamisen puutteesta ei voi olla kyse.  Mistä siis on kyse? Kotouttamisen puolestapuhuja voisi nyt todella panostaa tässä tilanteessa kaikki voimavaransa siihen, että koronatilanteessa myös maahanmuuttajat ymmärtävät, että heitä koskevat samat rajoitukset ja suositukset kuin meitä kaikkia muitakin. Karanteeni tarkoittaa oikeasti karanteenia. Sekin tuntuu olevan tälle joukolle epäselvää.  Nyt ei auta vedota mihinkään kulttuurillisiin erityisoikeuksiin. Asia on otettava vakavasti.

Meillä suomalaisilla on omat perinteiset joulunviettotapamme. Me joudumme ja olemme valmiit niistä luopumaan. Monet isovanhemmat joutuvat viettämään joulunsa yksin. Tänä vuonna ei lapsiperheisiin tule joulupukkia. Ymmärrämme, että näin on tehtävä siksi, että se on välttämätöntä kaikille koronaviruksen nujertamiseksi.

Kaikki mahdollinen on tehtävä koronatilanteen leviämisen rauhoittamiseksi. Yksi niistä on ehdottomasti Skopjen lentojen lakkauttaminen tässä tilanteessa.

Pirjo Lampi (ps)

varavaltuutettu

sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen.

TS: https://www.ts.fi/lukijoilta/5170524/Skopjen+lennot+on+lopetettava

Sopeuttamisohjelman säästömiljoonat ovat vain paperilla

Keskiviikko 9.12.2020 - Pirjo Lampi

Hyvinvointitoimialalle laadittiin kattava sopeuttamisohjelma vv. 2020-2023. Mutkia tuli matkaan, kun Covid-19-pandemia iski keväällä myös Suomeen. Nyt elämme koronan ns. toista aaltoa.  Korona on vaikuttanut monin eri tavoin palveluiden saantiin. Se on vaikuttanut ja vaikuttaa koko ajan, miten paljon pystymme ylläpitämään kiireetöntä hoitoa ja ns. normaaleja toimintoja. Vanhus- ja vammaispalveluissa korona aiheutti keväällä suuria muutoksia. Monenlainen ennaltaehkäisevä toiminta heikentyi eikä tilanne ole tälläkään hetkellä palautunut ennalleen. Hoitoon pääsy viivästyy ja jonotusajat pitkittyvät. Monen omaishoitajan voimat ovat heikentyneet, kun heille kuuluvat vapaapäivät ovat jääneet pitämättä. Palvelujen tarpeessa olevien ikäihmisten kunto on romahtanut. Koronaepidemia on vaikuttanut myös perhe -ja sosiaalipalvelujen palvelutuotantoon. Haasteita tulee riittämään näistä syntyneiden ongelmien korjaamisessa. Koko henkilöstö on toiminut kovien paineiden alla. Koronatartuntoja ovat saaneet myös hoitajat ja samalla on tapahtunut tietysti myös altistumisia. Tämä on lisännyt sijaisten tarvetta karanteenien takia ja rekrytoinnissa on ollut vaikeuksia. Henkilökuntaa on koulutettu ja siirretty tarpeitten mukaan uusiin tehtäviin. Se on vaatinut suurta joustavuutta. Sitä, milloin palvelut saadaan toimimaan samalla tasolla kuin mitä ne olivat ennen koronan tuloa, ei kukaan tiedä. Mikä tulee olemaan koronan seurauksena syntynyt mahdollinen palvelutarpeen lisääntyminen?

Olemme olleet vuodesta toiseen tilanteessa, jossa joudumme maksamaan sairaanhoitopiirille siirtoviivemaksuja miljoonia vain siksi, että meillä makaa erikoissairaanhoidossa potilaita, jotka eivät sinne enää hoidollisesti kuulu. Syy on edelleen sama kuin ennenkin. Meillä ei ole vapaana omia vuodeosasto -tai muita hoivapaikkoja paikkoja riittävästi.  Olemme jo uudelleen organisoineet kotisairaalan ja kuntoutuksen palveluja. Paljonko niistä on syntynyt toivottuja säästöjä, on ainakin itselleni jäänyt epäselväksi.

Kaupunki on aloittanut tämän vuoden alussa sairaalapalveluiden kehittämisprojektin.  Se on osana sopeuttamisohjelmaa. Tavoitteena on välttää sellaisia sairaalajaksoja tai hoitopäiviä, joiden sijasta potilasta voidaan hoitaa kotisairaalan tai kuntoutuskeskuksen avulla. Kehittämistyössä keskeisimmiksi prosesseiksi on määritelty geriatrinen, medisiininen ja palliatiivinen hoitoprosessi. Kuulostaa hienolta.  Kehittämisprosessissa onkin toki paljon hyvää.  Se on kuitenkin tarkoittanut myös sitä, että kehittämistyön tuloksena sairaalassa on 1.10.2020 mennessä vähennetty 30 vuodeosastopaikkaa. Suunnitelman kakkosvaiheessa vähennetään vielä 20 sairaansijaa lisää. Tämä kaikki tarkoittaa toteutuessaan myös 13.5 hoitajan vapautumista. Vapautuvalla resurssilla on tarkoitus vahvistaa kotisairaalan toimintaa. Kustannussäästöiksi on laskettu 2 136 000€.  Eikö vapautuvia sairaansijoja voitaisi käyttää estämään siirtoviivemaksujen syntymistä? Eräs kehittämisprojektin tavoitteista on, että turkulaiset asiakkaat kotiutuisivat erikoissairaanhoidon osastoilta ja päivystyksestä nykyistä useammin suoraan kotiin, ilman hoitojaksoja omassa sairaalassa. Onko tämä realismia? Toteutuvatko kustannussäästöt todellisuudessa eivätkä ainoastaan paperilla. Se jää nähtäväksi.

Pirjo Lampi

varavaltuutettu

sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen

Uittamon kaavassa kastaripuistoa ei pidä tuhota

Torstai 29.10.2020 - Pirjo Lampi

Kaupunginjohtaja Minna Arven (kok) itsepäinen puuttuminen otto-oikeuttaan käyttämällä Uittamon alueen täydennysrakentamiseen on käsittämätöntä. Kokoomuksen ja SDP:n poliittinen sulle–mulle-verkosto on jälleen kerran lyönyt kättä päälle omissa kabineteissaan. Alueelle halutaan ilmeisesti rakentaa myös TVT:n vuokra-asuntoja. Jokainen tietää minkä puolueen lonkeroista silloin on kysymys.

Kaupunkistrategioissamme on vuodesta toiseen korostettu, että asukkaiden osallisuus nähdään tärkeänä osana kaupungin perustoimintaa, asioiden valmistelua ja päätöksentekoa. Samoin on todettu liikunnallisen, aktiivisen elämän tuottaman lisäarvon olevan kaupungin talouden ja toiminnan kannalta merkittävä. Kastaripuistolla on uittamolaisille ja lähialueen asukkaille suuri merkitys virkistysalueena. Se on korvaamatonta luontoaluetta.  Miten sen tuhoaminen palvelee nykyisiä ilmastopoliittisia tavoitteita? Koko alue muuttuu oleellisesti ja metsä- ja luontoalueet tulevat selkeästi muuttumaan ja vähenemään. Uittamolaiset eivät tätä halua. Se on päättäjien tiedossa. On aika erikoista kaupungin taholta, että samalla kun halutaan alueelle lisää asukkaita, ollaan toteuttamassa myös selkeää alueen joukkoliikenteen heikentämistä. Nykyisten bussilinjojen 13 ja 9 reittimuutokset tulevat toteutuessaan aiheuttamaan sen, ettei nykyisellä tavalla enää pääse Vähä-Heikkilän eikä Puropellon kouluun eikä edes alueen terveyskeskukseen. Alueen henkilöautoliikenne tulee selkeästi kasvamaan. Liikenne Ispoisten puistotiellä tulee lisääntymään, sen ollessa jo nyt varsin ruuhkainen etenkin työssäkäyntiaikoina.  Kokonaiskuvassa pitäisi ajatella myös alueen lähikoulun ja päiväkotien riittävyyttä asukasmäärän muuttuessa.

Ympäristölautakunnan ehdotuksen, jossa kaavasta poistettaisiin kolme taloa niin, että Kastaripuisto säilyisi kokonaisuudessaan, suurin osa alueen nykyisistä asukkaista olisi valmis hyväksymään. Kaupunginjohtaja Minna Arven mukaan kaavan keventäminen heikentäisi merkittävästi alueen kaipaamaa täydennysrakentamista ja myyntituloja.  Arven esitykseen kuuluu, että kaavan tuottamasta arvonnoususta osoitetaan 10% Uittamon alueen virkistysinfran kohentamiseen. Mitenkähän se tulisi toteutumaan käytännössä?

Uittamon asukkaat eivät ole olleet, eivätkä ole vaatimassa virkistysinfran kohentamista. Alueen valttina on juuri monipuolinen lähellä oleva luonto. Päiväkodin ja lähikoulun lapset retkeilevät paljon myös metsässä.  Kävelylenkillä voi nähdä vaikkapa ketun ja peuranvasan.  On tilaa ulkoiluttaa koiria. On suunnistusreittejä ja kuntopolkuja ja toisella laidalla Uittamoa on myös meri. Rauhoitettu eläinlajimme sammakko kurnuttaa ja kutee keväisin kallioiden välisessä pienessä kosteikossa. Uittamon tyytyväisistä asukkaista monet sanovat muuttavansa jonnekin muualle, mikäli kaava toteutuu kaupunginjohtajan vaatimusten mukaisesti. Sekö on kaupungin päättäjien tahtotila johtajansa mukaisesti. Lopullisen ratkaisun asiasta tekee kaupunginvaltuusto. Toivottavasti sillä on rohkeutta pysyä ympäristölautakunnan päätöksen takana.

Pirjo Lampi 

Varavaltuutettu (ps)

Meripuistoseura ry:n puheenjohtaja

Onko palvelutason heikkeneminen soteuudistuksen todellinen hinta

Sunnuntai 13.9.2020 - Pirjo Lampi

Sote-uudistusluonnos on nyt lausuntokierroksella ja kunnat sekä monet muut tahot ottavat siihen kantaa. Koronavirus on sekoittanut kuntien taloutta jo ennestäänkin huonossa tilanteessa. Valtio talous on kuralla ja velkaantuminen lisääntyy. Onko nyt juuri oikea hetki tehdä tämä historiallisen suuri sotepalveluiden uudistus? Pelkästään valmisteluun uppoaa miljoonia toisensa perään. Soten vapaaehtoiseen uudistamiseen on myönnetty valtionavustuksia. Varsinais-Suomi on saanut rahoitusta tulevaisuuden sotekeskus-hankkeelle noin 5.5 milj. euroa vuosille 2020-2022 sekä soten rakennemuutosta edistävään kehittämiseen noin 9,7 milj. euroa ajalle 2020-2021.  Kun koko maa huomioidaan nuo summat ovat sotekeskushankkeelle 70 milj. euroa ja rakennemuutoshankkeeseen 120 milj. euroa. Mitä tällä saadaan? Rahoitus on osoitettu sisällölliseen kehittämiseen. Kyseisillä valtionavustuksilla ei siis rahoiteta tulevan sotemaakunnan perustamiseen liittyvää hallinnollista valmistelua. Ei pidä unohtaa, että nyt ollaan tekemässä myös suurta maakuntahallinnon uudistusta. Rahaa kierrätetään aluksi valtion kautta maakuntiin. Ministeri Kiurun mukaan lakiluonnoksesta on myös poistettu aikaisempi 3 miljardin euron kustannusnousujen säästötavoite.

Tasavallan presidentti vahvisti 1.7. 2020 vanhuspalvelulain muutoksen, jossa henkilöstömitoitukseksi säädettiin 0.7 työntekijää asiakasta kohden. Laki astuu voimaan asteittain. Siirtymäaika päättyy 1.4. 2023. Miten tämä nivoutuu tulevaan soteuudistukseen? Ainakin kuntien kustannukset nousevat.  Turulle sen on laskettu olevan noin 10 milj. euroa ja 80 uutta vakanssia. Ikäihmisemme ansaitsevat todellakin inhimillisen hoidon. Pääministeri Marinin ehdotus 6 tunnin työpäivästä tuntuu lupaukselta vailla realismia. Henkilöstömitoituksen astuttua voimaan, lyhennetty työaika on ainakin hoiva-alalla mahdotonta toteuttaa. Mistään ei saada riittävästi henkilökuntaa sen mahdollistamiseksi.

Uudistuksen tavoitteena on ollut terveyden ja hyvinvointierojen kaventaminen, perustason palveluiden vahvistaminen ja vaikuttavuuden parantaminen. Lakiluonnosta lukiessa tuntuu vahvasti siltä, että nämä tavoitteet eivät tule toteutumaan.  Massiivinen hallinnollinen uudistus ei sitä takaa. Lähipalvelut kaikkoavat pienistä kunnista ja palveluja keskitetään. Tämä rakennemuutos on tälläkin hetkellä käynnissä. Liikenteellisiä ratkaisuja palvelujen saamiseksi oman kotikunnan ulkopuolelta ei ole millään tavalla kehitetty maakunnan sisällä, päinvastoin. Valtion ohjaus on uudistuksessa merkittävää. Ollaanko uudistuksessa kaiken kaikkiaan hamuamassa jotain liian suurta, sellaista, jota mikään taho ei täysin hallitse. Yrityksistä huolimatta näin suuri sotepalveluiden integraatio ei ole missään muussakaan maassa onnistunut.

Pitkät jonotusajat terveyskeskuslääkärille lienevät kansalaisten mielestä se suurin ongelma. Tämä ongelma voitaisiin varmaan ratkaista yksinkertaisemmillakin tavoilla. Hallinnollisen byrokratian lisäämiseen ei pitäisi käyttää veronmaksajien rahoja. Rakennemuutoksilla, pienin askelin eteenpäin ja kuntia tukemalla, selvittäisiin varmasti perusterveydenhuollon ongelmista helpommalla. Pahimmassa tapauksessa uudistuksen jälkeen kunnat eivät pysty niille jäävillä verotuloilla hoitamaan enää omia tehtäviään. Johtaako se verojen korotuksiin? Maakuntien rahoituksen mahdollinen riittämättömyys johtaa väistämättä palvelutasojen heikkenemiseen tai laadusta tinkimiseen.  Sitä ei kai kukaan toivo. Ollaanko nyt kovalla kiireellä kurkottamassa kuuseen mutta kapsahdetaankin katajaan?

Pirjo Lampi (ps)

varavaltuutettu

sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen

https://www.ts.fi/lukijoilta/5064733/Onko+palvelutason+heikkeneminen+soteuudistuksen+todellinen+hinta

Ovatko ikäihmisten ja vammaisten rajoitukset edelleen tarpeellisia?

Lauantai 30.5.2020 klo 0:01 - Pirjo Lampi

Ministeri Henriksson puolusteli HS:ssa 23.5. hallituksen toimia ja ohjeita noista rajoituksista selittämällä, että kyse olisi kansalaisten väärin ymmärryksestä ja ilmeisesti siis myös lukutaidosta. Olisiko hallituksen itse luettava nuo valtioneuvoston sivuilta löytyvät ohjeistukset +70v-rajoituksista. Myös pääministeri Marinin suullinen viestintä on ollut varsin selkeää näistä ohjeista. Nyt ei ole aika tavata omaisiaan, nyt ei ole aika tavata lapsenlapsiaan, hän todennut useaan kertaan julkisuudessa. Tähän ovat tarttuneet myös monet ikäihmisten ja vammaisten omaiset. Tosin nyt näihin ohjeisiin on annettu lievennyksiä 19.5. alkaen. Tapaamiset toivottaisiin kuitenkin edelleen tapahtuvan ulkona. Toistetaan kaikille kuuluvia jo itsestään selviä yleisiä hygieniaohjeita ja lisäksi todetaan, että vieraillessa tulee vältellä kättelyä ja halaamista, ei kannata työntyä lähelle. Siis mitä? Työntyä lähelle? Näin on todennut tutkimuspäällikkö Minna-Liisa Luoma THL:stä.

Jokainen varmasti ymmärtää, että koronavirus on vaarallinen tauti. On myös selvää, että ikä on lääketieteellisesti riskitekijä, vaikka olisikin hyväkuntoinen ikäisekseen. Voiko se kuitenkaan olla yksi ja ainut tekijä, joka oikeuttaa näihin rajoituksiin kuukaudesta toiseen? Rajoitusten piirissä on nyt varsin monenlaisia ja monen kuntoisia kansalaisia lähes 900 000. Heistä yli 100-vuotiaita on noin 1000. Siis ikähaarukka on todella laaja. Tätä suurta joukkoa koskevat kuitenkin samat rajoitteet. Onko tässä suojelemisessa menty liian pitkälle? Mikä merkitys on elämän laadulla ja inhimillisyydellä varsinkin elämän loppuvaiheessa? Erilaisissa ympärivuorokautista hoitoa vaativissa yksiköissä varmasti rajoituksia jossakin muodossa pitää jatkaa. Se on ryhmä, jossa ikä on todella korkea ja perussairauksia on useita. Heitä on suojattava tartunnoilta mutta kuitenkin inhimillisyyttä unohtamatta. Silloin huoleksi nousee suojavarusteiden riittävyys niin hoitohenkilökunnalle kuin vierailijoille. Myös uusien asukkaiden testaaminen on tärkeää. Henkilökuntaa pitää olla riittävästi. Se toimii nyt niin henkisesti kuin fyysisesti kovissa paineissa. Onneksi kesä tuo hoivayksikköjen vierailuihin helpotusta, kun niitä voidaan järjestää myös ulkona.

Rajoitusten asettamisessa on vedottu voimakkaasti tartuntatautilakiin. Voidaanko siihen vedoten kieltää myös perusterveiden asumisyksiköissä asuvien vammaisten henkilöiden tapaamis- ja liikkumisvapautta kuten nyt on tapahtunut? Monet heistä ovat menettäneet samalla myös työnsä.  Nyt ei tästäkään ole enää yhtenäistä näkemystä. Suurimmaksi ongelmaksi on muodostumassa kotonaan yksinelävät ikäihmiset. Omassa pihapiirissäkin heitä asuu paljon mutta heitä ei ulkona liikkumassa juurikaan näy kuten ennen. Monien omaiset ovat sen myös heiltä kieltäneet ohjeisiin vedoten. Omaiset eivät edes kauppakasseja uskalla viedä sisälle vaan ne jätetään oven ulkopuolelle. Ne ikäihmiset, jotka uskaltautuvat ulos pyytävät sitä anteeksi sanoen, etteivät he saisi olla ulkona. Näin on hallitus määrännyt, he toteavat hyvin ponnekkaasti.

Nyt on jo saatu tieoja siitä, että näitten ikäihmisten fyysinen ja psyykkinen kunto on romahtamassa niin kotona asuvilla mutta myös hoivayksiköissä. Liikuntakyvyn heikentyminen tai katoaminen ja kognitiivisten taitojen heikkeneminen nopeastikin, jopa kahdessa viikossa, ovat suuria vaaratekijöitä totaalisessa eristyksessä eläville ikäihmisille. Näin ovat todenneet mm. useat geriatrian erikoislääkärit. Onko heitä kuunneltu asiantuntijoina, kun päätöksiä tehdään? Mikä on se hinta minkä me tästä maksamme, jos ja kun vanhusten palvelutarpeet tulevat huomattavasti lisääntymään? Olemmeko siihen valmiita? Onko meillä palveluasumisyksikköjä riittävästi? Olen pohtinut myös sitä, miten sillä vanhuksella voisi olla pienempi tartuntariski, jonka luona käy päivittäin tai viikoittain lukuisia eri kotihoidon työntekijöitä verrattuna yhteen omaiseen tai ystävään, joka uskaltaa astua oven sisäpuolelle? Myös tämä omainen tai omaiset osaavat varmasti halutessaan käyttää suojamaskia.

Viestinnässä olisi voitu alusta alkaen tuoda selvästi esille, että jokaisella, myös ikäihmisellä on kuitenkin oikeus päättää mitä riskejä hän on itse valmis ottamaan ja näin on edelleenkin. Liikkumisen merkitystä olisi pitänyt korostaa ja varmistaa se myös kotona asuville yksin eläville.  Rajoitusten poistamisessa pitäisi myös ottaa huomioon maakuntien erilainen tartuntatilanne. Kun nyt kahvila- ja ravintolatoimintaa ollaan avaamassa, olisi kai vähintäänkin toivottavaa, että +70-vuotiailta ja vammaisilta, itsenäisesti eläviltä, poistettaisiin heitä koskevat rajoitteet selkein sanoin. Silloin omaiset ja ystävätkin uskaltautuisivat taas vaikkapa vierailulle tai ulkoilemaan yhdessä omaisensa kanssa. Ravintoloita he tuskin ruuhkauttavat. Olisiko jo aika luopua tämän ikäryhmän holhouksesta ja uskoa heidän omiin valintoihinsa riskien otossa kuten muutkin tekevät. Kunnioittaa heidän itsemääräämisoikeuttaan. Kyllä niitäkin ikäihmisiä on tullut kävelyllä tavattua, jotka ovat todenneet käyvänsä kaupassa ja lenkillä ja toimivansa aivan kuten ennenkin, niin kauan kun henki pihisee. Samalla kertovat noudattavansa varovaisutta ja yleisesti annettuja ohjeita.  Tämä aika ja päätökset osoittavat jotakin myös arvostuksesta ja suhtautumisesta ikäihmisiä kohtaan. Keksittiin tämä erinomaiselta kuulostava suojelu. Poissa silmistä, poissa mielestä. Näin minulle eräs vanhus totesi. Toinen totesi, onko meillä joku sotatila? Ettei vaan tässä valtavassa suojelun tarpeeen korostamisessa olisikin kysymys jopa ikärasismista.

Asioilla on aina monta puolta. Päätöksiä tehdessä pitäisi tarkkaan miettiä myös niitten mahdollisia negatiivisia vaikutuksia. Menetetäänkö enemmän kuin voitetaan? Valitsemmeko elämän pituuden vai sen laadun, kun puhumme ikäihmisistä. Päättääkö yhteiskunta sen heidän puolestaan? Me kaikki ihmiset tarvitsemme toinen toisiamme. Jokainen myös vanhenee. Ikäihmisistä monet ovat vielä aktiivisesti yhteiskunnan toiminnoissa mukana. He ovat valtava voimavara esim. vapaaehtoistyöntekijöinä ja vaikkapa lastenlastensa hoitamisessa. Heidän panoksensa yhteiskunnan toimivuudessa on erittäin tärkeää. Nyt tuntuu siltä, että itsemääräämisoikeus on viety heiltä pois. Heistä on tullut ongelma.  Yleisiä ohjeita osaavat varmasti kaikki ikään katsomatta noudattaa.  Vanhuspalveluyksiköissä, joissa asukkaat ovat silloin kun kotona ei enää pärjää, pitää kehittää tapaamismahdollisuuksia ja näin onkin toimittu monissa kunnissa. Itselläni on vahva tunne siitä, että digitaalinen yhteydenpito ja erilaiset konttitapaamiset eivät koskaan korvaa ihmisen kosketusta. Arvoisat hallituksen nuoret ladyt lavalla. Teistäkin tulee joskus vanhuksia.

Pirjo Lampi

Olemme epäonnistuneet vanhustemme suojelussa

Tiistai 12.5.2020 klo 22:21 - Pirjo Lampi

Olemme epäonnistuneet vanhustemme suojelussa. Näin kai voimme todeta tällä hetkellä, kun enenevässä määrin saamme nyt tietoja koronatartunnoista vanhuspalveluyksiköissämme sekä kotipalvelussa. Näin on tapahtunut Turussa, muualla maakunnassamme ja koko maassa. Olemme siis epäonnistuneet nimenomaan sen ryhmän suojelemisessa, jota koko ajan on korostettu. Ikäihmistemme suojeleminen on ollut perusteluna koville rajoitteille.

Omaiset ovat olleet huolissaan vanhustensa voinnista mutta ovat hyväksyneet tapaamiskiellot juuri siksi, että he ovat uskoneet läheistensä olevan turvassa. Mutta mites nyt on käynytkään? Virus on kuitenkin päässyt kulkeutumaan näihin yksikköihin ja kotipalvelun asiakkaisiin ja henkilökuntaan.  Miten se on mahdollista?

Lähikontakteina näihin ihmisiin on pitänyt olla vain hoitohenkilökunta.

Ensimmäiseksi tulee mieleen hoitohenkilökunnan huono suojavarusteitten käyttö ja huono hygienia. Onko kyseessä ollut huolimattomuus tai ettei edes maskeja kerta kaikkiaan ole ollut saatavilla, mitä viestiä tulee kentältä koko ajan.  Tiedän myös, että ohjeistus niitten käytöstä on ollut puutteellista ja ristiriitaista. Sairaanhoitopiirin tehtävänä on ollut ohjeistaa kuntia suojavarusteiden käytöstä. Se on ollut löyhempi kuin STM:n antama ohjeistus.

Hoitohenkilöstön testaus ei ole ollut riittävää.  Se on keskittynyt lähinnä sairaalahenkilökunnan testaamiseen, mikä tietysti jossain mielessä on ollut ymmärrettävää pienen testauskapasiteetin takia. Tähän on luvattu muutosta.

Olemme uskoneet siihen, että vanhuksemme ovat turvassa omissa lokeroissaan poissa muusta yhteiskunnasta. Vanhuspalveluyksiköt eivät voi kuitenkaan toimia sairaaloina, se on täysin selvää. Iäkkäitä, jo muutenkin hauraassa kunnossa olevien vanhusten siirtämistä sairaalahoitoon on tarkkaan harkittava. Miten me voimme toteuttaa hoivakodeissa inhimillisen ja kivuttoman saattohoidon näissä tapauksissa. Se on nyt tarkkaan mietittävä. Miten siinä huomioidaan lähiomaiset?

Mitä on tehtävissä? Ensinnäkin kenenkään vähäänkään oireilevan ei pitäisi mennä töihin. Hänen pitäisi päästä nopeasti testeihin. Henkilökuntaa pitää siirtää mahdollisimman vähän paikasta toiseen. Myös kotipalvelun asiakkaan luona pitäisi käydä ns. pysyvät omat hoitajat. Siis kontaktit pitää saada mahdollisimman vähiin. Helpommin sanottu kuin tehty, koska kunnat kamppailevat henkilöstön rekrytointiongelmissa. Nyt siihen kuitenkin on panostettava kaikin voimin. Tiedän, että henkilöstöä on koulutettu ja siirretty uusiin tehtäviin.

Kuntien on hankittava suojavarusteita lisää maksaa se sitten mitä maksaa. Laadusta, riippuen käyttötarpeesta, ei pidä tinkiä.  Meidän on Turussakin tehtävä kaikkemme, että tartuntaketjut selvitetään ja huolehdimme riittävästä suojavarusteiden saannista ja myös sen oikeanlaisesta käytöstä. Koronaviruksesta selviäminen vie vielä arvaamattoman ajan. Koko ajan se lisää myös kuntien kustannuksia, johon ei ole varauduttu. Turussa budjetin sopeuttamistoimet vaikkapa hyvinvointitoimialla ovat mahdottomia. Korona tuli ja sekoitti pakan.

Nyt pitäisi jokaisen järkevän turkulaisen päättäjän jättää hamaan tulevaisuuteen haikailu raitiotiestä.  Siihen ei meillä kerta kaikkiaan ole varaa.

Pirjo Lampi (ps)

varavaltuutettu

sosiaali-ja terveyslautakunnan jäsen  

Lasten ja nuorten hyvinvointiin on panostettava

Torstai 20.2.2020 klo 18:49 - Pirjo Lampi

Yhä useammin saamme tietoja siitä, miten monin eri tavoin lapsemme voivat huonosti nykyisessä yhteiskunnassamme. Jo päiväkodeissa on erilaisista käytös- ja mielialahäiriöistä kärsiviä, jopa väkivaltaisesti käyttäytyviä lapsia. Ongelmat tuntuvat lisääntyvän, kun päästään koulumaailmaan. Koulukiusaamista esiintyy yllättävän paljon.  Meillä pitäisi lisätä varhaista puuttumista ja tuen antamista lapsiperheille sekä matalan kynnyksen helposti saavutettavissa olevia paikkoja joihin esim. nuorella olisi helppo hakeutua. Meillä on myös liian vähän hoitoa saatavilla perustason terveyspalveluina ja silloin hoito siirtyy kalliiseen erikoissairaanhoitoon.

Turku on ollut edelläkävijä koko maassa siinä, että kaupunki palkkasi kymmenen psykiatrista sairaanhoitajaa työskentelemään peruskouluissa, lukiossa ja 2. asteen oppilaitoksissa. Toiminta alkoi huhtikuussa 2019. Turussa havahduttiin toden teolla keväällä v. 2018, kun lähetteet nuorten psykiatrian poliklinikalle olivat nousseet 100%. Oppilaiden ongelmat ovat useimmiten yleistä ahdistusta, apeutta ja mielialan laskua. Vaikutus on ollut jo lyhyellä aikavälillä näkyvissä siten, että psykiatrian poliklinikan lähetemäärät ovat kääntyneet laskuun. Maahanmuuttaja perheitten huono integroituminen tuo omat haasteensa Turun kouluissa ja päiväkodeissa. Me tarjoamme näille perheille, jos jonkinmoista tukitoimintaa sekä kaupungin, että erilaisten yhdistysten toimesta. Siksi onkin varsin ikävää kuulla, että kaupungissamme tarvitaan joskus jopa poliiseja huolehtimaan päiväkodin henkilökunnan turvallisuudesta. Syynä ovat kulttuurilliset eroavaisuudet siinä kuka saa lapsia kasvattaa. Jossakin kulttuurissa naiset eivät saa tätä tehdä. Tällaiset välikohtaukset eivät voi olla vaikuttamatta myös lapsiin, ovat he sitten maahanmuuttajaperheitten lapsia tai kantasuomalaisia lapsia.

Päiväkotien lasten ei pitäisi joutua olemaan osana näitä tapahtumia. Henkilökunta uupuu, turhautuu ja irtisanoutuu työstään. Joissakin päiväkodeissa henkilökunnan määrä saattaa olla myös riittämätön. Usein tarvitaan myös tulkkeja nopeasti paikalle kieliongelmien takia. Meillä Turussa kouluissa on koko maan vertailussa korkea määrä tehostetun tuen ja erityisen tuen tarpeessa olevia lapsia. Otan esimerkiksi Varissuon koulun, jossa puhutaan 16 eri kieltä.  Mitenkä tehokkaasti lapset siellä oppivat suomen kieltä? Henkilökunta on kovilla ja tarvetta koulunkäynnin ohjaajien lisäämiseksi olisi ehkä syytä miettiä, jotta luokissa säilyisi työrauha niin opettajilla kuin kaikilla oppilailla.

Miettimisen paikka voisi olla myös kouluympäristön muuttuminen viime vuosien aikana.  Turussa monet koulut ovat joutuneet sisäilmaongelmien takia siirtymään erilaisiin väistötiloihin. Uudet koulut ovat suuria monitoimitaloja, joiden etuna on palvelujen keskittyminen. Saman katon alta saattavat löytyä neuvola, päiväkoti, esiopetus ja koulu aina yläasteelle asti. Iltaisin vielä sama rakennus toimii kenties oppilaan harrastuspaikkana   Opetussuunnitelmat, opetusmenetelmät ja välineet ovat muuttuneet vuosien varrella. Perinteiset luokkahuoneet pulpetteineen ovat mennyttä aikaa. Onko oppimisympäristö nykyään joillekin liian levoton? Onko omaa rauhaa keskittyä liian vähän ihan normaalillakin lapsella. Näitäkin asioita on ehkä syytä pohdiskella.

Maamme Pisa-tulokset laskevat yhä edelleen. OECD:n raportin mukaan sukupuolten välinen ero on Suomessa yksi suurimmista. Miksi? Mitä pitää tehdä paremmin, että pääsemme entiselle tasollemme? On tärkeää, että jokaiselle lapselle ja nuorelle löytyy hänelle sopiva tapa ja paikka oppia hänen omien kykyjensä mukaan. Siksi myös erityiskoulut ovat tarpeen. Vähimmäistavoite pitää olla se, että jokainen saa peruskoulusta päästötodistuksen. Varhaiskasvatus ja perusopetus antavat lapselle valmiuksia aikuisuuteen.

Mielenterveysongelmista kärsii reilut 20% lukiolaisista, heistä tyttöjen osuus on 16,3%.  Tämä on aivan liikaa.Päättäjien on otettava ongelmat tosissaan. Koulun ja kotien on tehtävä yhteistyötä ja ongelmiin pitää puuttua ja saada apua mahdollisimman helposti ja nopeasti. Aina on pidettävä mielessä lapsen etu ja oikeudet hankalissakin tilanteissa. Kouluissa ja päiväkodeissa sekä lasten, että henkilökunnan turvallisuus ja työrauha on taattava. Jos lapset voivat hyvin myös vanhemmat voivat hyvin ja päinvastoin.  Mahdollinen kustannusten nousu tulee takaisin sotesäästöinä.

Pirjo Lampi

Hoitajamitoitus vai henkilöstömitoitus

Lauantai 15.2.2020 klo 22:16 - Pirjo Lampi

Hallitus on antanut esityksensä henkilöstömitoituksesta iäkkäiden henkilöitten tehostetussa palveluasumisessa ja pitkäaikaisessa laitoshoidossa. Henkilöstömitoitus olisi 0.7 työntekijää asiakasta kohti viimeistään 1.4. 2023.  Sinänsä hieno asia mutta tässäkin hallituksen esityksessä on suurten lupausten tuntua mutta paljon on avoimia kysymyksiä. Mistä saadaan rahoitus? Miten tämä saadaan onnistumaan konkretian tasolla. Törmätäänkö taas perutuslakiin?

On ollut varsin ikävää huomata, että jopa vastuuministeri Kiuru julkisuudessa asiasta puhuessaan jatkuvasti käyttää termejä sekaisin. Onko tämä tarkoituksellista?  Asialla on todellakin eroa. Olen vakaasti eri mieltä ministerin kanssa siitä, että kyseessä olisi aito hoitajamitoitus. Kuka on hoitaja, siitä voitaneen käydä keskustelua. Esityksessä henkilöstömitoitukseen laskettaisiin välittömään asiakastyöhön osallistuvat  työntekijät, joita ovat sairaanhoitajat ja terveydenhoitajat, geronomit, fysio- ja toimintaterapeutit, kuntoutuksen ohjaajat, lähi- ja perushoitajat, sosiaalialan ohjaajat ja kasvattajat, sosionomi AMK:t, kotiavustajat ja kodinhoitajat, hoiva-avustajat, hoitoapulaiset, viriketoiminnan ohjaajat ja muut vastaavat asiakkaan sosiaalisen toimintakyvyn ylläpitoon osallistuvat työntekijät  sekä toimintayksiköiden vastuuhenkilöt ja -johtajat.  Mielestäni ns. hoitajavalikko on tässä varsin laaja ja väljästi tulkittu.

Esityksessä on ilmeisesti määritelty välitön asiakastyö varsin yleisellä ja laajalla tavalla ilmeisesti juuri siksi, että siihen saadaan mahtumaan nuo kaikki ammattinimikkeet. Välillistä työtä olisi yksikön huoneiden ja yhteisten tilojen päivittäinen siivous, ruoan valmistus ja sen laajamittainen lämmitys sekä pyykki ja kiinteistöhuolto. Yksikön vastuuhenkilön esimies- ja hallinnollinen työ olisi nykyisen tapaan välillistä työtä. Välillistä työtä ei enää otettaisi huomioon henkilöstömitoituksessa mikä olisi muutos nykyiseen malliin.

Ei voi kuin todeta, että käytännössä on valtava, ellei mahdoton työ laskea päivittäin sitä, toteutuuko tuo henkilöstömitoitus. Hoiva-avustajat, hoitoapulaiset ja kotiavustajat ovat varsin mielenkiintoinen ammattiryhmä sikäli, että heidät voidaan laskea sekä välittömän, että välillisen työn ryhmään kuuluvaksi riippuen siitä mitä työtä ja kuinka paljon he sitä yksikössä tekevät. He voivat ilmeisesti osan päivää tehdä välitöntä työtä, osan päivää välillistä. He eivät voi olla kuitenkaan esim. työvuorossa yksin eivätkä osallistua lääkehuoltoon. Miettiä sopii mikä tilanne on äkillisten sairauslomien ja vuosilomien suunnittelussa.

THL:n mukaan vuonna 2018 ikäihmisten ympärivuorokautisissa yksiköissä työntekijöistä enemmistö 74 % oli lähi- tai perushoitajia. Sairaanhoitajia ja terveydenhoitajia on 8.4 %. Hoito- ja laitosapulaisia 3.7 %, hoiva-avustajia 2.6 %, esimiehiä ja tiimivastaavia on 4.7% muita 0,3%.  Mitä henkilöstöä me nyt sitten tarvitsemme oikeasti lisää. Miten työt organisoidaan yksiköissä? Ministeri Kiuru on todennut, että tässä on kyseessä aito hoitajamitoitus niin, että esim. pyykkäys ja ruonlaitto jää hoitajilta pois. No jos nyt varsinaisilta hoitajilta vähenee välillisen työn, jota he nyt ymmärtääkseni joutuvat tekemään, niin eikö heillä ole silloin enemmän aikaa tehdä sitä varsinaista heille kuuluvaa välitöntä hoitotyötä?  Kun puhutaan koulutuksen lisäämisestä, pitäisi kai tarkkaan miettiä mitkä ovat ne henkilöstöryhmät, joita pitää kouluttaa lisää. Ongelma on myös se, että hoitoalan koulutus ei tällä hetkellä kiinnosta. Syitä ovat työn kuormittavuus ja työn vaativuus verrattuna palkkaan. AMK-hoitajaopintoihin pyrki viime vuonna yli 5000 hakijaa vähemmän kuin kolme vuotta aikaisemmin. Toisen asteen lähihoitajakoulutukseen haki 4000 vähemmän kuin vuonna 2016.

Miten tehokkaasti valvontaa voidaan suorittaa? Valvontaa suorittavat Valvira ja AVI ja nyt tiedot henkilöstömitoituksen toteutumisesta ilmoitettaisiin myös THL:lle. Yksiköitten omavalvontaa pitää tehostaa ja sekin vaatii resursseja. Kunta vastaa myös ostopalvelujensa valvonnasta. Henkilöstömitoitus koskee myös yksityisiä palveluntuottajia, joissa valitusten yhtenä syynä on aina ollut riittämätön hoitohenkilökunnan määrä, jonka vuoksi asiakasturvallisuus on vaarantunut. Yksityisiä hoiva-alan yrityksiä on jouduttu jopa sulkemaan Valviran toimesta. Räikeimmät tapaukset ovat koskeneet Esperi Caren ja Attendon yksittäisiä yksikköjä. Mistä nämä yritykset ottavat voittonsa, kun henkilöstökulut nousevat? Nostamalla hintoja, se on varmaa. Maksajiksi joutuvat palveluja ostavat kunnat ja sitä kautta palvelun käyttäjät. Hoitajamitoituksen hintalapuksi on arvioitu noin 300 milj. euroa. Vertailun vuoksi voi mainita tuon saman summan kuluvan esim.  maahanmuuttajien kotouttamiseen ja vastaanottokeskusten ylläpitämiseen.

Omassa kotikaupungissani Turussa hoitajamitoituksen muutoksen on arvioitu maksavan 10 milj. euroa. Se tarkoittaa 80 uuden vakanssin perustamista.  Oman toiminnan lisäyksen arvioidaan olevan 4 milj. euroa ja ostopalveluista kustannusvaikutuksen arvioidaan olevan noin 6 milj. euroa. Hyvinvointitoimiala ylitti viime vuoden budjettinsa ja on sitoutunut kovaan säästökuuriin.  Olemme sitoutuneet esim. asiakasmaksujen nostoihin.  Meillä on ollut vaikea saada rekrytoitua henkilökuntaa kotipalveluun, jossa hoidetaan yhä huonokuntoisempia vanhuksia. Miten tämä mitoituksen muutos tulee vaikuttamaan kotipalvelun toimivuuteen?

Syntyykö tämän uudistuksen myötä kilpailu henkilökunnasta kotipalvelun ja tehostetun palveluasumisen välillä?  Täytyypä pitää mielessä ministeri Kiurun toteamus ”täältä pesee” 13.2 uutislähetyksissä kun tästä ongelmasta kysyttiin ja sitä, että riittääkö rahaa myös kotihoidon kehittämiseen.

Hallituksen mukaan merkittävät rahoituslähteet ovat yksityisen terveydenhuollon Kela korvausten poistuminen, palveluhankintojen ja ostopalveluiden tehostuminen järjestäjien koon kasvaessa, digitalisaatio sekä apteekki- ja lääkemuutokset.  Miten tämä nyt sitten konkretisoituu kunnille suoraksi rahaksi, jolla sitä henkilöstöä palkataan? Minusta se on suuri kysymysmerkki.

Ihmettelen edelleen, miten ikäihmistemme hoito on parantunut ns. vanhuspalvelulain tultua voimaan. Kustannukset eivät ainakaan ole vähentyneet eikä taida laatukaan olla parantunut.  Kun kaiken lisäksi sote-uudistuksesta päättäminen siirtyi tämän hallituksen, kuten niin monen aikaisemmankin hallituksen harteille, tämäkään yksittäinen muutos lisättynä asiakasmaksulain uudistamiseen ei voi olla vaikuttamatta myös sen sisällön syntymiseen.

Avoimia kysymyksiä on varsin paljon ja kokonaisvaikutuksien mittaamista ei ole tehty riittävästi. Tämä hallitus on kova lupaamaan kaikkea hyvää. Tulokset näyttää tulevaisuus.

Ikäihmisemme ovat luoneet meille hyvinvointiyhteiskunnan, josta on vain rippeet jäljellä. Heidän pitäisi olla kunniakansalaisiamme, jotka ansaitsevat mahdollisimman laadukkaan ja tasa-arvoisen hoidon tuloista riippumatta silloin kun he sitä tarvitsevat. On alkanutta tuntua siltä, että kunniakansalaisiamme ovat aivan muut ihmisryhmät kuin omat isänmaamme vanhukset.

Pirjo Lampi

Linkki Uuden Suomen blogiin: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/pirjolampi/hoitajamitoitus-vai-henkilostomitoitus/