Kuka kantaa oikeasti vastuun sote-uudistuksen epäonnistumisesta?

Torstai 21.9.2023 - Pirjo Lampi

Nykyisen hallituksen harteille on jäänyt käytännössä toteuttaa edellisen hallituksen läpiajama historiamme suurin sote-palveluiden uudistus. Kansalaisille luvattiin parempia ja yhdenvertaisia palveluja.

Keinot vaan olivat täysin epärealistiset jo silloin kansalaisten toiveisiin ja tarpeisiin nähden. Luotiin valtava hallinnollinen uudistus, johon rahaa on palanut ja paljon. Virkamiehiä on ollut varaa palkata pilvin pimein ja strategioita on laadittu.

Nyt ollaan rakentamassa palvelustrategiaa, joka auttamattomasti johtaa palveluiden heikkenemiseen koko maakunnassa. Näin on jo tapahtunut.

Kiitän Jutta Varjusta erinomaisesta mielipidekirjoituksesta 16.9. Turun Sanomissa.

On surullista, että ainakin Varhassa valta tuntuu olevan vain hallituksella ja valtuustolla. Lautakunnilla pitäisi olla myös päätösvaltaa, mutta sitä ei kuitenkaan käytännössä ole.

Nyt kun päätetään koko maakunnan palvelustrategiasta, olisi tärkeää saada koko maakunnasta tilastot siitä, miten siellä palvelut tällä hetkellä toimivat.

Missä kunnissa on suurimmat ongelmat henkilöstön riittävyydessä, minkälaiset jonot ovat palvelujen saannissa? Missä ylitetään vaikkapa lakisääteiset jonotusajat niin, ettei niitä tarvitse lukea ensimmäiseksi Turun Sanomista, kun Valvira niitä sitten julkaisee? Mitä seurauksia hyvinvointialueelle näistä rikkomuksista seuraa? Miten ne korjataan?

Ikävä tosiasia lienee myös se, että palvelujen tarjonnan heikkeneminen tai ainakin vaikeutuminen tulee koskemaan juuri kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien, kuten ikäihmisten ja vammaisten, palveluja. Tieto siitä, että hoitajia olisi jossain liikaa, tuntuu peräti oudolta.

Varhan lisäksi ongelmia tuntuu olevan kaikilla hyvinvointialueilla. Rahaa ei ole riittävästi uudistuksen toteuttamiseen suunnitellulla tavalla.

Elokuun lopulla tarkentuneen tulosennusteen mukaan Varhan ensimmäisen toimintavuoden alijäämä on 123 miljoonaa euroa. Jos alijäämää ei kateta lain mukaisessa aikataulussa, aluetta voi odottaa arviointimenettely, joka voi johtaa yhdistämiseen toiseen hyvinvointialueeseen. Tämä koskee siis kaikkia hyvinvointialueita, jos niiden rahat eivät riitä.

Varha on todennut, että talous edellä on mentävä, mutta hyvinvointialueen asukkaita ei sovi unohtaa. Ei siis unohdeta, mutta palveluja joudutaan heikentämään. Miten toteutuu ihmisten yhdenvertaisuus?

Vihervasemmisto, keskustan kannattamana, vaatii nyt oppositiosta käsin nykyiseltä hallitukselta sote-palvelujen parantamista. Keskusta, joka tätä maakunnallista uudistusta halusi henkeen ja vereen, kuuluu nyt edustaja Annika Saarikon johdolla samaan kuoroon. Siis puolueet, jotka edellisessä hallituksessa istuivat ja ajoivat tämän uudistuksen läpi.

Kun politiikassa on tällä hetkellä tapana vaatia anteeksipyyntöjä yhdestä sun toisesta asiasta, niin pitäisikö edellisen hallituksen pyytää anteeksi, katua tai ainakin julkisesti pahoitella kansalaisille sitä, että sote-uudistus ei tule parantamaan ja yhdenvertaistamaan palveluja heidän lupaamallaan tavalla?

Todellisuudessa vihat ja kritiikin saa niskoilleen nykyinen hallitus, joka on vasta aloittanut toimintansa.

PIRJO LAMPI

kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen, Turku (ps)

Varhan varavaltuutettu ja Ikääntyneiden palvelulautakunnan varapuheenjohtaja

Sote-uudistuksen tavoitteet eivät toteudu ilman riittävää hoitohenkilökuntaa

Lauantai 17.9.2022 - Pirjo Lampi

Nykyinen hallituksemme on ylpeänä toistuvasti kehunut onnistuneensa saamaan läpi lakeja, joihin muut aikaisemmat hallitukset eivät ole pystyneet. Yksi näistä on ollut ns. vanhuspalvelulain voimaantulo. Sen tarkoituksena oli vahvistaa kotihoidon resursseja ja laatua, kehittää välimuotoista asumista ja vanhainkotihoidosta siirryttiin tehostettuun palveluasumiseen.

Säädettiin myös hoitajamitoitus, jonka toteuttamisessa ei ole onnistuttu. Nyt hallitus on miettimässä, pitäisikö 0,7 mitoitusta siirtää ensi vuoden huhtikuusta eteenpäin. Se vaatii kuitenkin lakimuutoksen tekemistä.

Hallitukselle ei olisi pitänyt tulla yllätyksenä ikäihmisten määrän kasvu. Loogista olisi kai ollut ymmärtää, että myös hoivan tarve silloin lisääntyy. Samalla hoitohenkilöstön tarve tulee kasvamaan.

Valitettavasti digitaalisten palvelujen lisäämisellä ei tätä ongelmaa ratkaista, mutta niistä on lisäapua.

Turun sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksessa käsittelimme taannoin 283 kotihoidon työntekijän kirjoittamaa adressia, jossa he esittivät huolensa siitä, etteivät he pysty toteuttamaan asiakkaille tehtyjä palvelusopimuksia. Turussa on ollut ajoittain pulaa myös terveyskeskuslääkäreistä. Perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa kärsitään hoitajapulasta koko maassa.

Hallitus sai aikaan myös sote-uudistuksen, joka on Suomen historian yksi merkittävimmistä hallinnollisista uudistuksista. Se toi mukanaan aluevaalit ja uuden jättimäisen hallintohimmelin. Monenlaista johtajaa korkeilla palkoilla on nyt luomassa tätä uutta hallintoa. On laadittu hallintosääntöä ja valittu eri tehtäviin luottamushenkilöitä.

Tämä vuosi meneekin hienojen strategioiden luomiseen, jotka ovat pohjana sille, miten me sitten tulemme toimimaan, kun palvelurakennetta ruvetaan valmistelemaan ensi vuonna.

Mitkä ovat meidän hyvinvointialueemme tärkeitä arvoja? Missä ja mitä palveluja tulemme tarjoamaan varsinaissuomalaisille? Rahoituksen riittävyys on suuri kysymysmerkki. Miten onnistuu palkkojen harmonisointi? Miten yhdenvertaistamme asiakasmaksut? Miten hyvin me pystymme säilyttämään nykyiset palvelumme?

Kylmä tosiasia lienee, etteivät kaikki palvelut tule säilymään entisenlaisina. Niitä joudutaan keskittämään. Toivottavasti se tehdään alueellisesti järkevällä tavalla ja niin, etteivät kaikkein heikoimmassa asemassa olevien, kuten ikäihmisten ja vammaisten palvelut ainakaan heikkene nykyisestä.

Kompastuskiveksi ja uhkakuvaksi on noussut valtava pula hoitohenkilöstöstä. Sen kehittyminen on ollut jo havaittavissa muutaman viime vuoden aikana, mutta reagointina siihen ovat olleet usein vain erilaiset kuntien sopeuttamisohjelmat, joilla on vähennetty vuodeosastopaikkojen määrää ja hoitoon pääsyn viivästymisestä on tullut ikään kuin hyväksytty tapa.

Ylikuormittuneita ja huonoon palkkaukseen tyytymättömiä hoitajia on lähtenyt ja lähtee ulkomaille tai vaihtaa kokonaan alaa. Tämän ongelman ratkaisemiseksi on tehtävä kaikki mahdollinen.

On ikävä todeta, että jos me emme saa palkattua riittävästi ammattitaitoista pysyvää hoitohenkilöstöä, koko uudistuksen tavoitteiden toteutuminen on mahdotonta.

Kuka kantaa vastuun? Tuskin ainakaan nykyinen hallitus.

PIRJO LAMPI

kaupunginvaltuutettu (ps)

sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen

Varsinais-Suomen hyvinvointialueen varavaltuutettu

Ikäihmisten palvelut ovat kriisissä

Torstai 8.9.2022 - Pirjo Lampi

Miten ikäihmisten määrän lisääntyminen ja samalla heidän avuntarpeensa on voinut yllättää yhteiskuntamme täysin? Siltä tuntuu, kun lukee ja kuulee, miten heitä tällä hetkellä kohdellaan. Vanhuspalvelulain voimaantuloa hehkutettiin ja siltä odotettiin paljon. Käytännössä se tarkoitti vanhainkotien lakkauttamista ja tilalle tuli tehostettu palveluasuminen. Se toi tullessaan myös maksujärjestelmän muutoksen, josta voidaan olla montaa mieltä. Kotihoidon merkitystä on alettu korostaa niin, että meille on syntynyt miltei kotihoidon pakkolaki. Kuitenkin kotihoidon saamisen kriteereitä on kiristetty. Nykyinen hallitus sai läpi henkilöstömitoituksen, jota on toteutettu asteittain, ollen tätä kirjoittaessani 0.6. Ensi keväänä sen pitäisi olla 0.7. Sen toteutuminen tuntuu mahdottomalta, koska nykyisenkin mitoituksen saaminen on ollut ongelmallista. Varsinais-Suomessa näitä 0.6:n alituksia on ollut THL:n tilastoinnin mukaan toistakymmentä. Turussa käsittelimme sosiaali- ja terveyslautakunnan saamaa adressia, jonka oli allekirjoittanut 283 kotihoidon työntekijää. He olivat vakavasti huolissaan siitä, etteivät he ehdi ajallisesti toteuttamaan asiakkaan kanssa tehtyjä palvelusopimuksia. Selityksenä kaikkeen on aina ja vain henkilöstöpula. Minulle ei tämä riitä. Palvelurakennetta luotaessa emme saa unohtaa ikäihmisten oikeutta inhimillisiin ja yhdenvertaisiin palveluihin koko maakunnassa.

Pirjo Lampi

Varavaltuutettu

Ikääntyvien palveluiden valmistelulautakunnan jäsen

En väittänyt koulun pihan tapahtumia kiusaamiseksi

Torstai 23.9.2021 - Pirjo Lampi

Vastaan Jussi Tuimalan kirjoitukseen (TS mielipiteet 23.9.). Hienoa, että olemme samaa mieltä siitä, että koulukiusaaminen on vakava asia. Siitä olemme puhuneet paljon kasvatus- ja opetuslautakunnan jaoston, jossa viime kaudella molemmat olimme jäsenenä, kokouksissa.

Asia nousi julkisuuteen Turun Sanomien suurin otsikoin tehdyn jutun seurauksena (21.9.).

Se, mitä itse suljetussa ryhmässä ja omassa Facebook-päivityksessäni kirjoitin, on haluttu tahallaan tulkita väärin. Se oli omaa pohdintaani näkemästäni, joka huolestutti. Korostan jälleen kerran, etten ole väittänyt missään vaiheessa koulun pihan tapahtumia kiusaamiseksi.

Kommenteistani halutaan unohtaa myös se oleellinen seikka, että koulun pihalla ei ollut paikalla opettajaa. Jos näin olisi ollut, en olisi tapahtumaa jäänyt seuraamaan. Olin siis ainoa aikuinen henkilö, joka näki mitä kaikkea pihalla tapahtui. Sitä eivät siis nähneet lasten vanhemmat eikä opettaja. Sen näkivät kyllä myös lähimmän talon parvekkeilta muutamat minulle asiaa ihmetelleet asukkaat. Opettajan saapuessa useiden minuuttien jälkeen hän vastasi, että kyse on ollut leikistä mutta ehkä vähän harkitsemattomasta.

Me puhumme paljon aikuisten vastuusta. Me puhumme varhaisen asioihin puuttumisen merkityksestä. Meillä on noussut ikäviä kiusaamistapauksia julkisuuteen. Pahin niistä on Koskelan tapaus, jossa kaveruuteen peitettyä kiusaamista ei kukaan huomannut tai halunnut huomata.

Toistuvasti korostetaan myös, että asioihin pitäisi mieluummin puuttua matalalla kynnyksellä, vaikka turhaan, kuin ei ollenkaan. YK:n lasten oikeuksien mukaan lapsilla on oikeus sekä fyysiseen että psyykkiseen koskemattomuuteen.

Opettajan on kyettävä arvioimaan, noudattavatko lapset vastuullisia sosiaalisia normeja.

Se, että jotkut ovat sekoittaneet tähän minun kohdallani politiikan on käsittämätöntä ja ilmeisen tahallista. Sillä hetkellä olin vain ja ainoastaan yksi huolestunut aikuinen, joka ihmetteli, mitä koulun pihalla tapahtuu. Hauskalta leikiltä se minun silmissäni ei näyttänyt.

Olen itse valmis tulemaan tapaamaan näitä vanhempia, joiden mielen nyt olen niin kovasti pahoittanut, vaikkapa koulun vanhempainiltaan keskustelemaan asiasta ihan kasvotusten. Läheisistä pihapiireistä on tullut vain kiitosta ja kannustusta.

Olen saanut valtavan määrän kiitosta erilaisten viestien muodossa täysin minulle tuntemattomilta ihmisiltä, myös lasten vanhemmilta. En yhtä ainoaa negatiivista puhelua tai viestiä. Olen saanut kuulla monta tarinaa myös oikeista kiusaamistapauksista ja siitä, miten vaikeaa kommunikointi koulujen ja vanhempien välillä joskus näissä tapauksissa on ollut. Minulle on nyt uskallettu kertoa. Näitä viestejä on tullut myös Turun ulkopuolelta.

Yksikään niistä henkilöistä, jotka minut ovat somessa ja TS:n julkaisussa teilanneet kuvottavaksi ja creepy-mummoksi, ei ole uskaltanut olla minuun suoraan yhteydessä. Tämäkö on sitä Tuimalan peräänkuuluttamaa fiksua käytöstä aikuisilta?

Peruskoulussa on opettajien vastuulla tukea lasten turvallista kasvamista, eikä koulun ole tarkoitus toimia säännöttömänä lasten itsensätutkiskeluaihiona.

Eräs tuntematon soittaja kiittäessään minua taisi osuakin asian ytimeen todetessaan, että suurin syy minun mollaamiseeni on se, että satun olemaan perussuomalainen. Perussuomalaiset haluavat kaikille turvallisen koulun, jossa ketään ei kiusata.

PIRJO LAMPI

valtuutettu (ps)

https://www.ts.fi/lukijoilta/5434257/En+vaittanyt+koulun+pihan+tapahtumia+kiusaamiseksi

Hirvensalon osayleiskaavalla ei saa tuhota Uittamon alueen arvokasta luontoa

Lauantai 14.8.2021 - Pirjo Lampi

Turun kaupunginhallitus otti kielteisen kannan KHO:n pyytämään selvitykseen koskien Meripuistoseura ry:n tekemää valituslupahakemusta Hirvensalon osayleiskaavasta (TS 10.8.). Tosin päätös ei ollut yksimielinen, kuten ei aikanaan kaavan hyväksyminenkään.

Uittamolaiset eivät hyväksy ns. Sorttamäen sillan rakentamista. On kummallista, että Katariinanlaakson Natura-aluetta ei kunnioiteta. Mikäli silta kaavaan suunnitellusti rakennetaan, se tietää koko Uittamo-Ispoisten ja Katariinanlaakson alueen täydellistä muuttumista.

Juuri tämän asuinalueen luonnon läheisyys ja hienot ulkoilumahdollisuudet ovat alueen vetovoimatekijöitä. Sillä on nyt korona-aikana ollut erityisen suuri merkitys. Luonnossa liikkumisesta on tullut monille uusi harrastus.

Sillan rakentaminen muuttaisi liikenteen täysin koko alueella.

Katariinanlaakson lisäksi alueella on Ispoisten jäkäläjyrkänne, jossa esiintyy louhukehräjäkälää 0,18 hehtaarin alueella. Kasvupaikka on ainoa maassamme. Jyrkänne on lisäksi maakuntakaavan suojelukohde.

Turun kaupunki on myös halunnut kaavoittaa Uittamolla olevan Kastaripuiston alueen täydennysrakentamista varten. Alue on selkeästi merkitty puistoksi.

Kaupunkistrategiassamme painotetaan vuodesta toiseen asukkaiden kuulemista ja vaikuttamismahdollisuutta. Kauniita sanoja vailla todellisuutta.

En tiedä enkä ymmärrä, mikä intohimo Turun kaupungilla on saada tämän alueen merkityksellinen ja monipuolinen luonto tuhottua? Kuka tai mitkä tahot sitä haluavat? Luulisi tilaa rakentamiseen löytyvän muualtakin.

Mitä tulee Hirvensalon uuden autosillan mahdolliseen rakentamiseen, voitaneen hyvästä syystä myös kysyä ja pohtia, onko sen suunnitteleminen edes nykyisessä kaupungin taloustilanteessa järkevää. Kaupungin poliittisilta päättäjiltä vaaditaan vastuullista talouspolitiikkaa. Velkaa ei voi ottaa velan päälle vuodesta toiseen.

PIRJO LAMPI

Meripuistoseura ry:n puheenjohtaja

kaupunginvaltuutettu (ps)

https://www.ts.fi/lukijoilta/5395190/Hirvensalon+osayleiskaavalla+ei+saa+tuhota+Uittamon+alueen+arvokasta+luontoa

Sote-uudistuksen hinta on kohtuuton.

Keskiviikko 2.6.2021 klo 23.08 - Pirjo Lampi

Jokainen meistä varmasti myöntää, että sotepalvelut eivät maassamme toimi kaikkialla toivotulla tavalla. Jossakin kunnassa ne toimivat, jossakin eivät. Erot ovat suuria asuinpaikasta riippuen. On myös selvää, että ikääntyvä kansamme tulee tarvitsemaan lisääntyvässä määrin hoivapalveluita. Niistä aiheutuvat kustannukset eivät voi tulla kenellekään päättäjälle yllätyksenä. Tähän on ollut vuosia aikaa varautua. Edellisen hallituksen aikana sote-uudistuksen tavoitteena oli kustannusten nousujen säästötavoite 3 miljardia euroa. Nyt uudistuksella ei ole enää tätä säästötavoitetta. Kustannukset tulevat päinvastoin nousemaan.

Koronapandemia on vaikuttanut monin eri tavoin sotepalveluihin. Sekä perusterveydenhoidossa, että erikoissairaanhoidossa on syntynyt hoitovelkaa ja se tulee näkymään tulevaisuudessa kustannusten nousuna. Kiireetöntä hoitoa on monin paikoin jouduttu ajamaan alas, jotta meillä on ollut mahdollista pitää yllä riittävästi esim. tehohoitopaikkoja kaikille sitä tarvitseville, ei vain koronapotilaille. Monet järjestöjen ylläpitämät vammais- ja vanhuspalvelutoiminnat ovat olleet tauolla.  Ikäihmisten liikkumisen vähentyminen on selkeästi heikentänyt heidän kuntoaan. Emme voi kuin arvailla mitä tästä kaikesta seuraa. Kuntoutuksen, kotihoidon ja tehostetun palveluasumisen tarve tulee lisääntymään. Valtion koronatukien avulla monet kunnat saivat kuitenkin tilinpäätöksensä näyttämään todellisuuta paremmalta.

Kauan odotettu vanhuspalvelulain uusi henkilöstömitoitus on myös asteittain astunut voimaan. Sen toteutumisessa on paljon vaihtelua eri kuntien välillä. Henkilöstömitoituksen lisääminen tulee nostamaan automaattisesti kuntien kustannuksia. Lisähenkilöstön rekrytointi ei ole ollut kaikkialla helppoa. Meillä alkaa olla huutava pula pätevästä hoiva-alan henkilöstöstä. Olemme luomassa tällekin alalle halpatyömarkkinat. Hankitaan ulkomailta epäpäteviä hoitajia, kun suomalaiset hoitajat vaihtavat alaa työn kuormittavuuden ja huonon palkkauksen takia tai lähtevät töihin naapurimaihin esim. Ruotsiin tai Norjaan. Usein on nostettu esiin hoitajien rekrytointi ulkomailta esim. Filippiineiltä. Filippiiniläisten hoitajien koulutus ei kuitenkaan vastaa meidän sairaanhoitajiemme koulutusta. Heille pitää siis täällä järjestää lisää koulutusta. Heidän pitää opetella suomen kieli. Tämä kaikki maksaa, mutta meillä ei ole varaa maksaa omille sairaanhoitajillemme kunnollista palkkaa.  Hoitoalalle hakeutuu vuosittain myös yhä vähemmän opiskelijoita. Koulutusta ei arvosteta ja se näkyy palkkatasossa. Ehkäpä myös valmistuneitten opiskelijoitten taidollinen taso silloin heikkenee, kun opiskelualaa ei koeta kiinnostavaksi ja houkuttelevaksi.

Nyt on Jukon hallituksen pj Olli Luukkanen nostanut esiin myös palkkaharmonisointiin varatun rahan riittämättömyyden sote-uudistuksessa. Hän on todennut, että Kuntatyönantajien laskelmien mukaan harmonisoinnin hintalappu voi olla jopa 700 milj. euroa. Luukkasen mukaan oikeuskäytännön mukaan palkat pitää nostaa tasolle, joka vastaa kunkin tehtävänkuvan korkeinta palkkaa tällä hetkellä. Sote-esityksessä palkkaharmonisoinnin on arvioitu maksavan noin 100-400 milj. euroa. Syntyviin kustannuksiin ministeri Paateron (sd) mukaan rahaa on riittävästi. Mitä ei SDP lupaisikaan kannattajilleen?

Jos sote-uudistus nyt väkisin runtataan läpi, on olemassa suuri pelko siitä, että palvelujen laatu ja saatavuus heikkenee toisin kuin on luvattu. Lähipalvelut vähenevät, kun palveluja tullaan todennäköisesti keskittämään nykyistä enemmän. Vastuu kunnilta siirtyy hyvinvointialueille. Uudistuksen rahoitus on kuitenkin edelleenkin jossakin määrin epäselvä. Tuleeko kuntavero vai ei. Uudistus ei ole myöskään tasapuolinen eri maakuntien eli tulevien hyvinvointialueitten suhteen. Kunnille tulee jäämään ennaltaehkäisevästä ja terveyttä edistävästä hyvinvoinnista huolehtiminen. Mitä se sitten onkaan?  Se, mikä on varmaa tässä sote-uudistuksessa, on kustannusten nousu.

Kunnille uudistus toteutuessaan tarkoittaa verotulojen huomattavaa vähentymistä. Miten kunnat tulevat selviämään jäljelle jäävistä tehtävistään kuten koulutuksen järjestämisestä, kun oppivelvollisuusikääkin nostettiin? Uudet hyvinvointialueet ovat olleet alusta lähtien Keskustan vaatimus ja kiristyskeino pitää nykyinen hallitus pystyssä. Viis siitä, vaikka jo etukäteen tiedämme, että tällaisenaan me veronmaksajat maksamme uudistuksesta kalliin hinnan. On utopiaa uskoa, että saisimme tuleviin sotekeskuksiin erikoislääkäreitä ja muuta hoitohenkilökuntaa taiottua jostakin sellaisia määriä, että julkinen sektori pystyisi hoitamaan kaikki tarvittavat potilaat ilman yksityissektorin apua. Julkisen sektorin heikkous on liika hallinnollinen byrokratia.  Hoitohenkilöstön palkat eivät myöskään ole tällä hetkellä kilpailukykyisiä yksityissektorin kanssa. Hoitohenkilökunta kokee, ettei se vastaa enää työn kuormittavuutta. Lääkärit ja hoitajat päättävät itse, missä he työskentelevät. Ei siitä mikään uudistus päätä.  Kun lain mukaan jokaisella on oikeus riittäviin sotepalveluihin, herää kysymys mikä on riittävä. Pelkkä sote-uudistus ei sinänsä paranna millään tavalla hoidon laatua tai hoitoon pääsyä, mikäli me emme saa määrällisesti riittävästi pätevää henkilöstöä. Hallituspuolueet lupaavat, että jonot terveyskeskuksiin loppuvat ja lisäksi he kannattavat ilmaisia palveluja. Mikään palvelu ei ole ilmaista. Joku maksaa kustannukset aina tavalla tai toisella. Nykyiset terveyskeskusmaksut ovat varsin kohtuulliset verrattuna yksityislääkärikäynteihin. Monissa kunnissa terveyskeskuspalvelut ovat ilmaisia. Valitettavasti usein juuri sitä mikä on ilmaista ei arvosteta.

Miksi me hajotamme sen mikä meillä on hyvin? Emmekö me voisi parantaa julkisen sektorin tehokkuutta vaikkapa lisäämällä palvelusetelin käyttöä silloin, jos terveyskeskukset eivät pysty tuottamaan potilaan tarvitsemaa hoitoa riittävän nopeasti. Silloin julkisen sektorin palvelujen tehottomuutta tai riittämättömyyttä voitaisiin kontrolloida paremmin.

Mahdollinen sote-uudistus on susi jo syntyessään.

Keskustan unelmana on ollut maakuntavaalien järjestäminen. Mikäli vaalit toteutuvat tulevissa maakuntavaltuustoissa tulee todennäköisesti istumaan nykyisiä kansanedustajia, jotka jo ovat myös kuntiensa valtuutettuja. Demokraattinen valta heikkenee. Jokainen ymmärtänee, etteivät yhdet ja samat henkilöt voi mitenkään hallita näin laaja-alaista poliittista päätöksen tekoa.

Nyt kannattaisi pysähtyä miettimään onko tässä mitään järkeä. Onko kyse nyt vain poliittisesta valtataistelusta, jonka hintalapun maksamme me kaikki veronmaksajat.

Turun kaupungin sote-palvelut ovat kriisissä henkilöstöpulan takia

Torstai 15.4.2021 klo 15.42 - Pirjo Lampi

Miten voimme olla nykyisen kaltaisessa tilanteessa, jossa sairaalapalveluiden hoitohenkilöstön ja lääkärien merkittävän henkilöstövajauksen vuoksi sairaalan potilaspaikkojen määrää joudutaan vähentämään potilasturvallisuuden varmistamiseksi?

Kaupungin sopeuttamisohjelman mukaisesti olemme jo vähentäneet 50 vuodepaikkaa niin, että kehittämisprojektin mukaisesti tavoitepaikkaluku 285 saavutettiin maaliskuuhun 2021 mennessä. Nyt sosiaali-ja terveyslautakunnalla hyväksytettiin 7.4.2021 vuodeosastojen paikkojen määrän vähentäminen 31.8.2021 asti niin, että se olisi toukokuussa alimmillaan 240 ja kesäkuukausina 230. Tällä määrällä vähennetään työn kuormittavuutta ja varmistetaan siis potilasturvallisuuden säilyminen.

Erikoistuvia lääkäreitä on ollut vaikea saada avoimiin virkoihin rekrytointipanostuksista huolimatta jo syksystä 2019 alkaen. Mitä nämä kaikki panostukset ovat olleet, ovat ainakin itselleni jääneet hieman epäselviksi. Tällä hetkellä 23:sta erikoistuvan lääkärin vakanssista on täytettynä vain 11. Erikoistuvat lääkärit kaipaavat seniorilääkäreitten tukea.

Hoitohenkilökunnan vajausta syntyy poissaolojen, irtisanoutumisten, sijaispulan ja rekrytointiongelmien takia. Yhtenä suurena syynä henkilöstö kokee työn kuormittavuuden.

Tilanne ei siis ole syntynyt hetkessä, vaan sen on annettu jatkua jo pitemmän ajan. Ongelmat eivät rajoitu vain sairaalapalveluihin, vaan ne ovat todellisia myös sekä vanhuspalveluissa että kotipalveluissa. Tietysti koronpandemia on osittain vaikeuttanut tilannetta.

Turun kaupunki ei pysty kilpailemaan palkalla, sen me tiedämme. Palkkaus ei varmasti kuitenkaan ole ainut syy. Kyse on varmasti myös huonosta johtamisesta.

Miten työt organisoidaan? Miten siihen voivat työntekijät vaikuttaa? Lähiesimiehen rooli on siinä varsin merkityksellinen. Minkälainen on yleinen työilmapiiri? Miten henkilöstöä arvostetaan? Näitä kaikkia asioita yhteisesti pitää tarkastella nyt huolella, koska tilanne ei voi näin jatkua.

Ainoana ratkaisuna ei voi olla jatkuva vuodeosastopaikkojen vähentäminen, kun samaan aikaan myös korotettujen siirtoviivepäivämaksujen määrä on taas selkeässä nousussa. Saammeko loppujen lopuksi edes oletettuja sopeuttamisohjelman mukaisia säästöjä toteutumaan vuodeosastopaikkoja vähentämällä?

Kaikki mahdolliset keinot on otettava käyttöön kaupunkimme imagon parantamiseksi myös houkuttelevana työnantajana.

Olen ollut pitkään sosiaali-ja terveyslautakunnan jäsenenä, enkä muista, että sellaista päätösehdotusta olisimme koskaan ennen joutuneet hyväksymään, jonka hylkäämisellä olisimme mahdollisesti vaarantaneet potilasturvallisuuden. Näinhän emme olisi voineet toimia.

Tilanne on vakava ja vaatii selkeitä toimenpiteitä, joista toivottavasti kuulemme mahdollisimman pian.

PIRJO LAMPI

varavaltuutettu (ps)

sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen

https://www.ts.fi/lukijoilta/5281106/Turun+kaupungin+sotepalvelut+ovat+kriisissa+henkilostopulan+takia

Kunnat vastaavat omien työntekijöidensä palkitsemisesta

Keskiviikko 17.2.2021 - Pirjo Lampi

Persoonattomana pysynyt VSSHP:n kokoomuksen hallitusryhmä kommentoi (TS 12.2.) varsin mielenkiintoisella tavalla mielipidekirjoitustani (TS 9.2.) sairaanhoitopiirin henkilöstön palkitsemisesta.

Jokainen kansalainen voi tarkistaa 26.1. pidetyn hallituksen kokouksen pöytäkirjasta § 11, miten tästä asiasta päätettiin. Se tapahtui juuri kuten kirjoituksessani kerroin. Kokoomuksen ryhmä siis ehdotti pöydälle panoa, josta äänestettiin. Kaikki muiden puolueiden hallituksen jäsenet kannattivat sairaanhoitopiirin johtajan esitystä eivätkä siis kannattaneet pöydälle panoa, jota ehdotti kokoomuksen Ville Valkonen ja jota kannatti Kari Friman (kok).

Jokainen voi miettiä, näinkö hallitus ihan yksimielisesti päätti asian? Tämä on kokoomuksen mielipide asiasta. Pöytäkirjatiedot ovat kaiketi faktaa, ei populismia.

Mitä tulee kuntien rahatilanteeseen, sairaanhoitopiiri hyvittää jäsenkunnille koronapotilaiden hoidosta ja testauksista perittyjä kuluja 11,9 miljoonaa euroa vuoden 2020 kuntalaskutuksessa. Sairaanhoitopiirin valtuusto hyväksyi marraskuussa 2020 mahdollisuuden 15 euron asukaskohtaisen valmiusmaksun käyttöönottoon tarvittaessa. Nyt tätä valmiusmaksua ei kunnilta tarvitse periä.

Se miten kunnat päättävät palkita henkilöstöään ei kuulu sairaanhoitopiirin päätösvaltaan. Pitää huomioida, että myös kunnat ovat saaneet valtiolta koronatukea. Kaupunginjohtaja Minna Arven mukaan kaupungissamme ei ole ollut mahdollisuutta koko henkilöstön palkitsemiseen, mutta Turussa on tehty monikohtainen kannustejärjestelmä esimerkiksi hälytysrahoja nostamalla.

Perussuomalaiset kannattavat vastuullista talouspolitiikkaa. Velkaa ei voi ottaa velan päälle ja ilmaisia palveluja ei ole olemassakaan. Perussuomalaiset haluaa asettaa asiat tärkeysjärjestykseen. Siinä ensimmäisenä on suomalaisten hyvinvointi ja turvallisuus.

PIRJO LAMPI

(ps)

VSSHP:n hallituksen jäsen

Kokoomukselta ei herunut kannatusta henkilöstön palkitsemiseen

Tiistai 9.2.2021 - Pirjo Lampi

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin hallitus päätti kokouksessaan 26.1. maksaa koko henkilöstölleen 500 euron kannustinrahan vuodelta 2020 hyvin hoidetusta työstä erittäin vaikeana aikana.

Esitys tuotiin kieltämättä hieman yllättäen hallituksen päätettäväksi.

Kokoomuksen edustajat eivät tätä ehdotusta hyväksyneet vaan esittivät asian pöydälle panoa. Heidän perusteluillaan olisi kuitenkin aikataulullisesti ajauduttu tilanteeseen, jolloin päätöstä asiasta ei enää olisi voitu tehdä.

Esityksestä jouduttiin siis äänestämään. Siinä kokoomus jätettiin yksin. Hallituksen päätökseksi tuli siis kannustinrahan maksaminen esityksen mukaisesti.

Kyseinen raha maksetaan siis koko henkilöstölle, ei vain hoitohenkilökunnalle.

Viime vuosi on ollut kaikille erityisen haastava. Lähtökohtaisesti kustannussäästötavoitteet olivat viime vuodelle kunnianhimoiset. Toimintaa tuli lisäksi sotkemaan varsin voimakkaasti koronapandemia.

Henkilöstö on joutunut joustamaan ja venymään toimissaan monin eri tavoin. Nyt jos koskaan oli kiitoksen paikka.

Huolehtimalla henkilöstön hyvinvoinnista saavutetaan myös parhaimmat tulokset. Kilpailu osaavasta henkilökunnasta on koko maassa tällä hetkellä kova. Tällä päätöksellä on suuri imagollinen merkitys.

Me olemme kaikki hallituksessa luoneet ja hyväksyneet varsin kunnianhimoisen strategian tuleville vuosille. Siinä on tavoitteena ei enempää eikä vähempää kuin nostaa Tyks Pohjoismaiden parhaaksi yliopistosairaalaksi. Siihen tarvitaan sairaanhoitopiirin toiminnan onnistunutta kehittämistä koko maakunnassa. Sen toteutumiseen tarvitaan motivoitunutta henkilöstöä, joka tuntee, että heidän työtään arvostetaan.

VSSHP sai vielä vuoden 2020 keväällä vaikealta näyttäneen taloustilanteen käännettyä siten, että syksyllä kymmenien miljoonien eurojen lisäalijäämä saatiin kurottua umpeen. Tämän kannustinrahan maksaminen ei siis talouden kannalta ollut mikään ongelma.

Olisin itse toivonut, että koko hallitus olisi voinut hyväksyä tämän ehdotuksen yksimielisesti puolueesta riippumatta. Nyt kokoomus halusi lähteä tekemään jotain omaa politiikkaansa, johon ei siis ilmeisestikään kuulunut henkilöstön työn arvostaminen ja kannustaminen hyvin pienellä kannustinrahalla.

Sillä ei kukaan rikastu. Sen symbolinen merkitys lienee rahaa suurempi.

Toivon ja uskon itse siihen, että sairaanhoitopiirin henkilöstön kaikki ammattiryhmät jaksavat puurtaa ja puhaltaa yhteiseen hiileen entistä paremmin tänäkin vuonna. Tämän vuoden haasteet ovat vasta edessä.

VSSHP:n hallituksen jäsen

PIRJO LAMPI

Korona siellä ja korona täällä, entäs vaalit?

Perjantai 5.2.2021 - Pirjo Lampi

Koronapandemia esiintyy maakunnissamme eri tavoin ja eri vaiheissa. Meillä puhutaan perusvaiheessa, kiihtymisvaiheessa ja leviämisvaiheessa olevista alueista. Voimassa olevat rajoitukset ovat eritasoisia maakunnan tartuntojen määrästä riippuen. Nyt on otettu käyttöön myös 3 toimenpidetasoa. Tätä kirjoittaessani olemme vielä tasolla yksi. Taso 3 tarkoittaa poikkeusolojen ja liikkumisrajoitusten käyttöönottoa.

Nyt käydään poliittista keskustelua siitä, pitäisikö vaalien ajankohtaa muuttaa. Ihmettelen kovasti niitä tiukkoja kannan ottoja siitä, ettei vaaleja voida siirtää. Se ei sovi kuulemma demokratiaan. Se ei olisi muka tasapuolista puolueita ajatellen. Joiltakin se veisi äänestäjiä, joillekin se toisi niitä lisää. Mihin ihmeeseen ne äänestäjät katoaisivat? Itse epäilen suuresti, etteivät läheskään kaikki lähde äänestämään edes nykyisessä koronatilanteessa, saatikka, jos se on nykyistä huonompi. Silloin äänestysprosentti saattaa jäädä varsin matalaksi.

Miten me mahdollistamme käytännössä jokaisen kansalaisen oikeuden äänestää vaaleissa esim. karanteenitilanteissa? Ei silloin mennä kenenkään koteihin vai mennäänkö? Jos mennään, niin minkälaisin suojavarustein, että se on turvallista? Karanteeneissa voi olla pahimmassa tapauksessa tuhansia ihmisiä. Samoin sairaaloissa ja hoivalaitoksissa saattaa olla voimassa vierailukiellot. Niissä kuitenkin perinteisesti ennakkoäänestyksiä hoitavat kuntien vaalitoimikuntiin valitut henkilöt. Vaaleissa on ainakin suuremmissa kunnissa voinut äänestää ennakkoon esim. suurissa marketeissa ja kirjastoissa. Miten näissä säilytetään turvavälit ja hygienia? Varsinaisena äänestyspäivänä äänestykset suoritetaan eri äänestyspaikoilla vaalilautakuntiin valittujen henkilöitten valvonnassa. Miten näissä pystytään äänestys suorittamaan turvallisesti pandemian aikana? On puhuttu paljon sähköisestä äänestyksestä. Se ei ole kaikille mahdollista eikä voi olla ainoa vaihtoehto.

Otan esimerkiksi hyvin tuntemani TYKS erva-alueen, johon lisäksi kuuluvat Ahvenanmaa, Satakunta ja Vaasa. TYKSissä voidaan hoitaa myös näiden alueitten korona potilaita. Tehohoitopaikkojen tarvetta ja kapasiteettia seurataan tarkkaan koko ajan. Yliopistosairaaloilla on keskinäisiä sopimuksia tilanteen mukaan auttaa toisiaan. Esim. HUSin tehohoitoa vaativia koronapotilaita on jo hoidettu myös TYKSissä. Mites näissä tapauksissa sitten äänestetään? Potilas ei ole edes omalla paikkakunnalla. Meillä ei sellaista kristallipalloa ole, mikä tietäisi kertoa meille totuuden siitä, mikä on pandemian tilanne vaalien aikana. Miten näissä eri tilanteissa toteutuu sitten kaikkien äänioikeutettujen demokratia vaikuttaa vaalitulokseen? Kaikkia rokotetta haluavia kansalaisia ei varmaankaan ehditä rokottaa ennen vaaleja. Käytännön ihmisenä ja myös kuntapoliitikkona olen näitä asioita pohdiskellut. Ilman varautumissuunnitelmia saatamme olla ongelmissa.

Tietysti jokainen meistä toivoisi, että pandemia olisi jo vaaleihin mennessä laantunut. Myös kuntavaaliehdokkaille tilanne on varsin poikkeuksellinen. Nyt ei normaalia vaalikampanjointia voi tälläkään hetkellä tehdä toreilla eikä turuilla. Miten varsinkin uudet ehdokkaat saavat tuotua itseään esille? Menestyykö näissä vaaleissa vain ne, joilla on rahaa näkyvästi mainostaa itseään? Vaalien siirtäminen ei ole mikään mustavalkoinen kyllä tai ei juttu. Ainakin toivoisin, että jokin selkeä suunnitelma sellaisen tilanteen varalta olisi jo tehty tai tehtäisiin, miten toimitaan, jos vaaleja koronatilanteen takia siirrettäisiin. Varsin monet sairaanhoitopiirien koordinaatioryhmät ovat ennustaneet, kun sitä heiltä sitä on tivattu, että pandemia rauhoittuisi vasta ehkäpä juhannukseen mennessä. Tämä perustuu osittain viime kesän tilastofaktaan. Viime vuonna maailmanlaajuisesti todettiin covid-19 tartuntojen lasku kesäaikaan. Olisiko aika vakavasti miettiä vaalien siirtämistä vaikkapa kesäkuun alkuun? Terveydenhoidon jonkinmoisena ammattilaisena mietin, mihin asetamme arvoasteikollamme kansalaisten terveyden vaalimisen. Miten pystymme torjumaan mahdolliset tartunnat äänestyspaikoilla. Kysymykseni kuuluukin, miten yhteiskunnassamme aiotaan varmistaa demokraattiset kuntavaalit niin puolueitten kuin äänestäjien kannalta tänä poikkeuksellisena aikana.

– Pirjo Lampi

Skopjen lennot on lopetettava

Lauantai 19.12.2020 - Pirjo Lampi

On käsittämätöntä, että nämä lennot kahden tauon jälkeen jälleen aloitettiin uudelleen.  Lennot, jotka herättivät koko Suomen siihen kylmään totuuteen mitä niistä saatiin tuliaisiksi. Muutamilla lennoilla yli 80 tartuntaa, mikä prosenteiksi muutettuna oli valtava.  Turku on noussut ikävällä tavalla koronatartuntojen kärkeen ja tässä vakavassa koronan leviämisvaiheessa me olemme valmiit tietoisesti ottamaan vastaan tänne koronan kantajia ja tartunnan levittäjiä. Ihmettelin tätä asiaa sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksessa keskiviikkona 16.12. Vastauksen tiesin. Turun kaupungilla ei ole tässä asia päätösvaltaa. Se päätösvalta täytyy kuitenkin olla jollakin taholla, jos elämme itsenäisessä Suomessa ja kyseessä on tartuntalain mukainen tarttuvan taudin levittäminen. Viime kerralla päätös tehtiin AVIN ja Traficomin toimesta, monien keskustelujen jälkeen siitä kenelle päätösvalta kuuluu. 

Se, että kentälle menee testausjoukko, joka kuitenkaan ei voi pakottaa ketään koronatestiin mutta tarjoaa siihen mahdollisuuden, on sinänsä hyvä asia. Kiitos sille joukolle, joka jaksaa omien töittensä lisäksi vielä tähänkin työhön osallistua.

Suomalaisia kehotetaan jättämään joulu viettämättä mutta nämä kunniakansalaisiksi luokitellut kotimaissaan lomailijat ja korvaamaton halpatyövoima saavat matkustaa kuten haluavat.  Turussa, kuten koko maassa, on tartuntojen määrä maahanmuuttajayhteisöissä erittäin korkea. Ohjeita on jaettu kymmenille kielille ja opastajia on pilvin pimein. Turun kaupunginvaltuutettu ja monikulttuurisuusneuvoston puheenjohtaja Muhis Azizi totesi Lounais-Suomen alueuutisissa, että tiedottamisen puutteesta ja tiedon saamisen puutteesta ei voi olla kyse.  Mistä siis on kyse? Kotouttamisen puolestapuhuja voisi nyt todella panostaa tässä tilanteessa kaikki voimavaransa siihen, että koronatilanteessa myös maahanmuuttajat ymmärtävät, että heitä koskevat samat rajoitukset ja suositukset kuin meitä kaikkia muitakin. Karanteeni tarkoittaa oikeasti karanteenia. Sekin tuntuu olevan tälle joukolle epäselvää.  Nyt ei auta vedota mihinkään kulttuurillisiin erityisoikeuksiin. Asia on otettava vakavasti.

Meillä suomalaisilla on omat perinteiset joulunviettotapamme. Me joudumme ja olemme valmiit niistä luopumaan. Monet isovanhemmat joutuvat viettämään joulunsa yksin. Tänä vuonna ei lapsiperheisiin tule joulupukkia. Ymmärrämme, että näin on tehtävä siksi, että se on välttämätöntä kaikille koronaviruksen nujertamiseksi.

Kaikki mahdollinen on tehtävä koronatilanteen leviämisen rauhoittamiseksi. Yksi niistä on ehdottomasti Skopjen lentojen lakkauttaminen tässä tilanteessa.

 

Pirjo Lampi (ps)

varavaltuutettu

sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen.

TS: https://www.ts.fi/lukijoilta/5170524/Skopjen+lennot+on+lopetettava

Onko palvelutason heikkeneminen soteuudistuksen todellinen hinta

Sunnuntai 13.9.2020 - Pirjo Lampi

Sote-uudistusluonnos on nyt lausuntokierroksella ja kunnat sekä monet muut tahot ottavat siihen kantaa. Koronavirus on sekoittanut kuntien taloutta jo ennestäänkin huonossa tilanteessa. Valtio talous on kuralla ja velkaantuminen lisääntyy. Onko nyt juuri oikea hetki tehdä tämä historiallisen suuri sotepalveluiden uudistus? Pelkästään valmisteluun uppoaa miljoonia toisensa perään. Soten vapaaehtoiseen uudistamiseen on myönnetty valtionavustuksia. Varsinais-Suomi on saanut rahoitusta tulevaisuuden sotekeskus-hankkeelle noin 5.5 milj. euroa vuosille 2020-2022 sekä soten rakennemuutosta edistävään kehittämiseen noin 9,7 milj. euroa ajalle 2020-2021.  Kun koko maa huomioidaan nuo summat ovat sotekeskushankkeelle 70 milj. euroa ja rakennemuutoshankkeeseen 120 milj. euroa. Mitä tällä saadaan? Rahoitus on osoitettu sisällölliseen kehittämiseen. Kyseisillä valtionavustuksilla ei siis rahoiteta tulevan sotemaakunnan perustamiseen liittyvää hallinnollista valmistelua. Ei pidä unohtaa, että nyt ollaan tekemässä myös suurta maakuntahallinnon uudistusta. Rahaa kierrätetään aluksi valtion kautta maakuntiin. Ministeri Kiurun mukaan lakiluonnoksesta on myös poistettu aikaisempi 3 miljardin euron kustannusnousujen säästötavoite.

 

Tasavallan presidentti vahvisti 1.7. 2020 vanhuspalvelulain muutoksen, jossa henkilöstömitoitukseksi säädettiin 0.7 työntekijää asiakasta kohden. Laki astuu voimaan asteittain. Siirtymäaika päättyy 1.4. 2023. Miten tämä nivoutuu tulevaan soteuudistukseen? Ainakin kuntien kustannukset nousevat.  Turulle sen on laskettu olevan noin 10 milj. euroa ja 80 uutta vakanssia. Ikäihmisemme ansaitsevat todellakin inhimillisen hoidon. Pääministeri Marinin ehdotus 6 tunnin työpäivästä tuntuu lupaukselta vailla realismia. Henkilöstömitoituksen astuttua voimaan, lyhennetty työaika on ainakin hoiva-alalla mahdotonta toteuttaa. Mistään ei saada riittävästi henkilökuntaa sen mahdollistamiseksi.

 

Uudistuksen tavoitteena on ollut terveyden ja hyvinvointierojen kaventaminen, perustason palveluiden vahvistaminen ja vaikuttavuuden parantaminen. Lakiluonnosta lukiessa tuntuu vahvasti siltä, että nämä tavoitteet eivät tule toteutumaan.  Massiivinen hallinnollinen uudistus ei sitä takaa. Lähipalvelut kaikkoavat pienistä kunnista ja palveluja keskitetään. Tämä rakennemuutos on tälläkin hetkellä käynnissä. Liikenteellisiä ratkaisuja palvelujen saamiseksi oman kotikunnan ulkopuolelta ei ole millään tavalla kehitetty maakunnan sisällä, päinvastoin. Valtion ohjaus on uudistuksessa merkittävää. Ollaanko uudistuksessa kaiken kaikkiaan hamuamassa jotain liian suurta, sellaista, jota mikään taho ei täysin hallitse. Yrityksistä huolimatta näin suuri sotepalveluiden integraatio ei ole missään muussakaan maassa onnistunut.

 

Pitkät jonotusajat terveyskeskuslääkärille lienevät kansalaisten mielestä se suurin ongelma. Tämä ongelma voitaisiin varmaan ratkaista yksinkertaisemmillakin tavoilla. Hallinnollisen byrokratian lisäämiseen ei pitäisi käyttää veronmaksajien rahoja. Rakennemuutoksilla, pienin askelin eteenpäin ja kuntia tukemalla, selvittäisiin varmasti perusterveydenhuollon ongelmista helpommalla. Pahimmassa tapauksessa uudistuksen jälkeen kunnat eivät pysty niille jäävillä verotuloilla hoitamaan enää omia tehtäviään. Johtaako se verojen korotuksiin? Maakuntien rahoituksen mahdollinen riittämättömyys johtaa väistämättä palvelutasojen heikkenemiseen tai laadusta tinkimiseen.  Sitä ei kai kukaan toivo. Ollaanko nyt kovalla kiireellä kurkottamassa kuuseen mutta kapsahdetaankin katajaan?

Pirjo Lampi (ps)

varavaltuutettu

sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen

https://www.ts.fi/lukijoilta/5064733/Onko+palvelutason+heikkeneminen+soteuudistuksen+todellinen+hinta

Ovatko ikäihmisten ja vammaisten rajoitukset edelleen tarpeellisia?

Lauantai 30.5.2020 klo 0.01 - Pirjo Lampi

Ministeri Henriksson puolusteli HS:ssa 23.5. hallituksen toimia ja ohjeita noista rajoituksista selittämällä, että kyse olisi kansalaisten väärin ymmärryksestä ja ilmeisesti siis myös lukutaidosta. Olisiko hallituksen itse luettava nuo valtioneuvoston sivuilta löytyvät ohjeistukset +70v-rajoituksista. Myös pääministeri Marinin suullinen viestintä on ollut varsin selkeää näistä ohjeista. Nyt ei ole aika tavata omaisiaan, nyt ei ole aika tavata lapsenlapsiaan, hän todennut useaan kertaan julkisuudessa. Tähän ovat tarttuneet myös monet ikäihmisten ja vammaisten omaiset. Tosin nyt näihin ohjeisiin on annettu lievennyksiä 19.5. alkaen. Tapaamiset toivottaisiin kuitenkin edelleen tapahtuvan ulkona. Toistetaan kaikille kuuluvia jo itsestään selviä yleisiä hygieniaohjeita ja lisäksi todetaan, että vieraillessa tulee vältellä kättelyä ja halaamista, ei kannata työntyä lähelle. Siis mitä? Työntyä lähelle? Näin on todennut tutkimuspäällikkö Minna-Liisa Luoma THL:stä.

Jokainen varmasti ymmärtää, että koronavirus on vaarallinen tauti. On myös selvää, että ikä on lääketieteellisesti riskitekijä, vaikka olisikin hyväkuntoinen ikäisekseen. Voiko se kuitenkaan olla yksi ja ainut tekijä, joka oikeuttaa näihin rajoituksiin kuukaudesta toiseen? Rajoitusten piirissä on nyt varsin monenlaisia ja monen kuntoisia kansalaisia lähes 900 000. Heistä yli 100-vuotiaita on noin 1000. Siis ikähaarukka on todella laaja. Tätä suurta joukkoa koskevat kuitenkin samat rajoitteet. Onko tässä suojelemisessa menty liian pitkälle? Mikä merkitys on elämän laadulla ja inhimillisyydellä varsinkin elämän loppuvaiheessa? Erilaisissa ympärivuorokautista hoitoa vaativissa yksiköissä varmasti rajoituksia jossakin muodossa pitää jatkaa. Se on ryhmä, jossa ikä on todella korkea ja perussairauksia on useita. Heitä on suojattava tartunnoilta mutta kuitenkin inhimillisyyttä unohtamatta. Silloin huoleksi nousee suojavarusteiden riittävyys niin hoitohenkilökunnalle kuin vierailijoille. Myös uusien asukkaiden testaaminen on tärkeää. Henkilökuntaa pitää olla riittävästi. Se toimii nyt niin henkisesti kuin fyysisesti kovissa paineissa. Onneksi kesä tuo hoivayksikköjen vierailuihin helpotusta, kun niitä voidaan järjestää myös ulkona.

Rajoitusten asettamisessa on vedottu voimakkaasti tartuntatautilakiin. Voidaanko siihen vedoten kieltää myös perusterveiden asumisyksiköissä asuvien vammaisten henkilöiden tapaamis- ja liikkumisvapautta kuten nyt on tapahtunut? Monet heistä ovat menettäneet samalla myös työnsä.  Nyt ei tästäkään ole enää yhtenäistä näkemystä. Suurimmaksi ongelmaksi on muodostumassa kotonaan yksinelävät ikäihmiset. Omassa pihapiirissäkin heitä asuu paljon mutta heitä ei ulkona liikkumassa juurikaan näy kuten ennen. Monien omaiset ovat sen myös heiltä kieltäneet ohjeisiin vedoten. Omaiset eivät edes kauppakasseja uskalla viedä sisälle vaan ne jätetään oven ulkopuolelle. Ne ikäihmiset, jotka uskaltautuvat ulos pyytävät sitä anteeksi sanoen, etteivät he saisi olla ulkona. Näin on hallitus määrännyt, he toteavat hyvin ponnekkaasti.

Nyt on jo saatu tieoja siitä, että näitten ikäihmisten fyysinen ja psyykkinen kunto on romahtamassa niin kotona asuvilla mutta myös hoivayksiköissä. Liikuntakyvyn heikentyminen tai katoaminen ja kognitiivisten taitojen heikkeneminen nopeastikin, jopa kahdessa viikossa, ovat suuria vaaratekijöitä totaalisessa eristyksessä eläville ikäihmisille. Näin ovat todenneet mm. useat geriatrian erikoislääkärit. Onko heitä kuunneltu asiantuntijoina, kun päätöksiä tehdään? Mikä on se hinta minkä me tästä maksamme, jos ja kun vanhusten palvelutarpeet tulevat huomattavasti lisääntymään? Olemmeko siihen valmiita? Onko meillä palveluasumisyksikköjä riittävästi? Olen pohtinut myös sitä, miten sillä vanhuksella voisi olla pienempi tartuntariski, jonka luona käy päivittäin tai viikoittain lukuisia eri kotihoidon työntekijöitä verrattuna yhteen omaiseen tai ystävään, joka uskaltaa astua oven sisäpuolelle? Myös tämä omainen tai omaiset osaavat varmasti halutessaan käyttää suojamaskia.

Viestinnässä olisi voitu alusta alkaen tuoda selvästi esille, että jokaisella, myös ikäihmisellä on kuitenkin oikeus päättää mitä riskejä hän on itse valmis ottamaan ja näin on edelleenkin. Liikkumisen merkitystä olisi pitänyt korostaa ja varmistaa se myös kotona asuville yksin eläville.  Rajoitusten poistamisessa pitäisi myös ottaa huomioon maakuntien erilainen tartuntatilanne. Kun nyt kahvila- ja ravintolatoimintaa ollaan avaamassa, olisi kai vähintäänkin toivottavaa, että +70-vuotiailta ja vammaisilta, itsenäisesti eläviltä, poistettaisiin heitä koskevat rajoitteet selkein sanoin. Silloin omaiset ja ystävätkin uskaltautuisivat taas vaikkapa vierailulle tai ulkoilemaan yhdessä omaisensa kanssa. Ravintoloita he tuskin ruuhkauttavat. Olisiko jo aika luopua tämän ikäryhmän holhouksesta ja uskoa heidän omiin valintoihinsa riskien otossa kuten muutkin tekevät. Kunnioittaa heidän itsemääräämisoikeuttaan. Kyllä niitäkin ikäihmisiä on tullut kävelyllä tavattua, jotka ovat todenneet käyvänsä kaupassa ja lenkillä ja toimivansa aivan kuten ennenkin, niin kauan kun henki pihisee. Samalla kertovat noudattavansa varovaisutta ja yleisesti annettuja ohjeita.  Tämä aika ja päätökset osoittavat jotakin myös arvostuksesta ja suhtautumisesta ikäihmisiä kohtaan. Keksittiin tämä erinomaiselta kuulostava suojelu. Poissa silmistä, poissa mielestä. Näin minulle eräs vanhus totesi. Toinen totesi, onko meillä joku sotatila? Ettei vaan tässä valtavassa suojelun tarpeeen korostamisessa olisikin kysymys jopa ikärasismista.

Asioilla on aina monta puolta. Päätöksiä tehdessä pitäisi tarkkaan miettiä myös niitten mahdollisia negatiivisia vaikutuksia. Menetetäänkö enemmän kuin voitetaan? Valitsemmeko elämän pituuden vai sen laadun, kun puhumme ikäihmisistä. Päättääkö yhteiskunta sen heidän puolestaan? Me kaikki ihmiset tarvitsemme toinen toisiamme. Jokainen myös vanhenee. Ikäihmisistä monet ovat vielä aktiivisesti yhteiskunnan toiminnoissa mukana. He ovat valtava voimavara esim. vapaaehtoistyöntekijöinä ja vaikkapa lastenlastensa hoitamisessa. Heidän panoksensa yhteiskunnan toimivuudessa on erittäin tärkeää. Nyt tuntuu siltä, että itsemääräämisoikeus on viety heiltä pois. Heistä on tullut ongelma.  Yleisiä ohjeita osaavat varmasti kaikki ikään katsomatta noudattaa.  Vanhuspalveluyksiköissä, joissa asukkaat ovat silloin kun kotona ei enää pärjää, pitää kehittää tapaamismahdollisuuksia ja näin onkin toimittu monissa kunnissa. Itselläni on vahva tunne siitä, että digitaalinen yhteydenpito ja erilaiset konttitapaamiset eivät koskaan korvaa ihmisen kosketusta. Arvoisat hallituksen nuoret ladyt lavalla. Teistäkin tulee joskus vanhuksia.

 

Pirjo Lampi

Lasten ja nuorten hyvinvointiin on panostettava

Torstai 20.2.2020 klo 18.49 - Pirjo Lampi

Yhä useammin saamme tietoja siitä, miten monin eri tavoin lapsemme voivat huonosti nykyisessä yhteiskunnassamme. Jo päiväkodeissa on erilaisista käytös- ja mielialahäiriöistä kärsiviä, jopa väkivaltaisesti käyttäytyviä lapsia. Ongelmat tuntuvat lisääntyvän, kun päästään koulumaailmaan. Koulukiusaamista esiintyy yllättävän paljon.  Meillä pitäisi lisätä varhaista puuttumista ja tuen antamista lapsiperheille sekä matalan kynnyksen helposti saavutettavissa olevia paikkoja joihin esim. nuorella olisi helppo hakeutua. Meillä on myös liian vähän hoitoa saatavilla perustason terveyspalveluina ja silloin hoito siirtyy kalliiseen erikoissairaanhoitoon.

Turku on ollut edelläkävijä koko maassa siinä, että kaupunki palkkasi kymmenen psykiatrista sairaanhoitajaa työskentelemään peruskouluissa, lukiossa ja 2. asteen oppilaitoksissa. Toiminta alkoi huhtikuussa 2019. Turussa havahduttiin toden teolla keväällä v. 2018, kun lähetteet nuorten psykiatrian poliklinikalle olivat nousseet 100%. Oppilaiden ongelmat ovat useimmiten yleistä ahdistusta, apeutta ja mielialan laskua. Vaikutus on ollut jo lyhyellä aikavälillä näkyvissä siten, että psykiatrian poliklinikan lähetemäärät ovat kääntyneet laskuun. Maahanmuuttaja perheitten huono integroituminen tuo omat haasteensa Turun kouluissa ja päiväkodeissa. Me tarjoamme näille perheille, jos jonkinmoista tukitoimintaa sekä kaupungin, että erilaisten yhdistysten toimesta. Siksi onkin varsin ikävää kuulla, että kaupungissamme tarvitaan joskus jopa poliiseja huolehtimaan päiväkodin henkilökunnan turvallisuudesta. Syynä ovat kulttuurilliset eroavaisuudet siinä kuka saa lapsia kasvattaa. Jossakin kulttuurissa naiset eivät saa tätä tehdä. Tällaiset välikohtaukset eivät voi olla vaikuttamatta myös lapsiin, ovat he sitten maahanmuuttajaperheitten lapsia tai kantasuomalaisia lapsia.

Päiväkotien lasten ei pitäisi joutua olemaan osana näitä tapahtumia. Henkilökunta uupuu, turhautuu ja irtisanoutuu työstään. Joissakin päiväkodeissa henkilökunnan määrä saattaa olla myös riittämätön. Usein tarvitaan myös tulkkeja nopeasti paikalle kieliongelmien takia. Meillä Turussa kouluissa on koko maan vertailussa korkea määrä tehostetun tuen ja erityisen tuen tarpeessa olevia lapsia. Otan esimerkiksi Varissuon koulun, jossa puhutaan 16 eri kieltä.  Mitenkä tehokkaasti lapset siellä oppivat suomen kieltä? Henkilökunta on kovilla ja tarvetta koulunkäynnin ohjaajien lisäämiseksi olisi ehkä syytä miettiä, jotta luokissa säilyisi työrauha niin opettajilla kuin kaikilla oppilailla.

Miettimisen paikka voisi olla myös kouluympäristön muuttuminen viime vuosien aikana.  Turussa monet koulut ovat joutuneet sisäilmaongelmien takia siirtymään erilaisiin väistötiloihin. Uudet koulut ovat suuria monitoimitaloja, joiden etuna on palvelujen keskittyminen. Saman katon alta saattavat löytyä neuvola, päiväkoti, esiopetus ja koulu aina yläasteelle asti. Iltaisin vielä sama rakennus toimii kenties oppilaan harrastuspaikkana   Opetussuunnitelmat, opetusmenetelmät ja välineet ovat muuttuneet vuosien varrella. Perinteiset luokkahuoneet pulpetteineen ovat mennyttä aikaa. Onko oppimisympäristö nykyään joillekin liian levoton? Onko omaa rauhaa keskittyä liian vähän ihan normaalillakin lapsella. Näitäkin asioita on ehkä syytä pohdiskella.

Maamme Pisa-tulokset laskevat yhä edelleen. OECD:n raportin mukaan sukupuolten välinen ero on Suomessa yksi suurimmista. Miksi? Mitä pitää tehdä paremmin, että pääsemme entiselle tasollemme? On tärkeää, että jokaiselle lapselle ja nuorelle löytyy hänelle sopiva tapa ja paikka oppia hänen omien kykyjensä mukaan. Siksi myös erityiskoulut ovat tarpeen. Vähimmäistavoite pitää olla se, että jokainen saa peruskoulusta päästötodistuksen. Varhaiskasvatus ja perusopetus antavat lapselle valmiuksia aikuisuuteen.

Mielenterveysongelmista kärsii reilut 20% lukiolaisista, heistä tyttöjen osuus on 16,3%.  Tämä on aivan liikaa.Päättäjien on otettava ongelmat tosissaan. Koulun ja kotien on tehtävä yhteistyötä ja ongelmiin pitää puuttua ja saada apua mahdollisimman helposti ja nopeasti. Aina on pidettävä mielessä lapsen etu ja oikeudet hankalissakin tilanteissa. Kouluissa ja päiväkodeissa sekä lasten, että henkilökunnan turvallisuus ja työrauha on taattava. Jos lapset voivat hyvin myös vanhemmat voivat hyvin ja päinvastoin.  Mahdollinen kustannusten nousu tulee takaisin sotesäästöinä.

 

Pirjo Lampi

Hoitajamitoitus vai henkilöstömitoitus

Lauantai 15.2.2020 klo 22.16 - Pirjo Lampi

Hallitus on antanut esityksensä henkilöstömitoituksesta iäkkäiden henkilöitten tehostetussa palveluasumisessa ja pitkäaikaisessa laitoshoidossa. Henkilöstömitoitus olisi 0.7 työntekijää asiakasta kohti viimeistään 1.4. 2023.  Sinänsä hieno asia mutta tässäkin hallituksen esityksessä on suurten lupausten tuntua mutta paljon on avoimia kysymyksiä. Mistä saadaan rahoitus? Miten tämä saadaan onnistumaan konkretian tasolla. Törmätäänkö taas perutuslakiin?

On ollut varsin ikävää huomata, että jopa vastuuministeri Kiuru julkisuudessa asiasta puhuessaan jatkuvasti käyttää termejä sekaisin. Onko tämä tarkoituksellista?  Asialla on todellakin eroa. Olen vakaasti eri mieltä ministerin kanssa siitä, että kyseessä olisi aito hoitajamitoitus. Kuka on hoitaja, siitä voitaneen käydä keskustelua. Esityksessä henkilöstömitoitukseen laskettaisiin välittömään asiakastyöhön osallistuvat  työntekijät, joita ovat sairaanhoitajat ja terveydenhoitajat, geronomit, fysio- ja toimintaterapeutit, kuntoutuksen ohjaajat, lähi- ja perushoitajat, sosiaalialan ohjaajat ja kasvattajat, sosionomi AMK:t, kotiavustajat ja kodinhoitajat, hoiva-avustajat, hoitoapulaiset, viriketoiminnan ohjaajat ja muut vastaavat asiakkaan sosiaalisen toimintakyvyn ylläpitoon osallistuvat työntekijät  sekä toimintayksiköiden vastuuhenkilöt ja -johtajat.  Mielestäni ns. hoitajavalikko on tässä varsin laaja ja väljästi tulkittu.

Esityksessä on ilmeisesti määritelty välitön asiakastyö varsin yleisellä ja laajalla tavalla ilmeisesti juuri siksi, että siihen saadaan mahtumaan nuo kaikki ammattinimikkeet. Välillistä työtä olisi yksikön huoneiden ja yhteisten tilojen päivittäinen siivous, ruoan valmistus ja sen laajamittainen lämmitys sekä pyykki ja kiinteistöhuolto. Yksikön vastuuhenkilön esimies- ja hallinnollinen työ olisi nykyisen tapaan välillistä työtä. Välillistä työtä ei enää otettaisi huomioon henkilöstömitoituksessa mikä olisi muutos nykyiseen malliin.

Ei voi kuin todeta, että käytännössä on valtava, ellei mahdoton työ laskea päivittäin sitä, toteutuuko tuo henkilöstömitoitus. Hoiva-avustajat, hoitoapulaiset ja kotiavustajat ovat varsin mielenkiintoinen ammattiryhmä sikäli, että heidät voidaan laskea sekä välittömän, että välillisen työn ryhmään kuuluvaksi riippuen siitä mitä työtä ja kuinka paljon he sitä yksikössä tekevät. He voivat ilmeisesti osan päivää tehdä välitöntä työtä, osan päivää välillistä. He eivät voi olla kuitenkaan esim. työvuorossa yksin eivätkä osallistua lääkehuoltoon. Miettiä sopii mikä tilanne on äkillisten sairauslomien ja vuosilomien suunnittelussa.

THL:n mukaan vuonna 2018 ikäihmisten ympärivuorokautisissa yksiköissä työntekijöistä enemmistö 74 % oli lähi- tai perushoitajia. Sairaanhoitajia ja terveydenhoitajia on 8.4 %. Hoito- ja laitosapulaisia 3.7 %, hoiva-avustajia 2.6 %, esimiehiä ja tiimivastaavia on 4.7% muita 0,3%.  Mitä henkilöstöä me nyt sitten tarvitsemme oikeasti lisää. Miten työt organisoidaan yksiköissä? Ministeri Kiuru on todennut, että tässä on kyseessä aito hoitajamitoitus niin, että esim. pyykkäys ja ruonlaitto jää hoitajilta pois. No jos nyt varsinaisilta hoitajilta vähenee välillisen työn, jota he nyt ymmärtääkseni joutuvat tekemään, niin eikö heillä ole silloin enemmän aikaa tehdä sitä varsinaista heille kuuluvaa välitöntä hoitotyötä?  Kun puhutaan koulutuksen lisäämisestä, pitäisi kai tarkkaan miettiä mitkä ovat ne henkilöstöryhmät, joita pitää kouluttaa lisää. Ongelma on myös se, että hoitoalan koulutus ei tällä hetkellä kiinnosta. Syitä ovat työn kuormittavuus ja työn vaativuus verrattuna palkkaan. AMK-hoitajaopintoihin pyrki viime vuonna yli 5000 hakijaa vähemmän kuin kolme vuotta aikaisemmin. Toisen asteen lähihoitajakoulutukseen haki 4000 vähemmän kuin vuonna 2016.

Miten tehokkaasti valvontaa voidaan suorittaa? Valvontaa suorittavat Valvira ja AVI ja nyt tiedot henkilöstömitoituksen toteutumisesta ilmoitettaisiin myös THL:lle. Yksiköitten omavalvontaa pitää tehostaa ja sekin vaatii resursseja. Kunta vastaa myös ostopalvelujensa valvonnasta. Henkilöstömitoitus koskee myös yksityisiä palveluntuottajia, joissa valitusten yhtenä syynä on aina ollut riittämätön hoitohenkilökunnan määrä, jonka vuoksi asiakasturvallisuus on vaarantunut. Yksityisiä hoiva-alan yrityksiä on jouduttu jopa sulkemaan Valviran toimesta. Räikeimmät tapaukset ovat koskeneet Esperi Caren ja Attendon yksittäisiä yksikköjä. Mistä nämä yritykset ottavat voittonsa, kun henkilöstökulut nousevat? Nostamalla hintoja, se on varmaa. Maksajiksi joutuvat palveluja ostavat kunnat ja sitä kautta palvelun käyttäjät. Hoitajamitoituksen hintalapuksi on arvioitu noin 300 milj. euroa. Vertailun vuoksi voi mainita tuon saman summan kuluvan esim.  maahanmuuttajien kotouttamiseen ja vastaanottokeskusten ylläpitämiseen.

Omassa kotikaupungissani Turussa hoitajamitoituksen muutoksen on arvioitu maksavan 10 milj. euroa. Se tarkoittaa 80 uuden vakanssin perustamista.  Oman toiminnan lisäyksen arvioidaan olevan 4 milj. euroa ja ostopalveluista kustannusvaikutuksen arvioidaan olevan noin 6 milj. euroa. Hyvinvointitoimiala ylitti viime vuoden budjettinsa ja on sitoutunut kovaan säästökuuriin.  Olemme sitoutuneet esim. asiakasmaksujen nostoihin.  Meillä on ollut vaikea saada rekrytoitua henkilökuntaa kotipalveluun, jossa hoidetaan yhä huonokuntoisempia vanhuksia. Miten tämä mitoituksen muutos tulee vaikuttamaan kotipalvelun toimivuuteen?

Syntyykö tämän uudistuksen myötä kilpailu henkilökunnasta kotipalvelun ja tehostetun palveluasumisen välillä?  Täytyypä pitää mielessä ministeri Kiurun toteamus ”täältä pesee” 13.2 uutislähetyksissä kun tästä ongelmasta kysyttiin ja sitä, että riittääkö rahaa myös kotihoidon kehittämiseen.

Hallituksen mukaan merkittävät rahoituslähteet ovat yksityisen terveydenhuollon Kela korvausten poistuminen, palveluhankintojen ja ostopalveluiden tehostuminen järjestäjien koon kasvaessa, digitalisaatio sekä apteekki- ja lääkemuutokset.  Miten tämä nyt sitten konkretisoituu kunnille suoraksi rahaksi, jolla sitä henkilöstöä palkataan? Minusta se on suuri kysymysmerkki.

Ihmettelen edelleen, miten ikäihmistemme hoito on parantunut ns. vanhuspalvelulain tultua voimaan. Kustannukset eivät ainakaan ole vähentyneet eikä taida laatukaan olla parantunut.  Kun kaiken lisäksi sote-uudistuksesta päättäminen siirtyi tämän hallituksen, kuten niin monen aikaisemmankin hallituksen harteille, tämäkään yksittäinen muutos lisättynä asiakasmaksulain uudistamiseen ei voi olla vaikuttamatta myös sen sisällön syntymiseen.

Avoimia kysymyksiä on varsin paljon ja kokonaisvaikutuksien mittaamista ei ole tehty riittävästi. Tämä hallitus on kova lupaamaan kaikkea hyvää. Tulokset näyttää tulevaisuus.

Ikäihmisemme ovat luoneet meille hyvinvointiyhteiskunnan, josta on vain rippeet jäljellä. Heidän pitäisi olla kunniakansalaisiamme, jotka ansaitsevat mahdollisimman laadukkaan ja tasa-arvoisen hoidon tuloista riippumatta silloin kun he sitä tarvitsevat. On alkanutta tuntua siltä, että kunniakansalaisiamme ovat aivan muut ihmisryhmät kuin omat isänmaamme vanhukset.

 

Pirjo Lampi

Linkki Uuden Suomen blogiin: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/pirjolampi/hoitajamitoitus-vai-henkilostomitoitus/

Paperittomien hätämajoitusta ei pidä jatkaa tässä taloustilanteessa

Keskiviikko 2.10.2019 - Pirjo Lampi

Turun sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksessa 23.10. käsiteltiin paperittomien hätämajoituksen jatkamista yhteistyössä SPR:n kanssa ajalla 1.1.–31.12.2020. Asia pantiin pöydälle pitkän keskustelun ja pohdinnan jälkeen.

Hätämajoitus on houkutin jäädä Suomeen ja vähentää vapaaehtoista paluuta kotimaahan, vaikka lähtijälle maksetaan siitä jopa korvaus. Laittomasti maassa olevat henkilöt ovat hakeutuneet pääasiassa pääkaupunkiseudulle ja Turkuun.

Ulkomaalaislaki muuttui 1.6.2019. Se kiristää muun muassa turvapaikkahakemuksen uusimista vaatien siihen selkeän syyn, miten perustelut turvapaikan uusimiseksi aikaisempaan hakemukseen verrattuna ovat muuttuneet.

Lähtökohtaisesti kunnissa ei pitäisi lähteä kyseenalaistamaan lain kirjauksia ja luomaan mahdollisuuksia jäädä Suomeen henkilöille, joilla ei enää ole oikeutta jäädä maahamme. Karkotuspäätöksiä pitää pystyä myös toteuttamaan nykyistä tehokkaammin.

Perussuomalaiset ovat johdonmukaisesti vastustaneet tätä hätämajoitusta. Kiinnitin kokouksessa ilolla huomiota siihen, että nyt myös muut puolueet olivat havahtuneet ensimmäistä kertaa siihen, että tästäkin asiasta pitää voida käydä asiallista keskustelua nykyisessä kaupungin taloustilanteessa. Haluttiin asiaan lisää selvityksiä. Tällä kertaa asia ei ollutkaan ihan läpihuutojuttu.

Hyvinvointitoimialalle kohdistuu mittavat kustannusten sopeuttamistarpeet tuleville vuosille. Yhtenä keinona talousarvioehdotuksessa tulee olemaan asiakasmaksujen nostot, jotka tulisivat koskemaan terveyskeskusmaksuja sekä vanhus- ja vammaispalveluja.

Talousarvioehdotuksessa esimerkiksi terveyskeskusmaksujen vapautusperusteiden poistamisella on arvioitu saatavan säästöjä 300 000 euroa. Hätämajoituksen hinta on 257 000 euroa tulevana vuonna. Tätä summaa pidettiin korkeana, varsinkin kun kyseinen tila on vajaakäytössä. Omille kansalaisille on tarjolla vain Sillankorvan ensisuoja, ei kerrostaloasuntoa.

Nyt joudumme tekemään arvovalintoja. Perussuomalaisten mielestä ei paperittomien hätämajoitusta pidä jatkaa tässä taloustilanteessa. Olisi aika outoa, jos sopeuttamistoimet eivät koskisi millään tavalla henkilöitä, joilla ei edes ole lain mukaan enää oleskelulupaa maassamme.

 

Pirjo Lampi (ps.)

sosiaali-ja terveyslautakunnan jäsen, varavaltuutettu, Turun perussuomalaisten 1. varapuheenjohtaja

Turkulainen 1 - 2.10.2019:

https://www.turkulainen.fi/blogi/814746-mielipide-paperittomien-hatamajoitusta-ei-pida-jatkaa-tassa-taloustilanteessa

Äänestäjiä kosiskellaan vaalilupauksin

Maanantai 28.1.2019 - Pirjo Lampi

Vaalien lähestyessä eri puolueet ja varsinkin heidän tunnetut nimensä kosiskelevat äänestäjiä monilla mukavilta tuntuvilla ja epärealistisilla ehdotuksilla. Näin toimi esim. Aki Linden SDP:n eduskuntaavaaliehdokas Turusta ehdottaessaan maksuttomia laboratoriotutkimuksia kaikille (TS 9.1. 2019). Ilmeisesti tätä ei saa kyseenalaistaa, koska vastakirjoitustani ei kyseinen lehti ole julkaissut. Siinä totesin, että ilmaisia palveluja ei ole olemassa. Mistä tähän otetaan rahat, sitä Aki Linden, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä juuri eläkkeelle jäänyt toimitusjohtaja, ei kertonut.

Nykyinen järjestelmä on varsin selkeä. Jos yksityissektorilla potilaalle halutaan tehdä laboratorio- tai kuvantamistutkimuksia, ne tehdään siellä missä on potilasta hoitava lääkärikin. Tämä asia kuuluu selvittää potilaalle ennen kuin hän on kassalla maksamassa laskua. Potilaalle on myös kerrottava, ettei hän voi niitä tutkimuksia saada omasta terveyskeskuksestaan yksityisellä lähetteellä. Miksi ihmeessä potilaan valittua yksityislääkärin vastaanoton hän ei olekaan valmis maksamaan muita mahdollisia tutkimuksia? Mahdollisuus ottaa yksi etu sieltä ja toinen täältä ei ole tasa-arvoa. Kuten Aki Linden mainitsi nämä tutkimukset tuottavat ne huimat voitot yksityisbisneksessä. Hän tietää myös varmasti, ettei niistä hevillä luovuta. Jokainen kansalainen ymmärtää myös sen, että mikään palvelu ei ole ilmaista. Kustannukset maksamme me veronmaksajat tavalla tai toisella. Lindenin perustelut julkisten laboratorioitten kapasiteetin riittämiseen ovat aika erikoiset. Mikäli terveyskeskuslääkärille pääsisi nykyistä nopeammin, ei se tarkoita sitä, että kaikista potilaista otettaisiin laboratorionäytteitä yhtään sen enempää kuin nykyään jonottamisen jälkeenkään.

Yksityissektori on laajentunut huimasti parin viimeisen vuosikymmenen aikana, jonka aikana varakkaat ovat halunneet päästä omasta mielestään parempaan hoitoon yksityiselle. Mielikuva, joka perustuu vain uskomukseen. Meillä 70-luvulla perustettu terveyskeskusjärjestelmä loi aikanaan vahvan julkisen sektorin kivijalan. Perustuslakimme mukaan jokaisella on oikeus riittäviin julkisen sektorin palveluihin. Hoito on laadullisesti maailman huippua varsinkin erikoissairaanhoidossa. Tätä järjestelmää ei pidä romuttaa, mutta sitä pitää parantaa. Lukuisissa tutkimuksissa ja kyselyissä (esim. THL) ihmiset ovat tärkeimmäksi asiaksi maininneet nopean hoitoon pääsyn. Siinä on se parantamisen tarve. Lääkäriin joutuu jonottamaan kohtuuttoman kauan. Miksi terveyskeskuksiin on nykyään niin vaikea saada lääkäreitä? Tämä asian suhteen jotakin pitäisi tehdä. Se olisikin sitten aivan oman keskustelunsa arvoinen asia. Valinnanvapautta kyselyissä on kannattanut vain 20 % kansalaisista. Kokoomuksen on aika vaikea puolustella sitä kansan tahtotilana. Aki Linden nostaa usein esiin yksinkertaisena ratkaisuna juuri lääkärien määrän lisäämisen. Miten hän sen tekisi? Miten hän saisi edes nykyisin monet avoimet toimet täytettyä, koska hakijoita ei löydy. Ei ainakaan omassa kotikaupungissani. Myös erikoislääkärit ovat tällä hetkellä karkaamassa yksityissektorille.

Ovatko maksuttomien palveluitten puolesta puhujat samalla myös hyväksymässä vaikkapa laadun heikkenemisen? Mikäli tavoitteena on kustannusten nousun pienentäminen, halpa hinta, palvelujen laadun säilyttäminen ja saatavuuden lisääminen eivät kaikki voi toteutua samalla kertaa. Jokainen vastuullinen poliitikko tietää tämän.

Mielenkiinnolla jään odottamaan lakien tuloa eduskuntaan. Tulevatko ajoissa, käytetäänkö poikkeuskeinoja. Mitä tapahtuu? Pian tämä odottamisen piina päättyy, koska kello tikittää.

Argumentit loppuvat sote-uudistuksen kannattajilta

Perjantai 6.7.2018 - Pirjo Lampi

Viime päivinä on käyty taistelua siitä ovatko tutkimustulokset totta vai ei siinä, että Suomen terveydenhuoltojärjestelmä on maailman paras.

Keskustelu käynnistyi tiedelehti Lancetin julkaisemista tutkimustuloksista 200 maan sairauksien ilmaantuvuudesta, esiintyvyydestä, tappavuudesta, riskitekijöistä ja sairauden vuoksi menetetystä terveydestä. Viime vuosina tuloksia on julkaistu myös terveydenhuollon rahoituksesta, laadusta ja saatavuudesta. Tutkijaverkoston jäsenenä on HUS: in Neurokeskuksen toimialajohtaja Atte Meretoja.

Näitten tulosten perusteella missään muussa maassa ei ole päästy tällaiseen kattavuuteen, tehokkuuteen, oikeudenmukaisuuteen ja laatuun näin edullisilla kustannuksilla kuin Suomessa. Näin on tuloksia kommentoinut esim. HUS :in toimitusjohtaja Aki Lindén.

Näitä tuloksia on uudistusta haluavien ollut vaikea niellä. Uudistuksella halutaan purkaa kaikki se hyvä mikä meillä toimii terveydenhuoltojärjestelmässämme, kun voisimme kehittää paremmaksi sitä missä nyt olisi parannettavaa.

HUS on antanut epäilijöille selventävän ja tarkan vastauksen tutkimustuloksiinlähteet. Ensimmäinen epäilijöistä oli Hesarin toimittaja Ann-Mari Huhtanen. Hän epäili, että laatua ja saatavuutta oli arvioitu vain kuolleisuuden perusteella. Toimittaja oli ilmeisesti jaksanut perehtyä vain Lancetin kesäkuun numerossa julkaistuun tulokseenlähteet, jossa painopiste oli kuolleisuusmittareissa. Toinen toukokuussa julkaistu tutkimuslähteet oli ilmeisesti jäänyt lukematta. Lukekaa hyvät ihmiset, jos otatte kantaa asioihin.

Saman julkaisun on todennäköisesti jättänyt lukematta myös Toni Ahva (sin), joka mielipidekirjoituksessaan (TS 6.7.) kritisoi myös noita tutkimustuloksia ja nykyistä järjestelmää ja puolustaa soteuudistuksen tarvetta voimakkaasti mutta kovin heikoin perustein. Hän väittää, etteivät kaikki saa tarvittavaa hoitoa tällä hetkellä pitkien välimatkojen, korkeiden kustannusten tai jonojen vuoksi. Nuo väitteet kaipaisivat perusteluja.

Totta on se, että maaseudulla ei palveluja ole saatavilla samalla tavalla kuin suurissa asutuskeskuksissa. Lähipalveluajatus ei toimi. Tämä johtuu myös esim. päivystysasetuksen muutoksista ja toimintojen keskittämisestä sairaanhoitopiireissä. Sote-uudistus ei tätä poista ehkäpä tapahtuu päinvastoin.

Miten korkeat kustannukset vaikuttavat siihen, että joku ei saisi tällä hetkellä hänen tarvitsemaansa hoitoa? Tämä väite tuntuu oudolta.

Tällä hetkellä ongelma nopeaan hoitoon pääsyyn jossakin osin maata on tosiasia, jonottaminen on todellisuutta mutta ei kaikkialla maassa. Eroja löytyy suurien kaupunkien omien terveyskeskustenkin kesken. Tähän asiaan tarvitaan muutosta. Ongelma on perusterveydenhoidon ns. kiireettömässä hoidossa. Pitäisikö meidän kiristää Käypä hoidon mukaisia vaatimuksia hoitoon pääsyn arviointiin ja itse hoitoon pääsyyn. Siihen ei kuitenkaan tarvita historiallisen suurta sotemaku-uudistusta jonka hintalappua ei kukaan tiedä. Eivät edes sen puolustajat.

Toni Ahva toteaa kirjoituksessaan valinnanvapauden tarkoittavan sitä, että rikkaiden etuoikeudesta tulee kaikkien perusoikeus. Miten, millä tavalla ja millä hinnalla? Yhdenvertaisuus ei tule toteutumaan valinnanvapaudessa. Pienissä kunnissa tuskin tuottajia tulee olemaan monia, joista valita. Valinnanvapaus saattaa lyhentää jonoja suurissa asutuskeskuksissa, jos osaat valita oman sotekeskuksesi oikein. Ainoastaan puolen vuoden välein voit vaihtaa omaa palvelujesi tuottajaa. Et siis joka kerralla, jos et heti saa aikaa lääkärille. Näin tuolla toreilla ja turuilla monet ihmiset luulevat.

Halutessaan asiakas voisi tulevaisuudessa siis valita oman sotekeskuksensa. Se voi olla nykyinen oma julkinen terveyskeskus edelleen tai sitten asiakas valitsee yksityisen sotekeskuksen. Asiakas maksaisi molemmista saman hinnan. Hallitus on vakuuttanut, etteivät asiakasmaksut nouse. Siitä mitä tuleva hallitus tekee, ei tämä hallitus päätä. Monet kunnat ovat jo nyt nostaneet maksujaan asiakasmaksuasetuksen tämän hetken enimmäistasolle. Mikä tulee olemaan se hinta, joka maksetaan uudistuksen jälkeen? Käykö niin, että asiakas, joka tällä hetkellä maksaa yksityislääkärillä käynnistään selkeästi kalliimman hinnan kuin terveyskeskuksessa, saakin palvelunsa halvemmalla kuin nykyään, toisin kuin nykyiset terveyskeskuksen käyttäjät. Köyhäkö siis tästä hyötyy?

Ahva esittää kirjoituksessaan myös ettei ”isänmaa tarvitse vastustamista pelkästä vastustamisen ilosta eikä tekopyhää puoluepolitikointia.” Itse kysyn, miksi isänmaamme tarvitsee näin suurta reformia, joka ei ole missään muualla maailmassakaan onnistunut ja jonka kustannuksia kukaan ei ole pystynyt laskemaan. Miksi me tarvitsemme uudistuksen, jolla romutetaan pääosin hyvin toimineet perustuslain takaamat julkiset sotepalvelut? Olemme siirtämässä varsin kyseenalaisella tavalla julkista rahoitusta yksityisille yritysmonopoleille, joista osa on suuria kansainvälisiä suuryrityksiä. Luonnollisesti niiden tehtävänä on voiton maksimointi.

Alma Median kesäkuun kyselyn mukaan vain 18 % kansalaisista kannattaa maakunta- ja sote-uudistusta. Kokoomuksen taannoin pidetyssä puoluekokousväestä vain joka viides kannatti uudistusta. Omat joukotkin siis rakoilevat. Hallitus on siis ajamassa uudistusta myös vastoin kansan enemmistön tahtoa.

Hallituksen hokema on, että uudistus on saatava maaliin. Tätä peliä ei haluta hävitä. Kysymyksessä on vain yksinkertaisesti kahden hallituspuolueen, siis kokoomuksen ja keskustan välisestä taistelusta vallasta. Kyse on nimenomaan puoluepolitikoinnista hallituksen taholta. Uudistuksen toteuttamisen keskinäisistä ehdoistaan molemmat pitävät kiinni kynsin hampain. Keskusta haluaa itselleen tärkeää valtaa maakunnissa maakunta-uudistuksen avulla ja kokoomus pitää kiinni sote-uudistuksen valinnanvapaudesta.  Sinisillä, kolmantena hallituspuolueena, on tuskin paljonkaan päätösvaltaa asiassa. Muut vievät, he vikisevät. Se on hallituspaikkojen hinta.

On mielenkiintoista nähdä, kuinka pitkään tätä peliä pelataan. Syntyykö se maali nytkään? Voittaako kukaan, ja, jos voittaa niin kuka? Vahva epäilykseni on, ettei voittaja ainakaan ole tavallinen kansalainen. Turhan mahtipontista ja epärealistista on myös väittää tämän uudistuksen olevan isänmaan etu.

Pääministeri Sipilä on jo ilmoittanut, että maakuntavaalit siirtyvät joka tapauksessa suunnitellusta ajankohdasta vuodella eteenpäin ja jopa eduskuntavaalit käytäisiin sitä ennen.  Tämän hallituksen toimesta pitäisi siis hosumalla saada lait hyväksyttyä tämän eduskunnan aikana. Seuraukset siitä kantaa kuitenkin tuleva eduskunta ja uusi hallitus jotka saattavat olla hyvinkin erilaisia kokoonpanoltaan kuin tällä hetkellä. Siitä päättää sitten aikanaan kansa. Vai olisiko sittenkin nyt viisainta puhaltaa peli poikki?

 

Pirjo Lampi

 

Lähteet:

http://www.hus.fi/hus-tietoa/uutishuone/Sivut/HUS-seisoo-sanojensa-takana---Suomen-terveydenhuoltoj%C3%A4rjestelm%C3%A4-maailman-paras.aspx

https://www.thelancet.com/pdfs/journals/lancet/PIIS0140-6736%2818%2930697-4/fulltext

https://www.thelancet.com/journals/lancet/article/PIIS0140-6736%2818%2930994-2/fulltext

Kun sentit ratkaisee eikä laatu

Sunnuntai 18.2.2018 - Pirjo Lampi

Hämmästyin suuresti kun Ilta-Sanomat julkaisi eri puolelta Suomea olevien infektiolääkäreitten huolen siitä, että THL on kilpailuttanut myös ensi vuodeksi  kansalliseen rokotusohjelmaan kuuluvan influenssarokotteen, jossa ainoa kriteeri on hinta.Tähän rokotusohjelmaan kuuluvat lapset, iäkkäät ja riskiryhmät saattavat siis saada ensi vuonnakin tehottoman suojan. Samoin ne riskiryhmiin kuulumattomat kansalaiset, jotka ottavat rokotteen omakustannushintaan. Tämän vuoden influenssarokote on todettu teholtaan huonoksi siksi, että rokote tehoaa vain kolmeen virukseen. Kahteen A-virukseen ja yhteen B-virukseen. Olisimme voineet hankkia myös rokotteen, joka olisi antanut suojan myös kahteen B-virukseen. Nyt on käytetty rokotetta josta juuri  tautia maassamme aiheuttavan B-viruksen antigeeni puuttuu. Tehokkaampi rokote olisi saanut tarjouskilpailussa maksaa korkeintaan euron enemmän yhtä annosta kohti kuin tämä halvempi, jota on käytetty. Siis valinta voi jäädä vaikkapa sentistä kiinni.

Ihmettelen suuresti päättäjien kykenemättömyyttä nähdä kokonaisuutta mitä päätöksistä voi seurata, kun kilpailutuksessa määrää vain hinta. Infektiotautien erikoislääkäreitten mielipiteitä ei ole riittävästi noteerattu. Se, että hyvin monissa sotepalveluissa hinta ratkaisee prosenteissa miltei poikkeuksellisesti enemmän kuin laatu on aivan yleistä. Laatukriteerit täytyy laittaa sen verran mataliksi että kilpailua ja tarjontaa syntyy. Toinen asia on sitten se, onko tämä palvelua tarvitsevan kannalta hyvä asia. Tässä rokotetapauksessa unohdetaan se, että influenssa on vakava sairaus. Se ei ole siis mikään pikkuflunssa tai räkätauti. Kyseessä on heikon vastustuskyvyn omaavalle pahimmassa tapauksessa kuolemaan johtava sairaus. Tauti saattaa johtaa kalliiseen erikoissairanhoidon tarpeeseen. Lukuisat ihmiset joutuvat joka tapauksessa olemaan poissa työpaikaltaan. Sairaita lapsia ei voi päivähoitoon eikä sairaana voi mennä kouluun. Influenssa ei parane ihan päivässä eikä kahdessa. Se saattaa myös johtaa jälkitauteihin.

Infektioylilääkäri Markku Broasin mukaan yhden influenssa potilaan sairaalajakso maksaa vähintään 5000 euroa. On arvioitu, että 760 sairaalajaksoa vähemmän valtakunnan tasolla olisi säästänyt syntyneet kustannukset, jos olisi käytetty tuota nelivalenttista vähän kalliimpaa rokotetta. Tuo raja on valtakunnalliseti jo ylitetty. Koko rokotetta ei olisi edes tarvinnut kilpailuttaa, koska nelivalenttista rokotetta ei tarjoa kuin yksi lääkeyhtiö. Se olisi voitu siis hankkia suoravalintana. Onko tässä hankinnassa kysymys jostakin muustakin mitä ei kerrota? Oliko jokin syy miksi tuo lääkeyhtiö ei kelvannut? Senttien säästäminen tässä tapauksessa  tuottaakin yhteiskunnalle melkoisen lisälaskun.

Tieto rokotteen tehottomuudesta saattaa lisätä myös riskiä siihen, että ihmiset eivät yleisellä tasollakaan usko enää rokotteiden tehoon. Se on vaarallinen tie, koska vain hyvällä rokotusohjelmalla olemme saanet monet hankalat tarttuvat taudit katoamaan maastamme. Nyt osa infektiotaudeista on palaamassa turvapaikanhakijoitten mukana maahamme uudestaan. Tuberkuloosi on näistä selvin esimerkki  ja  sen hoito on kallista. Tavallisen tuberkuloosin hoito maksaa 15-18000 eur/potilas ja hoito kestää kaksi vuotta. Kansalliseen rokotusohjelmaan ei meillä enää kuulu tuberkuloosirokotetta kaikille vastasyntyneille kuten tapahtui v. 2006 saakka mutta alle 7-vuotias voi saada sen ilmaiseksi tietyistä syistä jos epäillään esimerkiksi todennäköistä tartunnan vaaraa.

STM tulee tekemään päätöksen ensi vuoden rokotteesta aivan pian. Mitä järkeä on rokottaa ihmiset rokotteella, joka lähtökohtaisesti jo tiedetään teholtaan puutteelliseksi? Sataprosenttista suojaa ei  millään influenssarokotteella  saatane mutta paras ja tehokkain olisi kaiketikin järkevin valinta. Toivottavasti nyt todella ajatellaan kustannussäästöjä laajemmin käytännön tasolla eikä tuijoteta sentteihin.

Pirjo Lampi (ps)

Koulujen turvallisuus on uhattuna

Lauantai 16.9.2017 - Pirjo Lampi

Turun terrori-iskun tekijä marokkolainen Abderrahman Mechkah nimellä esiintynyt mies kävi koko viime lukuvuoden Puropellon koulussa Valmo –opetuksessa. Kyseinen perusopetukseen valmistava opetus  on tarkoitettu juuri Suomeen muuttaneille vieraskielisille oppilaille.Kyseistä opetusta annetaan Turussa  7:ssä eri kouluyksikössä eri ikäisille ryhmille.

Oppivelvollisuusikä loppuu Suomessa sinä lukuvuonna kun nuori täyttää  17 vuotta. Nyt kyseinen terroristi on todettu olevan 22-vuotias kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut aikuinen mies. Turussa kerrotaan olevan 2200 maahanmuuttajataustaista perusopetusta saavaa oppilasta. Paljonko näistä on turvapaikanhakijoita ei tiedetä. Ei siis myös sitä minkä ikäisiä ja nimisiä he oikeasti ovat.Miten ihmeessä näin voidaan toimia?Aikuisia turvapaikanhakijoita koulutetaan siis suomalaisten peruskoululaisten kanssa samassa koulussa.He eivät ole mitään maahanmuuttajalapsia.

Puropellon koulussa järjestettiin torstaina 24.8. vanhempainilta.  Osa vanhemmista oli tullut paikalle myös siksi, että he olivat huolissaan lastensa turvallisuudesta  ymmärrettävästi koska iskun tekijä oli juuri tuota koulua käynyt. Koulun rehtori Anne Alho ilmoitti kuitenkin jo ennen tilaisuuden alkua, että tätä asiaa ei käsitellä. Kun häneltä eräs isä tivasi moneen kertaan että entäs jos vanhemmat kysyvät tästä asiasta vastaus oli sama. Asiaa ei käsitellä mutta rehtorina hän tulee vastaamaan, että lapsenne ovat turvassa. Tällöin isä lähti pois koska hän oli tullut paikalle juuri siksi että olisi halunnut huolestuneena vanhempana  keskustella miten koululaitoksessa tähän tapaukseen suhtaudutaan.

Eikö vanhempainilta ole koulun ja kodin kohtaamista ja myös vanhempien huolien kuuntelemista? Vaikka se ei tilaisuuden alkuperäisessä suunnitelmassa  ollutkaan, eikö tässä hetkessä ja näitten tapahtumien jälkeen siitä olisi pitänyt voida keskustella? Vanhempien huoli lastensa turvallisuudesta on oikeutettua.

Toimialajohtaja Jalosen mukaan kaupunki ei ole koskaan edes harkinnut sitä vaihtoehtoa , että turvapaikanhakijoita koulutettaisiin muissa tiloissa kuin kouluissa suomalaisten lasten kanssa.

Olisiko kuitenkin näitä aikuisiksi miehiksi osoittautuneita lapsia syytä opettaa esim. vastaanottokeskuksissa.

Nämä alaikäisinä lapsina maahamme pyrkivät turvapaikanhakijat kun ovat varsin usein osoittautuneet aivan muuksi kuin lapsiksi kuten täässäkin tapauksessa. Heidän oikea ikänsä voitaisiin vahvistaa tekemällä heille ikätesti Suomessa. Miksi näin ei toimita? Siksi, että siihen ei Suomesta löydy yhteistä poliittista tahtoa.

Olen kuunnellut monien vanhempien, joiden lapset käyvät Puropellon koulua, kauhistelleen nyt esille noussutta tilannetta. Satun asumaan alueella jonka lapset tuota koulua käyvät. Pidän erittäin valitettavana Puropellon koulun rehtorin toimintaa. Oliko häntä kenties ohjeistettu toimimaan näin?

Onko  niin vaikea puhua hallitsemattoman maahanmuuton tuomista ongelmista ja vaaroista? Keskustelun kieltäminen ei ainakaan vähennä ihmisten tunnemyllerystä johon kuuluvat luonnollisena pelko ja  myös viha, suru ja huoli kuten kuten nyt  tämän terrori-iskun tapahduttua.Vanhemmilla  on oikeus vaatia, että heidän lastensa koulu on kaikilta osin turvallinen. Täytyy toivoa että Turussa tapahtuneen terrori-iskun selvittelyn yhteydessä esiin tulevat monet asiat otetaan vakavasti   myös sivistystoimialalla. Nyt vaaditaan päättäjiltä todellista selkärankaa tehdä tarvittavia muutoksia . Sanonta, pelolle ei pidä antaa valtaa, on kärsinyt jo aikoja sitten inflaation.

 

Pirjo Lampi (ps)

varhaiskasvatus-ja perusopetusjaoston jäsen

varavaltuutettu