Ikäihmisten palvelut ovat kriisissä

Torstai 8.9.2022 - Pirjo Lampi

Miten ikäihmisten määrän lisääntyminen ja samalla heidän avuntarpeensa on voinut yllättää yhteiskuntamme täysin? Siltä tuntuu, kun lukee ja kuulee, miten heitä tällä hetkellä kohdellaan. Vanhuspalvelulain voimaantuloa hehkutettiin ja siltä odotettiin paljon. Käytännössä se tarkoitti vanhainkotien lakkauttamista ja tilalle tuli tehostettu palveluasuminen. Se toi tullessaan myös maksujärjestelmän muutoksen, josta voidaan olla montaa mieltä. Kotihoidon merkitystä on alettu korostaa niin, että meille on syntynyt miltei kotihoidon pakkolaki. Kuitenkin kotihoidon saamisen kriteereitä on kiristetty. Nykyinen hallitus sai läpi henkilöstömitoituksen, jota on toteutettu asteittain, ollen tätä kirjoittaessani 0.6. Ensi keväänä sen pitäisi olla 0.7. Sen toteutuminen tuntuu mahdottomalta, koska nykyisenkin mitoituksen saaminen on ollut ongelmallista. Varsinais-Suomessa näitä 0.6:n alituksia on ollut THL:n tilastoinnin mukaan toistakymmentä. Turussa käsittelimme sosiaali- ja terveyslautakunnan saamaa adressia, jonka oli allekirjoittanut 283 kotihoidon työntekijää. He olivat vakavasti huolissaan siitä, etteivät he ehdi ajallisesti toteuttamaan asiakkaan kanssa tehtyjä palvelusopimuksia. Selityksenä kaikkeen on aina ja vain henkilöstöpula. Minulle ei tämä riitä. Palvelurakennetta luotaessa emme saa unohtaa ikäihmisten oikeutta inhimillisiin ja yhdenvertaisiin palveluihin koko maakunnassa.

Pirjo Lampi

Varavaltuutettu

Ikääntyvien palveluiden valmistelulautakunnan jäsen

Turun kaupungin sote-palvelut ovat kriisissä henkilöstöpulan takia

Torstai 15.4.2021 klo 15.42 - Pirjo Lampi

Miten voimme olla nykyisen kaltaisessa tilanteessa, jossa sairaalapalveluiden hoitohenkilöstön ja lääkärien merkittävän henkilöstövajauksen vuoksi sairaalan potilaspaikkojen määrää joudutaan vähentämään potilasturvallisuuden varmistamiseksi?

Kaupungin sopeuttamisohjelman mukaisesti olemme jo vähentäneet 50 vuodepaikkaa niin, että kehittämisprojektin mukaisesti tavoitepaikkaluku 285 saavutettiin maaliskuuhun 2021 mennessä. Nyt sosiaali-ja terveyslautakunnalla hyväksytettiin 7.4.2021 vuodeosastojen paikkojen määrän vähentäminen 31.8.2021 asti niin, että se olisi toukokuussa alimmillaan 240 ja kesäkuukausina 230. Tällä määrällä vähennetään työn kuormittavuutta ja varmistetaan siis potilasturvallisuuden säilyminen.

Erikoistuvia lääkäreitä on ollut vaikea saada avoimiin virkoihin rekrytointipanostuksista huolimatta jo syksystä 2019 alkaen. Mitä nämä kaikki panostukset ovat olleet, ovat ainakin itselleni jääneet hieman epäselviksi. Tällä hetkellä 23:sta erikoistuvan lääkärin vakanssista on täytettynä vain 11. Erikoistuvat lääkärit kaipaavat seniorilääkäreitten tukea.

Hoitohenkilökunnan vajausta syntyy poissaolojen, irtisanoutumisten, sijaispulan ja rekrytointiongelmien takia. Yhtenä suurena syynä henkilöstö kokee työn kuormittavuuden.

Tilanne ei siis ole syntynyt hetkessä, vaan sen on annettu jatkua jo pitemmän ajan. Ongelmat eivät rajoitu vain sairaalapalveluihin, vaan ne ovat todellisia myös sekä vanhuspalveluissa että kotipalveluissa. Tietysti koronpandemia on osittain vaikeuttanut tilannetta.

Turun kaupunki ei pysty kilpailemaan palkalla, sen me tiedämme. Palkkaus ei varmasti kuitenkaan ole ainut syy. Kyse on varmasti myös huonosta johtamisesta.

Miten työt organisoidaan? Miten siihen voivat työntekijät vaikuttaa? Lähiesimiehen rooli on siinä varsin merkityksellinen. Minkälainen on yleinen työilmapiiri? Miten henkilöstöä arvostetaan? Näitä kaikkia asioita yhteisesti pitää tarkastella nyt huolella, koska tilanne ei voi näin jatkua.

Ainoana ratkaisuna ei voi olla jatkuva vuodeosastopaikkojen vähentäminen, kun samaan aikaan myös korotettujen siirtoviivepäivämaksujen määrä on taas selkeässä nousussa. Saammeko loppujen lopuksi edes oletettuja sopeuttamisohjelman mukaisia säästöjä toteutumaan vuodeosastopaikkoja vähentämällä?

Kaikki mahdolliset keinot on otettava käyttöön kaupunkimme imagon parantamiseksi myös houkuttelevana työnantajana.

Olen ollut pitkään sosiaali-ja terveyslautakunnan jäsenenä, enkä muista, että sellaista päätösehdotusta olisimme koskaan ennen joutuneet hyväksymään, jonka hylkäämisellä olisimme mahdollisesti vaarantaneet potilasturvallisuuden. Näinhän emme olisi voineet toimia.

Tilanne on vakava ja vaatii selkeitä toimenpiteitä, joista toivottavasti kuulemme mahdollisimman pian.

PIRJO LAMPI

varavaltuutettu (ps)

sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen

https://www.ts.fi/lukijoilta/5281106/Turun+kaupungin+sotepalvelut+ovat+kriisissa+henkilostopulan+takia

Onko vanhustenhoitomme kriisissä?

Lauantai 30.4.2016 - Pirjo Lampi

En näe, miten vanhuspalvelulaki olisi parantanut käytännössä ikäihmisten palveluja. Päinvastoin tuntuu siltä, että ne ovat vaan huonontuneet. Meille on syntynyt ennemminkin kotihoidon pakkolaki. Vanhukset ovat kotihoidon varassa aivan liian huonokuntoisina. Se ei edes ole kustannustehokasta laitoshoitoon nähden silloin, kun kotona joudutaan käymään myös yöllä.

Vanhainkodit tai tehostetun palveluasumisen paikat, joiksi myös entiset vanhainkodit muutetaan vain nimeä ja maksujärjestelmää muuttaen, ovat jo lähes saattohoitopaikkoja. Yksityisistä palvelutaloista ikäihminen saa rahalla hyväkuntoisempanakin hoitopaikan niin kauan, kuin rahat riittävät. Sen jälkeen ollaan jonossa kaupungin hoitopaikkoihin, kun rahat loppuvat.

Vähän aikaa sitten Turun vanhustenhoito sai kolauksen Kupittaan sairaalan geriatristen osastojen tapahtumien johdosta. Niitten selvittely jatkuu vielä pitkään ja muutoksia on tehty ja tehdään edelleen turvallisen hoidon takaamiseksi. Seurantaa ja tarkastuksia tehostetaan.

Iltalehti uutisoi 26.4., kuinka Mäntyrinteen vanhainkodissa dementoivaa Lewin kappale -tautia sairastava 74-vuotias mies kuoli nivustyrän kiertymän seurauksena. Tyrän olemassaolo tiedettiin, mutta vanhuksen tilan heikkenemiseen ja oireisiin ei kiinnitetty huomiota tai niitä vähäteltiin.

Vanhusta ei toimitettu sairaalahoitoon. Lähiomainen on myös kirjoittanut varsin selkeän selonteon tapahtumien kulusta. Kyseisen vanhuksen kohdalla on tapahtunut ilmeisesti useita laiminlyöntejä ja virheitä. Ruumiinavaustakaan ei olisi ilmeisesti haluttu tehdä. Mitä siis pelättiin?

Eikö meillä ole riittävästi geriatriaan perehtyneitä lääkäreitä ja hoitohenkilökuntaa? Onko koulutusjärjestelmässämme jotakin vialla? Vai johtuuko se välinpitämättömyydestä, koska yhteiskuntamme viesti on toistuvasti se, että vanhuksemme ovat vain taloutemme rasite ja kustannuserä?

Nyt vaadittaisiin todellista ryhtiliikettä ja asennemuutosta niin, että vanhusten kaltoinkohtelu sekä hoitopaikoissa että kotihoidon piirissä saadaan loppumaan. Sitä tapahtuu aivan liikaa maassamme joka puolella eikä suinkaan vain Turussa. Nämä tapaukset jättävät varjoonsa myös hoitopaikat, joissa vanhuksiamme hoidetaan hyvin.

Toivoisin, että jokainen vanhusten parissa arvokasta ja raskasta hoitotyötä tekevä hoitaja pitäisi kirkkaana mielessään sanat: kohtele lähimmäistäsi niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan.