Kuka kantaa oikeasti vastuun sote-uudistuksen epäonnistumisesta?

Torstai 21.9.2023 - Pirjo Lampi

Nykyisen hallituksen harteille on jäänyt käytännössä toteuttaa edellisen hallituksen läpiajama historiamme suurin sote-palveluiden uudistus. Kansalaisille luvattiin parempia ja yhdenvertaisia palveluja.

Keinot vaan olivat täysin epärealistiset jo silloin kansalaisten toiveisiin ja tarpeisiin nähden. Luotiin valtava hallinnollinen uudistus, johon rahaa on palanut ja paljon. Virkamiehiä on ollut varaa palkata pilvin pimein ja strategioita on laadittu.

Nyt ollaan rakentamassa palvelustrategiaa, joka auttamattomasti johtaa palveluiden heikkenemiseen koko maakunnassa. Näin on jo tapahtunut.

Kiitän Jutta Varjusta erinomaisesta mielipidekirjoituksesta 16.9. Turun Sanomissa.

On surullista, että ainakin Varhassa valta tuntuu olevan vain hallituksella ja valtuustolla. Lautakunnilla pitäisi olla myös päätösvaltaa, mutta sitä ei kuitenkaan käytännössä ole.

Nyt kun päätetään koko maakunnan palvelustrategiasta, olisi tärkeää saada koko maakunnasta tilastot siitä, miten siellä palvelut tällä hetkellä toimivat.

Missä kunnissa on suurimmat ongelmat henkilöstön riittävyydessä, minkälaiset jonot ovat palvelujen saannissa? Missä ylitetään vaikkapa lakisääteiset jonotusajat niin, ettei niitä tarvitse lukea ensimmäiseksi Turun Sanomista, kun Valvira niitä sitten julkaisee? Mitä seurauksia hyvinvointialueelle näistä rikkomuksista seuraa? Miten ne korjataan?

Ikävä tosiasia lienee myös se, että palvelujen tarjonnan heikkeneminen tai ainakin vaikeutuminen tulee koskemaan juuri kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien, kuten ikäihmisten ja vammaisten, palveluja. Tieto siitä, että hoitajia olisi jossain liikaa, tuntuu peräti oudolta.

Varhan lisäksi ongelmia tuntuu olevan kaikilla hyvinvointialueilla. Rahaa ei ole riittävästi uudistuksen toteuttamiseen suunnitellulla tavalla.

Elokuun lopulla tarkentuneen tulosennusteen mukaan Varhan ensimmäisen toimintavuoden alijäämä on 123 miljoonaa euroa. Jos alijäämää ei kateta lain mukaisessa aikataulussa, aluetta voi odottaa arviointimenettely, joka voi johtaa yhdistämiseen toiseen hyvinvointialueeseen. Tämä koskee siis kaikkia hyvinvointialueita, jos niiden rahat eivät riitä.

Varha on todennut, että talous edellä on mentävä, mutta hyvinvointialueen asukkaita ei sovi unohtaa. Ei siis unohdeta, mutta palveluja joudutaan heikentämään. Miten toteutuu ihmisten yhdenvertaisuus?

Vihervasemmisto, keskustan kannattamana, vaatii nyt oppositiosta käsin nykyiseltä hallitukselta sote-palvelujen parantamista. Keskusta, joka tätä maakunnallista uudistusta halusi henkeen ja vereen, kuuluu nyt edustaja Annika Saarikon johdolla samaan kuoroon. Siis puolueet, jotka edellisessä hallituksessa istuivat ja ajoivat tämän uudistuksen läpi.

Kun politiikassa on tällä hetkellä tapana vaatia anteeksipyyntöjä yhdestä sun toisesta asiasta, niin pitäisikö edellisen hallituksen pyytää anteeksi, katua tai ainakin julkisesti pahoitella kansalaisille sitä, että sote-uudistus ei tule parantamaan ja yhdenvertaistamaan palveluja heidän lupaamallaan tavalla?

Todellisuudessa vihat ja kritiikin saa niskoilleen nykyinen hallitus, joka on vasta aloittanut toimintansa.

PIRJO LAMPI

kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen, Turku (ps)

Varhan varavaltuutettu ja Ikääntyneiden palvelulautakunnan varapuheenjohtaja

Osoittautuuko sote-uudistus historialliseksi epäonnistumiseksi?

Keskiviikko 25.1.2023 - Pirjo Lampi

Hyvinvointialueet ovat nyt olleet toiminnassa vuoden ja missä tilanteessa olemme? Kalliita johtajia on ollut varaa palkata pilvin pimein ja hienoja organisaatiomalleja on luotu.

Valitettavasti näyttää siltä, että rahat ovat jo nyt loppumassa, kun palvelutoimintaa ollaan vasta aloittamassa. On arvioitu, että valtion kirstusta pitäisi löytyä lisärahoitusta hyvinvointialueille vähintäänkin 700 miljoonaa euroa. Tilannetta on pahentanut esimerkiksi koronasta ja hoitohenkilöstön työtaistelusta syntynyt hoitovelka.

Jos rahaa ei saada riittävästi, se tarkoittaa erilaisia sopeuttamisohjelmia. Me kaikki tiedämme, että se tarkoittaa aina palvelujen karsimista. Tämä puolestaan johtaa loputtomaan kierteeseen, jolla kustannukset yleensä vain nousevat. Kansalaisten sairaudet eivät parane itsestään sillä, että me pyrimme säästöihin esimerkiksi sulkemalla vuodeosastoja.

Nykyinen hallitus runnoi läpi sote-uudistuksen ja on jaksanut sitä hehkuttaa suurena historiallisena saavutuksena. Vanhuspalvelulaki uusittiin ja henkilöstömitoitus saatiin läpi. Tämän mitoituksen asteittaista toteuttamista kuitenkin siirrettiin jälleen kerran eteenpäin. Ei osattu ajatella, että meille syntyy valtava pula hoitohenkilöstöstä.

Kotihoidossa on yhä huonokuntoisempia ikäihmisiä. Vanhainkotihoito eli ns. laitoshoito on ajettu alas ja tehostettuun palveluasumiseen pääsyn kriteerit ovat korkeat.

Viime aikoina on voivoteltu, kuinka vanhukset tukkivat päivystyksiä joka puolella maata. Ensihoito kuskaa samaa vanhusta useita kertoja päivystykseen ja takaisin kotiin. Jos hänet otetaan osastolle ja erikoissairaanhoitoa ei enää tarvita, mutta häntä ei voida kuitenkaan kotiuttaa, meillä ei ole perusterveydenhoidon jatkohoitopaikkoja riittävästi.

Tämä ei ole tehokasta eikä järkevää hoitoa. Tämä osoittaa myös hallituksen kyvyttömyyden ennakointiin ja varautumiseen. Ikäihmisten määrän lisääntyminen on ollut tiedossa. Nyt se tuntuu olevan suuri yllätys, harmi ja rasite. Yhteiskunnassamme ei ikäihmisiä arvosteta riittävästi. Vanhustyön keskusliitto on todennut, että arvokas vanhuus on ihmisoikeus.

Hoitotakuun todellinen toteutuminen tuntuu myös kovin epärealistiselta. Toivottavasti olen väärässä ja 1.9. tänä vuonna kiireettömään hoitoon pääsee 14 vuorokaudessa ja ensi vuoden marraskuussa jokainen pääsee kiireettömään hoitoon 7 vuorokaudessa. Ellei pääse, miten silloin toimitaan? Vastuu on hyvinvointialueilla.

Jos menoista joudutaan leikkaamaan, niin on arvioitu esimerkiksi miljoonan euron leikkauksen tarkoittavan ikääntyneitten palveluissa 30 000 kotihoidon tai 26 000 vammaispalveluiden mukaisen kuljetuspalvelumatkan karsimista. 1 miljardin säästöt tarkoittaisivat 16 miljoonan terveyskeskuslääkärikäynnin vähentämistä.

Vain parantamalla ikäihmisten, vammaisten ja paljon palveluja tarvitsevien mahdollisuutta saada tarvitsemansa palvelut oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa voimme säästää myös kustannuksissa. Tämä vaatii riittävästi hoitohenkilöstöä, joka saa työstään kunnollista palkkaa.

Hyvinvointialueet ovat vaikeassa tilanteessa, jos valtiolta ei tule tarvittavaa lisärahoitusta. Nyt viimeisiään vetävä vanha hallitus pääsee kuin koira veräjästä ja vastuu siirtyy uudelle tulevalle hallitukselle.

PIRJO LAMPI

kaupunginvaltuutettu (ps)

Varhan varavaltuutettu

Ikääntyneiden lautakunnan varapuheenjohtaja (Varha)

Sote-uudistuksen tavoitteet eivät toteudu ilman riittävää hoitohenkilökuntaa

Lauantai 17.9.2022 - Pirjo Lampi

Nykyinen hallituksemme on ylpeänä toistuvasti kehunut onnistuneensa saamaan läpi lakeja, joihin muut aikaisemmat hallitukset eivät ole pystyneet. Yksi näistä on ollut ns. vanhuspalvelulain voimaantulo. Sen tarkoituksena oli vahvistaa kotihoidon resursseja ja laatua, kehittää välimuotoista asumista ja vanhainkotihoidosta siirryttiin tehostettuun palveluasumiseen.

Säädettiin myös hoitajamitoitus, jonka toteuttamisessa ei ole onnistuttu. Nyt hallitus on miettimässä, pitäisikö 0,7 mitoitusta siirtää ensi vuoden huhtikuusta eteenpäin. Se vaatii kuitenkin lakimuutoksen tekemistä.

Hallitukselle ei olisi pitänyt tulla yllätyksenä ikäihmisten määrän kasvu. Loogista olisi kai ollut ymmärtää, että myös hoivan tarve silloin lisääntyy. Samalla hoitohenkilöstön tarve tulee kasvamaan.

Valitettavasti digitaalisten palvelujen lisäämisellä ei tätä ongelmaa ratkaista, mutta niistä on lisäapua.

Turun sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksessa käsittelimme taannoin 283 kotihoidon työntekijän kirjoittamaa adressia, jossa he esittivät huolensa siitä, etteivät he pysty toteuttamaan asiakkaille tehtyjä palvelusopimuksia. Turussa on ollut ajoittain pulaa myös terveyskeskuslääkäreistä. Perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa kärsitään hoitajapulasta koko maassa.

Hallitus sai aikaan myös sote-uudistuksen, joka on Suomen historian yksi merkittävimmistä hallinnollisista uudistuksista. Se toi mukanaan aluevaalit ja uuden jättimäisen hallintohimmelin. Monenlaista johtajaa korkeilla palkoilla on nyt luomassa tätä uutta hallintoa. On laadittu hallintosääntöä ja valittu eri tehtäviin luottamushenkilöitä.

Tämä vuosi meneekin hienojen strategioiden luomiseen, jotka ovat pohjana sille, miten me sitten tulemme toimimaan, kun palvelurakennetta ruvetaan valmistelemaan ensi vuonna.

Mitkä ovat meidän hyvinvointialueemme tärkeitä arvoja? Missä ja mitä palveluja tulemme tarjoamaan varsinaissuomalaisille? Rahoituksen riittävyys on suuri kysymysmerkki. Miten onnistuu palkkojen harmonisointi? Miten yhdenvertaistamme asiakasmaksut? Miten hyvin me pystymme säilyttämään nykyiset palvelumme?

Kylmä tosiasia lienee, etteivät kaikki palvelut tule säilymään entisenlaisina. Niitä joudutaan keskittämään. Toivottavasti se tehdään alueellisesti järkevällä tavalla ja niin, etteivät kaikkein heikoimmassa asemassa olevien, kuten ikäihmisten ja vammaisten palvelut ainakaan heikkene nykyisestä.

Kompastuskiveksi ja uhkakuvaksi on noussut valtava pula hoitohenkilöstöstä. Sen kehittyminen on ollut jo havaittavissa muutaman viime vuoden aikana, mutta reagointina siihen ovat olleet usein vain erilaiset kuntien sopeuttamisohjelmat, joilla on vähennetty vuodeosastopaikkojen määrää ja hoitoon pääsyn viivästymisestä on tullut ikään kuin hyväksytty tapa.

Ylikuormittuneita ja huonoon palkkaukseen tyytymättömiä hoitajia on lähtenyt ja lähtee ulkomaille tai vaihtaa kokonaan alaa. Tämän ongelman ratkaisemiseksi on tehtävä kaikki mahdollinen.

On ikävä todeta, että jos me emme saa palkattua riittävästi ammattitaitoista pysyvää hoitohenkilöstöä, koko uudistuksen tavoitteiden toteutuminen on mahdotonta.

Kuka kantaa vastuun? Tuskin ainakaan nykyinen hallitus.

PIRJO LAMPI

kaupunginvaltuutettu (ps)

sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen

Varsinais-Suomen hyvinvointialueen varavaltuutettu

Sote-uudistuksen hinta on kohtuuton.

Keskiviikko 2.6.2021 klo 23.08 - Pirjo Lampi

Jokainen meistä varmasti myöntää, että sotepalvelut eivät maassamme toimi kaikkialla toivotulla tavalla. Jossakin kunnassa ne toimivat, jossakin eivät. Erot ovat suuria asuinpaikasta riippuen. On myös selvää, että ikääntyvä kansamme tulee tarvitsemaan lisääntyvässä määrin hoivapalveluita. Niistä aiheutuvat kustannukset eivät voi tulla kenellekään päättäjälle yllätyksenä. Tähän on ollut vuosia aikaa varautua. Edellisen hallituksen aikana sote-uudistuksen tavoitteena oli kustannusten nousujen säästötavoite 3 miljardia euroa. Nyt uudistuksella ei ole enää tätä säästötavoitetta. Kustannukset tulevat päinvastoin nousemaan.

Koronapandemia on vaikuttanut monin eri tavoin sotepalveluihin. Sekä perusterveydenhoidossa, että erikoissairaanhoidossa on syntynyt hoitovelkaa ja se tulee näkymään tulevaisuudessa kustannusten nousuna. Kiireetöntä hoitoa on monin paikoin jouduttu ajamaan alas, jotta meillä on ollut mahdollista pitää yllä riittävästi esim. tehohoitopaikkoja kaikille sitä tarvitseville, ei vain koronapotilaille. Monet järjestöjen ylläpitämät vammais- ja vanhuspalvelutoiminnat ovat olleet tauolla.  Ikäihmisten liikkumisen vähentyminen on selkeästi heikentänyt heidän kuntoaan. Emme voi kuin arvailla mitä tästä kaikesta seuraa. Kuntoutuksen, kotihoidon ja tehostetun palveluasumisen tarve tulee lisääntymään. Valtion koronatukien avulla monet kunnat saivat kuitenkin tilinpäätöksensä näyttämään todellisuuta paremmalta.

Kauan odotettu vanhuspalvelulain uusi henkilöstömitoitus on myös asteittain astunut voimaan. Sen toteutumisessa on paljon vaihtelua eri kuntien välillä. Henkilöstömitoituksen lisääminen tulee nostamaan automaattisesti kuntien kustannuksia. Lisähenkilöstön rekrytointi ei ole ollut kaikkialla helppoa. Meillä alkaa olla huutava pula pätevästä hoiva-alan henkilöstöstä. Olemme luomassa tällekin alalle halpatyömarkkinat. Hankitaan ulkomailta epäpäteviä hoitajia, kun suomalaiset hoitajat vaihtavat alaa työn kuormittavuuden ja huonon palkkauksen takia tai lähtevät töihin naapurimaihin esim. Ruotsiin tai Norjaan. Usein on nostettu esiin hoitajien rekrytointi ulkomailta esim. Filippiineiltä. Filippiiniläisten hoitajien koulutus ei kuitenkaan vastaa meidän sairaanhoitajiemme koulutusta. Heille pitää siis täällä järjestää lisää koulutusta. Heidän pitää opetella suomen kieli. Tämä kaikki maksaa, mutta meillä ei ole varaa maksaa omille sairaanhoitajillemme kunnollista palkkaa.  Hoitoalalle hakeutuu vuosittain myös yhä vähemmän opiskelijoita. Koulutusta ei arvosteta ja se näkyy palkkatasossa. Ehkäpä myös valmistuneitten opiskelijoitten taidollinen taso silloin heikkenee, kun opiskelualaa ei koeta kiinnostavaksi ja houkuttelevaksi.

Nyt on Jukon hallituksen pj Olli Luukkanen nostanut esiin myös palkkaharmonisointiin varatun rahan riittämättömyyden sote-uudistuksessa. Hän on todennut, että Kuntatyönantajien laskelmien mukaan harmonisoinnin hintalappu voi olla jopa 700 milj. euroa. Luukkasen mukaan oikeuskäytännön mukaan palkat pitää nostaa tasolle, joka vastaa kunkin tehtävänkuvan korkeinta palkkaa tällä hetkellä. Sote-esityksessä palkkaharmonisoinnin on arvioitu maksavan noin 100-400 milj. euroa. Syntyviin kustannuksiin ministeri Paateron (sd) mukaan rahaa on riittävästi. Mitä ei SDP lupaisikaan kannattajilleen?

Jos sote-uudistus nyt väkisin runtataan läpi, on olemassa suuri pelko siitä, että palvelujen laatu ja saatavuus heikkenee toisin kuin on luvattu. Lähipalvelut vähenevät, kun palveluja tullaan todennäköisesti keskittämään nykyistä enemmän. Vastuu kunnilta siirtyy hyvinvointialueille. Uudistuksen rahoitus on kuitenkin edelleenkin jossakin määrin epäselvä. Tuleeko kuntavero vai ei. Uudistus ei ole myöskään tasapuolinen eri maakuntien eli tulevien hyvinvointialueitten suhteen. Kunnille tulee jäämään ennaltaehkäisevästä ja terveyttä edistävästä hyvinvoinnista huolehtiminen. Mitä se sitten onkaan?  Se, mikä on varmaa tässä sote-uudistuksessa, on kustannusten nousu.

Kunnille uudistus toteutuessaan tarkoittaa verotulojen huomattavaa vähentymistä. Miten kunnat tulevat selviämään jäljelle jäävistä tehtävistään kuten koulutuksen järjestämisestä, kun oppivelvollisuusikääkin nostettiin? Uudet hyvinvointialueet ovat olleet alusta lähtien Keskustan vaatimus ja kiristyskeino pitää nykyinen hallitus pystyssä. Viis siitä, vaikka jo etukäteen tiedämme, että tällaisenaan me veronmaksajat maksamme uudistuksesta kalliin hinnan. On utopiaa uskoa, että saisimme tuleviin sotekeskuksiin erikoislääkäreitä ja muuta hoitohenkilökuntaa taiottua jostakin sellaisia määriä, että julkinen sektori pystyisi hoitamaan kaikki tarvittavat potilaat ilman yksityissektorin apua. Julkisen sektorin heikkous on liika hallinnollinen byrokratia.  Hoitohenkilöstön palkat eivät myöskään ole tällä hetkellä kilpailukykyisiä yksityissektorin kanssa. Hoitohenkilökunta kokee, ettei se vastaa enää työn kuormittavuutta. Lääkärit ja hoitajat päättävät itse, missä he työskentelevät. Ei siitä mikään uudistus päätä.  Kun lain mukaan jokaisella on oikeus riittäviin sotepalveluihin, herää kysymys mikä on riittävä. Pelkkä sote-uudistus ei sinänsä paranna millään tavalla hoidon laatua tai hoitoon pääsyä, mikäli me emme saa määrällisesti riittävästi pätevää henkilöstöä. Hallituspuolueet lupaavat, että jonot terveyskeskuksiin loppuvat ja lisäksi he kannattavat ilmaisia palveluja. Mikään palvelu ei ole ilmaista. Joku maksaa kustannukset aina tavalla tai toisella. Nykyiset terveyskeskusmaksut ovat varsin kohtuulliset verrattuna yksityislääkärikäynteihin. Monissa kunnissa terveyskeskuspalvelut ovat ilmaisia. Valitettavasti usein juuri sitä mikä on ilmaista ei arvosteta.

Miksi me hajotamme sen mikä meillä on hyvin? Emmekö me voisi parantaa julkisen sektorin tehokkuutta vaikkapa lisäämällä palvelusetelin käyttöä silloin, jos terveyskeskukset eivät pysty tuottamaan potilaan tarvitsemaa hoitoa riittävän nopeasti. Silloin julkisen sektorin palvelujen tehottomuutta tai riittämättömyyttä voitaisiin kontrolloida paremmin.

Mahdollinen sote-uudistus on susi jo syntyessään.

Keskustan unelmana on ollut maakuntavaalien järjestäminen. Mikäli vaalit toteutuvat tulevissa maakuntavaltuustoissa tulee todennäköisesti istumaan nykyisiä kansanedustajia, jotka jo ovat myös kuntiensa valtuutettuja. Demokraattinen valta heikkenee. Jokainen ymmärtänee, etteivät yhdet ja samat henkilöt voi mitenkään hallita näin laaja-alaista poliittista päätöksen tekoa.

Nyt kannattaisi pysähtyä miettimään onko tässä mitään järkeä. Onko kyse nyt vain poliittisesta valtataistelusta, jonka hintalapun maksamme me kaikki veronmaksajat.

Turun kaupungin sote-palvelut ovat kriisissä henkilöstöpulan takia

Torstai 15.4.2021 klo 15.42 - Pirjo Lampi

Miten voimme olla nykyisen kaltaisessa tilanteessa, jossa sairaalapalveluiden hoitohenkilöstön ja lääkärien merkittävän henkilöstövajauksen vuoksi sairaalan potilaspaikkojen määrää joudutaan vähentämään potilasturvallisuuden varmistamiseksi?

Kaupungin sopeuttamisohjelman mukaisesti olemme jo vähentäneet 50 vuodepaikkaa niin, että kehittämisprojektin mukaisesti tavoitepaikkaluku 285 saavutettiin maaliskuuhun 2021 mennessä. Nyt sosiaali-ja terveyslautakunnalla hyväksytettiin 7.4.2021 vuodeosastojen paikkojen määrän vähentäminen 31.8.2021 asti niin, että se olisi toukokuussa alimmillaan 240 ja kesäkuukausina 230. Tällä määrällä vähennetään työn kuormittavuutta ja varmistetaan siis potilasturvallisuuden säilyminen.

Erikoistuvia lääkäreitä on ollut vaikea saada avoimiin virkoihin rekrytointipanostuksista huolimatta jo syksystä 2019 alkaen. Mitä nämä kaikki panostukset ovat olleet, ovat ainakin itselleni jääneet hieman epäselviksi. Tällä hetkellä 23:sta erikoistuvan lääkärin vakanssista on täytettynä vain 11. Erikoistuvat lääkärit kaipaavat seniorilääkäreitten tukea.

Hoitohenkilökunnan vajausta syntyy poissaolojen, irtisanoutumisten, sijaispulan ja rekrytointiongelmien takia. Yhtenä suurena syynä henkilöstö kokee työn kuormittavuuden.

Tilanne ei siis ole syntynyt hetkessä, vaan sen on annettu jatkua jo pitemmän ajan. Ongelmat eivät rajoitu vain sairaalapalveluihin, vaan ne ovat todellisia myös sekä vanhuspalveluissa että kotipalveluissa. Tietysti koronpandemia on osittain vaikeuttanut tilannetta.

Turun kaupunki ei pysty kilpailemaan palkalla, sen me tiedämme. Palkkaus ei varmasti kuitenkaan ole ainut syy. Kyse on varmasti myös huonosta johtamisesta.

Miten työt organisoidaan? Miten siihen voivat työntekijät vaikuttaa? Lähiesimiehen rooli on siinä varsin merkityksellinen. Minkälainen on yleinen työilmapiiri? Miten henkilöstöä arvostetaan? Näitä kaikkia asioita yhteisesti pitää tarkastella nyt huolella, koska tilanne ei voi näin jatkua.

Ainoana ratkaisuna ei voi olla jatkuva vuodeosastopaikkojen vähentäminen, kun samaan aikaan myös korotettujen siirtoviivepäivämaksujen määrä on taas selkeässä nousussa. Saammeko loppujen lopuksi edes oletettuja sopeuttamisohjelman mukaisia säästöjä toteutumaan vuodeosastopaikkoja vähentämällä?

Kaikki mahdolliset keinot on otettava käyttöön kaupunkimme imagon parantamiseksi myös houkuttelevana työnantajana.

Olen ollut pitkään sosiaali-ja terveyslautakunnan jäsenenä, enkä muista, että sellaista päätösehdotusta olisimme koskaan ennen joutuneet hyväksymään, jonka hylkäämisellä olisimme mahdollisesti vaarantaneet potilasturvallisuuden. Näinhän emme olisi voineet toimia.

Tilanne on vakava ja vaatii selkeitä toimenpiteitä, joista toivottavasti kuulemme mahdollisimman pian.

PIRJO LAMPI

varavaltuutettu (ps)

sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen

https://www.ts.fi/lukijoilta/5281106/Turun+kaupungin+sotepalvelut+ovat+kriisissa+henkilostopulan+takia

Onko palvelutason heikkeneminen soteuudistuksen todellinen hinta

Sunnuntai 13.9.2020 - Pirjo Lampi

Sote-uudistusluonnos on nyt lausuntokierroksella ja kunnat sekä monet muut tahot ottavat siihen kantaa. Koronavirus on sekoittanut kuntien taloutta jo ennestäänkin huonossa tilanteessa. Valtio talous on kuralla ja velkaantuminen lisääntyy. Onko nyt juuri oikea hetki tehdä tämä historiallisen suuri sotepalveluiden uudistus? Pelkästään valmisteluun uppoaa miljoonia toisensa perään. Soten vapaaehtoiseen uudistamiseen on myönnetty valtionavustuksia. Varsinais-Suomi on saanut rahoitusta tulevaisuuden sotekeskus-hankkeelle noin 5.5 milj. euroa vuosille 2020-2022 sekä soten rakennemuutosta edistävään kehittämiseen noin 9,7 milj. euroa ajalle 2020-2021.  Kun koko maa huomioidaan nuo summat ovat sotekeskushankkeelle 70 milj. euroa ja rakennemuutoshankkeeseen 120 milj. euroa. Mitä tällä saadaan? Rahoitus on osoitettu sisällölliseen kehittämiseen. Kyseisillä valtionavustuksilla ei siis rahoiteta tulevan sotemaakunnan perustamiseen liittyvää hallinnollista valmistelua. Ei pidä unohtaa, että nyt ollaan tekemässä myös suurta maakuntahallinnon uudistusta. Rahaa kierrätetään aluksi valtion kautta maakuntiin. Ministeri Kiurun mukaan lakiluonnoksesta on myös poistettu aikaisempi 3 miljardin euron kustannusnousujen säästötavoite.

 

Tasavallan presidentti vahvisti 1.7. 2020 vanhuspalvelulain muutoksen, jossa henkilöstömitoitukseksi säädettiin 0.7 työntekijää asiakasta kohden. Laki astuu voimaan asteittain. Siirtymäaika päättyy 1.4. 2023. Miten tämä nivoutuu tulevaan soteuudistukseen? Ainakin kuntien kustannukset nousevat.  Turulle sen on laskettu olevan noin 10 milj. euroa ja 80 uutta vakanssia. Ikäihmisemme ansaitsevat todellakin inhimillisen hoidon. Pääministeri Marinin ehdotus 6 tunnin työpäivästä tuntuu lupaukselta vailla realismia. Henkilöstömitoituksen astuttua voimaan, lyhennetty työaika on ainakin hoiva-alalla mahdotonta toteuttaa. Mistään ei saada riittävästi henkilökuntaa sen mahdollistamiseksi.

 

Uudistuksen tavoitteena on ollut terveyden ja hyvinvointierojen kaventaminen, perustason palveluiden vahvistaminen ja vaikuttavuuden parantaminen. Lakiluonnosta lukiessa tuntuu vahvasti siltä, että nämä tavoitteet eivät tule toteutumaan.  Massiivinen hallinnollinen uudistus ei sitä takaa. Lähipalvelut kaikkoavat pienistä kunnista ja palveluja keskitetään. Tämä rakennemuutos on tälläkin hetkellä käynnissä. Liikenteellisiä ratkaisuja palvelujen saamiseksi oman kotikunnan ulkopuolelta ei ole millään tavalla kehitetty maakunnan sisällä, päinvastoin. Valtion ohjaus on uudistuksessa merkittävää. Ollaanko uudistuksessa kaiken kaikkiaan hamuamassa jotain liian suurta, sellaista, jota mikään taho ei täysin hallitse. Yrityksistä huolimatta näin suuri sotepalveluiden integraatio ei ole missään muussakaan maassa onnistunut.

 

Pitkät jonotusajat terveyskeskuslääkärille lienevät kansalaisten mielestä se suurin ongelma. Tämä ongelma voitaisiin varmaan ratkaista yksinkertaisemmillakin tavoilla. Hallinnollisen byrokratian lisäämiseen ei pitäisi käyttää veronmaksajien rahoja. Rakennemuutoksilla, pienin askelin eteenpäin ja kuntia tukemalla, selvittäisiin varmasti perusterveydenhuollon ongelmista helpommalla. Pahimmassa tapauksessa uudistuksen jälkeen kunnat eivät pysty niille jäävillä verotuloilla hoitamaan enää omia tehtäviään. Johtaako se verojen korotuksiin? Maakuntien rahoituksen mahdollinen riittämättömyys johtaa väistämättä palvelutasojen heikkenemiseen tai laadusta tinkimiseen.  Sitä ei kai kukaan toivo. Ollaanko nyt kovalla kiireellä kurkottamassa kuuseen mutta kapsahdetaankin katajaan?

Pirjo Lampi (ps)

varavaltuutettu

sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen

https://www.ts.fi/lukijoilta/5064733/Onko+palvelutason+heikkeneminen+soteuudistuksen+todellinen+hinta

Argumentit loppuvat sote-uudistuksen kannattajilta

Perjantai 6.7.2018 - Pirjo Lampi

Viime päivinä on käyty taistelua siitä ovatko tutkimustulokset totta vai ei siinä, että Suomen terveydenhuoltojärjestelmä on maailman paras.

Keskustelu käynnistyi tiedelehti Lancetin julkaisemista tutkimustuloksista 200 maan sairauksien ilmaantuvuudesta, esiintyvyydestä, tappavuudesta, riskitekijöistä ja sairauden vuoksi menetetystä terveydestä. Viime vuosina tuloksia on julkaistu myös terveydenhuollon rahoituksesta, laadusta ja saatavuudesta. Tutkijaverkoston jäsenenä on HUS: in Neurokeskuksen toimialajohtaja Atte Meretoja.

Näitten tulosten perusteella missään muussa maassa ei ole päästy tällaiseen kattavuuteen, tehokkuuteen, oikeudenmukaisuuteen ja laatuun näin edullisilla kustannuksilla kuin Suomessa. Näin on tuloksia kommentoinut esim. HUS :in toimitusjohtaja Aki Lindén.

Näitä tuloksia on uudistusta haluavien ollut vaikea niellä. Uudistuksella halutaan purkaa kaikki se hyvä mikä meillä toimii terveydenhuoltojärjestelmässämme, kun voisimme kehittää paremmaksi sitä missä nyt olisi parannettavaa.

HUS on antanut epäilijöille selventävän ja tarkan vastauksen tutkimustuloksiinlähteet. Ensimmäinen epäilijöistä oli Hesarin toimittaja Ann-Mari Huhtanen. Hän epäili, että laatua ja saatavuutta oli arvioitu vain kuolleisuuden perusteella. Toimittaja oli ilmeisesti jaksanut perehtyä vain Lancetin kesäkuun numerossa julkaistuun tulokseenlähteet, jossa painopiste oli kuolleisuusmittareissa. Toinen toukokuussa julkaistu tutkimuslähteet oli ilmeisesti jäänyt lukematta. Lukekaa hyvät ihmiset, jos otatte kantaa asioihin.

Saman julkaisun on todennäköisesti jättänyt lukematta myös Toni Ahva (sin), joka mielipidekirjoituksessaan (TS 6.7.) kritisoi myös noita tutkimustuloksia ja nykyistä järjestelmää ja puolustaa soteuudistuksen tarvetta voimakkaasti mutta kovin heikoin perustein. Hän väittää, etteivät kaikki saa tarvittavaa hoitoa tällä hetkellä pitkien välimatkojen, korkeiden kustannusten tai jonojen vuoksi. Nuo väitteet kaipaisivat perusteluja.

Totta on se, että maaseudulla ei palveluja ole saatavilla samalla tavalla kuin suurissa asutuskeskuksissa. Lähipalveluajatus ei toimi. Tämä johtuu myös esim. päivystysasetuksen muutoksista ja toimintojen keskittämisestä sairaanhoitopiireissä. Sote-uudistus ei tätä poista ehkäpä tapahtuu päinvastoin.

Miten korkeat kustannukset vaikuttavat siihen, että joku ei saisi tällä hetkellä hänen tarvitsemaansa hoitoa? Tämä väite tuntuu oudolta.

Tällä hetkellä ongelma nopeaan hoitoon pääsyyn jossakin osin maata on tosiasia, jonottaminen on todellisuutta mutta ei kaikkialla maassa. Eroja löytyy suurien kaupunkien omien terveyskeskustenkin kesken. Tähän asiaan tarvitaan muutosta. Ongelma on perusterveydenhoidon ns. kiireettömässä hoidossa. Pitäisikö meidän kiristää Käypä hoidon mukaisia vaatimuksia hoitoon pääsyn arviointiin ja itse hoitoon pääsyyn. Siihen ei kuitenkaan tarvita historiallisen suurta sotemaku-uudistusta jonka hintalappua ei kukaan tiedä. Eivät edes sen puolustajat.

Toni Ahva toteaa kirjoituksessaan valinnanvapauden tarkoittavan sitä, että rikkaiden etuoikeudesta tulee kaikkien perusoikeus. Miten, millä tavalla ja millä hinnalla? Yhdenvertaisuus ei tule toteutumaan valinnanvapaudessa. Pienissä kunnissa tuskin tuottajia tulee olemaan monia, joista valita. Valinnanvapaus saattaa lyhentää jonoja suurissa asutuskeskuksissa, jos osaat valita oman sotekeskuksesi oikein. Ainoastaan puolen vuoden välein voit vaihtaa omaa palvelujesi tuottajaa. Et siis joka kerralla, jos et heti saa aikaa lääkärille. Näin tuolla toreilla ja turuilla monet ihmiset luulevat.

Halutessaan asiakas voisi tulevaisuudessa siis valita oman sotekeskuksensa. Se voi olla nykyinen oma julkinen terveyskeskus edelleen tai sitten asiakas valitsee yksityisen sotekeskuksen. Asiakas maksaisi molemmista saman hinnan. Hallitus on vakuuttanut, etteivät asiakasmaksut nouse. Siitä mitä tuleva hallitus tekee, ei tämä hallitus päätä. Monet kunnat ovat jo nyt nostaneet maksujaan asiakasmaksuasetuksen tämän hetken enimmäistasolle. Mikä tulee olemaan se hinta, joka maksetaan uudistuksen jälkeen? Käykö niin, että asiakas, joka tällä hetkellä maksaa yksityislääkärillä käynnistään selkeästi kalliimman hinnan kuin terveyskeskuksessa, saakin palvelunsa halvemmalla kuin nykyään, toisin kuin nykyiset terveyskeskuksen käyttäjät. Köyhäkö siis tästä hyötyy?

Ahva esittää kirjoituksessaan myös ettei ”isänmaa tarvitse vastustamista pelkästä vastustamisen ilosta eikä tekopyhää puoluepolitikointia.” Itse kysyn, miksi isänmaamme tarvitsee näin suurta reformia, joka ei ole missään muualla maailmassakaan onnistunut ja jonka kustannuksia kukaan ei ole pystynyt laskemaan. Miksi me tarvitsemme uudistuksen, jolla romutetaan pääosin hyvin toimineet perustuslain takaamat julkiset sotepalvelut? Olemme siirtämässä varsin kyseenalaisella tavalla julkista rahoitusta yksityisille yritysmonopoleille, joista osa on suuria kansainvälisiä suuryrityksiä. Luonnollisesti niiden tehtävänä on voiton maksimointi.

Alma Median kesäkuun kyselyn mukaan vain 18 % kansalaisista kannattaa maakunta- ja sote-uudistusta. Kokoomuksen taannoin pidetyssä puoluekokousväestä vain joka viides kannatti uudistusta. Omat joukotkin siis rakoilevat. Hallitus on siis ajamassa uudistusta myös vastoin kansan enemmistön tahtoa.

Hallituksen hokema on, että uudistus on saatava maaliin. Tätä peliä ei haluta hävitä. Kysymyksessä on vain yksinkertaisesti kahden hallituspuolueen, siis kokoomuksen ja keskustan välisestä taistelusta vallasta. Kyse on nimenomaan puoluepolitikoinnista hallituksen taholta. Uudistuksen toteuttamisen keskinäisistä ehdoistaan molemmat pitävät kiinni kynsin hampain. Keskusta haluaa itselleen tärkeää valtaa maakunnissa maakunta-uudistuksen avulla ja kokoomus pitää kiinni sote-uudistuksen valinnanvapaudesta.  Sinisillä, kolmantena hallituspuolueena, on tuskin paljonkaan päätösvaltaa asiassa. Muut vievät, he vikisevät. Se on hallituspaikkojen hinta.

On mielenkiintoista nähdä, kuinka pitkään tätä peliä pelataan. Syntyykö se maali nytkään? Voittaako kukaan, ja, jos voittaa niin kuka? Vahva epäilykseni on, ettei voittaja ainakaan ole tavallinen kansalainen. Turhan mahtipontista ja epärealistista on myös väittää tämän uudistuksen olevan isänmaan etu.

Pääministeri Sipilä on jo ilmoittanut, että maakuntavaalit siirtyvät joka tapauksessa suunnitellusta ajankohdasta vuodella eteenpäin ja jopa eduskuntavaalit käytäisiin sitä ennen.  Tämän hallituksen toimesta pitäisi siis hosumalla saada lait hyväksyttyä tämän eduskunnan aikana. Seuraukset siitä kantaa kuitenkin tuleva eduskunta ja uusi hallitus jotka saattavat olla hyvinkin erilaisia kokoonpanoltaan kuin tällä hetkellä. Siitä päättää sitten aikanaan kansa. Vai olisiko sittenkin nyt viisainta puhaltaa peli poikki?

 

Pirjo Lampi

 

Lähteet:

http://www.hus.fi/hus-tietoa/uutishuone/Sivut/HUS-seisoo-sanojensa-takana---Suomen-terveydenhuoltoj%C3%A4rjestelm%C3%A4-maailman-paras.aspx

https://www.thelancet.com/pdfs/journals/lancet/PIIS0140-6736%2818%2930697-4/fulltext

https://www.thelancet.com/journals/lancet/article/PIIS0140-6736%2818%2930994-2/fulltext

TULEEKO MAKUSOTE-UUDISTUS VAI EIKÖ TULE?

Keskiviikko 23.5.2018 - Pirjo Lampi

Onko päivääkään, ettei näistä uudistuksista joku korkeasti koulutettu asiantuntija esitä omaa mielipidettään, varsinkin sote-uudistuksesta.

Ne asiantuntijat, jotka ovat ns. hallituksen värväämiä asiantuntijoita ovat tietysti oikeassa ja muut väärässä. Kokoomuksen haluamasta valinnanvapaudesta on noussut suurempi vastarinta mitä kokoomus ehkä oletti. Omatkin rivit ovat repeilleet. Alkuperäisessä lakiluonnoksessa valinnanvapaus oli paljon suppeammassa muodossa. Siitä ehkä olisi voitu päästä kompromissiin. Sitten iski ahneus. Huomattiin, mikä mahdollisuus tässä on suurille yksityisille sotealan yritysmonopoleille tuottaa palveluita myös valtion rahoituksella.

Ulkoministeri Soini (sin) totesi aikanaan, että nyt voi köyhäkin valita. Ehkä voi, jos osaa ja sattuu asumaan suhteellisen suuressa kunnassa, jossa palveluntuottajia tulisi olemaan enemmän kuin yksi. Entäpä palvelun hinta? Asiakasmaksu tulee olemaan sama riippumatta siitä, minkä julkista palvelua tuottavan sotekeskuksen asiakas valitsee. Nykyisen yksityisen vai nykyisen terveyskeskuksen. Ne asettuvat siis maksun suhteen samalle viivalle. Hallitus on vakuuttanut, etteivät asiamaksut nouse. Nyt kunnat ovat nostaneet innolla maksujaan asiakasmaksuasetuksen enimmäistasolle niin perusterveydenhoidossa kuin erikoissairaanhoidossa. Mikä tulee olemaan esim. se hinta joka vastaa nykyistä tk-maksua. Käykö niin, että asiakas, joka tällä hetkellä maksaa yksityisellä sektorilla sen mukaisesti kalliimman hinnan kuin julkisella sektorilla, saakin palvelunsa tulevassa sotekeskuksessa halvemmalla kuin ennen? Köyhäkö siis hyötyy?

Kaikkein tärkein syy koko uudistukselle oli 3 miljardin kustannussäästöt. Nyt ei juuri enää ole asiantuntijaa löytynyt, joka liputtaisi säästöjen puolesta, päinvastoin. Niinpä ministeri Orpo (kok) totesikin kyselytunnilla 17.5. ettei uudistuksella tavoitellakaan säästöjä. Siis mitä? Ministeri myönsi, ettei uudistuksen yhtä päätarkoitusta enää tavoitellakaan. Nyt tavoitteena oli hänen mukaansa se, että ihmiset pääsevät nopeammin hoitoon. Sitä vartenko vaaditaan ja tarvitaan historiallisen suurta uudistusta?

Valtiosihteeri Martti Hetemäki sotki pakkaa ilmoittamalla omassa muistiossaan, että valinnanvapaudensäästöpotentiaali on nolla euroa mutta tiedon ja teknologian käytön avulla voitaisiin saada 4 miljardinsäästöt. Tulokset valinnanvapauden kokeilusta Keski-Uudellamaalla viittaavat siihen, että malli lisää kustannuksia.

Mistä sitten syntyy nuo säästöt? Säästöjä tehdään tulevaisuuden visiossa mm. vanhusten hoidossa. Ikäihmisiämme pitää hoitaa kotona viimeiseen hengenvetoon asti mutta resursseja ei siihen ole tälläkään hetkellä. Nyt tulee teknologiasta pelastus! Kotihoitajien virtuaalikäynneillä syntyy säästöjä. Hoitaja kävisi päivässä jopa 20-40 kotihoidon asiakkaan luona ”virtuaalisesti”. Siis meillä halutaan säästää pienipalkkaisten kotihoidon hoitajien palkoista.  Lisäksi säästöjä tavoitellaan sähköisten terveystarkastusten ja oirearvioinnin käytön lisäämisellä. Uskon itsekin siihen, että teknologian avulla saatamme saada säästöjä mutta ei se teknologiankaan hankkiminen ole ilmaista. Teknologia voi olla hoidossa tärkeä ja hyödyllinen lisäapu mutta sillä ei voida koskaan korvata kokonaan hoitohenkilökuntaa. Kyllä itse ainakin haluaisin, että minua hoitaa ihminen eikä mikään robotti. Kotona olevan huonokuntoisen vanhuksen ainoa päivittäinen tai jopa viikkojen ihmiskontakti saattaa olla kotipalvelun hoitaja.

Hetemäen muistio pelasti Orpon! Sen jälkeen ministeri oli taas vakuuttunut siitä, että säästöjä sittenkin syntyy. Siis vajaassa viikossa kaikki muuttui taas hyväksi.

Maakunta- uudistus etenee joka maakunnassa omaa tahtiaan ja omien resurssien varassa. Valmista ei voi syntyä ennen kuin tiedämme astuvatko lait voimaan. Alivaltiosihteeri Päivi Nerg on kiertänyt maata Oma maakunta-tilaisuuden merkeissä mukanaan liuta eri ministeriöitten asiantuntijoita. Suunnittelu on vielä kovin keskeneräistä. Aika kuluu ja päätöksiä ei synny.

 

Maakuntavaalien siirtäminen on nyt noussut vahvasti esiin monelta taholta. Julkisoikeuden professori Juha Lavapuro on todennut, ettei maakuntavaaleja enää voida järjestää lokakuussa. Sote-lakien hyväksymisen takarajana on pidetty heinäkuun alkua. Toisaalta on puhuttu luovista ratkaisuista, mitä ne sitten lienevätkin. Puhe vaalien siirtämisestä on pääministeri Sipilän mukaan hölynpölyä. On vain luotettava siihen, että säästöjä syntyy maakuntien toimeenpanosta. Annetaan kuva siitä, että koko Suomi lakkaa olemasta, jos nyt ei keskusta saa maakuntiaan ja kokoomus valinnanvapautta. Näinhän ei tietenkään käy. Sipilä on jopa uhkaillut ennenaikaisilla vaaleilla, jos uudistuksia ei synny. Uusi hallituskin on jo moneen kertaan valittu ja se mikä puolue kenenkin kanssa haluaa leikkiä, on myös päätetty ainakin somessa.

Tämän päivän (23.05.) uutisissa oikeuskanslerinvirasto toteaa vaalien aikataulun olevan liian kireän. Kansliapäällikkö Kimmo Hakonen on esittänyt viraston näkemyksen asiasta. Hänen mukaansa maakuntavaalit on lykättävä vähintään ensi vuoden alkuun. Euroopan neuvosto on lisäksi suosittanut, että vaalien keskeisen lainsäädännön tulisi olla valmiina vuotta ennen vaaleja tai se tulisi kirjata perustuslain tasoiseen säännökseen.

Tässäpä taas pohdittavaa hallituksellemme. Tulossa on varmaan uusia selityksiä.

Odotan mielenkiinnolla koska tästä vuosien jatkosarjasta ilmestyy viimeinen osa, jossa lopullinen ratkaisu paljastuu.

 

 

Pirjo Lampi

Vanhuspalvelulaki ei ole taannut ikäihmisille arvokasta elämää

Lauantai 17.3.2018 klo 15.17 - Pirjo Lampi

Meillä astui ns. vanhuspalvelulaki virallisesti voimaan 1.heinäkuuta 2013. Silloinen sdp:n soteministeri Haatainen julisti sen olevan historiallinen laki-uudistus ja sen odotettiin poistavan kaikki ikäihmisten hoitoon liittyvät ongelmat. Mikä on todellisuudessa muuttunut? Alkuperäisestä lain teksistä on poistettu hoivaa tarvitsevalta oikeus arvokkaaseen elämään ja laista on monen mielestä tullut kotihoidon pakkolaki. Vanhuksen oikeudesta asua omassa kodissaan kotipalvelun ja kuntouksen avulla mahdollisimman pitkään on ajatuksena hieno. Laitoshoitoa kuten vanhainkoteja on pitänyt vähentää ainakin muuttamalla niitten nimeä. Nyt  puhumme tehostetusta palveluasumisesta. Samalla myös maksujärjestelmää muutettiin niin, että kaikesta palvelusta maksetaan erikseen. Tämä malli otettiin yksityisistä palvelutaloista, joissa hoiva maksaa maltaita. Julkista tehostettua palveluasumista tarjoavat kunnat joko itse tuottamalla tai ostopalveluna. Kaupunki voi myöntää myös palvelusetelin tehostettuun palveluasumiseen. Siis tällä hetkellä.

Kotihoidon resursseja ei kuitenkaan ole lisätty tarvetta vastaavaksi. Tehostetun palveluasumisen paikoista on pulaa ja ikäihmisiä joudutaan pitämään kalliissa erikoissairaanhoidossa koska hoitopaikkoja ei ole ja vanhusta ei kunnon puolesta voida kotiuttaa. Saamme aivan liian usein lukea vanhusten hoidossa tapahtuvista laiminlyönneistä niin sairaaloissa, palveluasumisessa kuin kotihoidossa. Kotona joutuvat asumaan hyvin kuntoiset vanhukset joille ei täysimääräinenkään kotipalvelu yökäynteineen ole riittävä. Se ei ole enää turvallista, ihmisarvoa kunnioittavaa eikä inhimillistä hoitoa. Se tulee myös vähintäänkin yhtä kalliiksi kuin laitoshoitopaikka. Kriteerit hoivapaikan saamiseen ovat kuitenkin korkeat lain hengen mukaisesti, joka siis määrittelee kodin ensijaiseksi paikaksi elämän loppuun saakka. Tämä laki osattin markkinoida hienosti siten, että kaikilla on oikeus asua kotonaan niin pitkään kuin mahdollista. Oikeutta saada hoitopaikka silloin kun sitä itse jo haluaisi ei ole. Siihen tarvitaan rahaa, että voi itse maksaa yksityisen palveluasumisen. Siiloin voit valita et muuten. Tuo valinnanvapaus on houkutteleva sana kun ajatellaan tulevaa sote-uudistustakin. Kuka siinä voi ja osaa valita? Mitä loppujen lopuksi saadaan valita? Vanhuspalveluista on jo tullut bisnestä. Palveluntuottajiksi  ovat tulleet yksityiset yritysmonopolit, jotka ovat joissakin kunnissa korvanneet julkisen sektorin toiminnan kokonaan tai joilta kunnat ostavat palveluita. Yhä useammin tapahtuu juuri yksityispuolella niin, että  hoitajamitoitus on se lainmukainen minimimitoitus. Siihen on jossakin saatettu laskea jopa työntekijöitä, joilla ei ole hoitotyön pätevyyttä vaan ovat ns. avustavaa henkilökuntaa, jota tietenkin myös tarvitaan.

Vanhuspalvelulain voimaan tullessa odotettiin syntyvän myös säästöjä.  Onko niitä oikeasti syntynyt kun meillä Turussakin siirtoviivemaksut erikoissairaanhoidosta  ovat vuosittain miljoonia euroja jatkohoitopaikkojen puutteen takia.  Ambulassiyksikkö hälytetään yhä useammin vanhuksen kotiin hoivatilanteen kartoittamiseksi. Ei ihan halpaa ole sekään.

Onko siis mikään parantunut tämän lain seurauksena? Mielestäni ei. Tiedämme varsin hyvin, että ikäihmisten määrä kasvaa maassamme koko ajan. Kustannusten nousua emme voi estää muuta kuin joko tinkimällä hoidon laadusta, sen saatavuudesta ja säästämällä henkilöstöresursseista. Ikäihmisten soteuudistus on jo siis aloitettu huonoin tuloksin ja epäinhimisellä tavalla. Tulokset  puhuvat puolestaan.

Mikäli nyt eduskunta hyväksyy maakunta-uudistuksen ja valinnanvapauslain, tullaan Suomessa romuttamaan pääosin hyvin toimineet julkiset terveyspalvelut. Entä tuo sosiaalipuoli? Asetettujen tavoitteiden toteutuminen näyttää olevan vain toivon ja arvailujen varassa.

 

Pirjo Lampi (ps)

varavaltuutettu

sosiaali-ja terveyslautakunnan jäsen

SOTESOTA

Sunnuntai 4.3.2018 - Pirjo Lampi

Tämä sota on kytenyt jo vuosia. Nyt se alkaa kiihtyä kovalla vauhdilla. Sote-uudistuksen puolustajien rivit alkavat rakoilla ja vastarinta kasvaa. Sodan syynä alunperin on ollut yksinkertaistettuna yhteiskunnan taholta kustannusten nousu ja  kansalaisten taholta se, että he ovat olleet kyllästyneitä  jonottamaan päästäkseen terveyskeskuksen vastaanotolle ja luukulta toiselle pompotteluun. Tosin monessa kunnassamme terveyskeskusjärjestelmä on toiminut myös erittäin hyvin. Me olemme saaneet kansainvälisestikin korkeatasoista erikoissairaanhoitoa.

Nyt suunnitellulla tavalla tehtävä uudistus on todettu monilta eri tahoilta päinvastoin kustannuksia nostavaksi. Kokoomuksen ideoima valinnanvapauslaki mahdollistaa ehkä jonottamisen vähenemisen, mutta millä hinnalla ja millä tavalla. Sote-uudistus on myös keskustapuolueen takia sidoksissa maakunta-uudistukseen. Sotimista, sopimista ja yhteensovittamista riittää.

Järjestämisvastuu on uuden lain mukaisesti maakunnalla. Kuka toimii nyt palvelujen tuottajana ja millä tavalla ja mitä kukakin tuottaa siitä on epäselvyyttä. Mikä tuotanto pitää yhtiöittää jos pitää. Tässä on nostettu esiin EU:n pelottava peikko. Jos me kilpailutamme julkista palvelutuotantoa, puuttuuko siihen EU ja miten. Tätä asiaa tietääkseni selvitettiin jo viime hallituskaudella. Eikö asia ole siis vieläkään selvä?

Valinnanvapauslain toteutuessa luomme järjestelmän, jossa julkisia sotepalveluja tuottavien suurten  yksityisten  yritysten toimintaa rahoitetaan yhteiskunnan verorahoilla.

Olemme luomassa monenlaisia sotekeskuksia. Toiset ovat nykyisiä terveyskeskuksia, joista kaikki eivät varmaankaan edes säily. Toiset tulevat sotekeskukset ovat tähän asti tuottaneet vain yksityisiä sotepalveluja. Toiminta ja lääkärivalikoima on näissä tyystin erilainen varsinkin erikoislääkäreitten suhteen. Nykyisissä terveyskeskuksissa on erikoislääkäreitä huomattavan vähän verrattuna yksityiselle puolelle. Lain lausuntokierroksella tähän on kiinnitetty huomiota. Puhutaan lääkäreitten jalkauttamisesta sotekeskuksiin ja digitalisaation uusista korvaavista mahdollisuuksista. Viimeisissä versioissa lienee ehdotettu, että jokaisessa sotekeskuksessa pitäisi olla saatavilla kahden eri alueen erikoislääkäripalvelu. Sotekeskukset eivät siis olisi tässä suhteessa samanlaisia. Eri alueina on mainittu mm.geriatria, psykiatria, lastentaudit, gynekologia, urologia, silmätaudit.

Valinnanvapauden mukaisesti jokainen meistä sitten aikanaan valitsee oman sotekeskuksensa ja aina puolen vuoden päästä voimme sen vaihtaa. Saattaisin kuvitella, ettei se valinta kaikille ole ihan helppoa. Kun sitten kuvaan astuvat vielä asiakassetelit ja henkilökohtaisen budjetin valinnan mahdollisuus, valittavia asioita tulee riittämään eri elämän tilanteissa. Tarvitaan todella tehokasta, asiakkaan tarpeet tiedostavaa palveluohjausta ja se ei toteudu ilman resursseja.

Itseasiassa meillä on ollut vuodesta 2014 lähtien oikeus valita oma terveyskeskuksemme ja erikoissairaanhoitoyksikkömme  asuinpaikasta riippumatta koko Suomesta. Tätä valinnan mahdollisuutta on käytetty hyvin vähän.

Loimme 70-luvulla hyvin toimivan julkisen terveyskeskusjärjestelmän joka mahdollisti kaikille terveyspalvelujen saannin. Haluammeko todella romuttaa julkisen sektorin pääosin hyvin toimivat terveyspalvelut? Näyttää vahvasti siltä, että mitkään uudistuksen tavoitteet eivät tule toteutumaan. Yhdenvertaisuus ei tule toteutumaan valinnanvapaudessa. Pienissä kunnissa tuottajia tuskin tulee olemaan monia joista valita. Riskit ICT:n toimeenpanon epäonnistumisesta ovat suuret. Kustannussäästöjä ei synny muuta kuin laadusta ja saatavuudesta tinkimällä ja asiakasmaksuja nostamalla. Vaarannammeko me vaativan julkisen erikoissairaanhoidon kyvyn toimia tehokkaasti? Vaarantuvatko toimivat hoitoketjut?

Yksinkertaisena ihmisenä voisi ajatella, että siellä missä terveyskeskukset eivät vedä, se johtuisi lääkäreitten puutteesta. Pitäiskö vaan yksinkertaisesti  lisätä lääkäreitten määrää? Mikä sen hintalappu olisi? Väitän, että tavallisella kansalaiselle kaikkein tärkeintä on päästä lääkäriin silloin kun apua tarvitsee ja mielellään niin, että se ei vaadi paksua lompakkoa. Ministeri Saarikko totesi eduskunnan kyselytunnilla, että sote-uudistus mahdollistaa käytännön toimintapojen muuttamisen. Sekö muka vaatii tämän suuruusluokan uudistuksen? Juuri uudet tavat toimia rakenteellisia muutoksia tekemällä saattaisivat jopa säästää kustannuksia ja sujuvoittaa palveluja. Niistä on jo olemassa hyviä esimerkkejä. Ei kaikkea tarvitse muuttaa tai keksiä uudestaan. Pääministeri Sipilän mukaan uudistusta tarvitaan siksi, että kansalainen voi käydä edelleen samalla fysiatrilla ja joskus vaalitentissä ulkoministerimme Timo Soini puolusti valinnnanvapautta sanomalla, että silloin köyhäkin saa valita. Ministeri Orpo taas lohduttelee huolestuneita kertomalla, että mikään ei oikeastaan muutu. Jokainen kansalainen voi mennä ihan siihen samaan sotekeskukseen kuin ennenkin. Näinhän se on mikäli oma sotekeskus jää jäljelle. Herää vain kysymys mitä silloin valitset? Soteministeri Mattilalla ei edelleenkään ole mitään kerrottavaa.

Sotakirveet pitäisi nyt haudata ja tehdä järkeviä päätöksiä.

Ei pitäisi olla niin, että tämä yhteiskuntamme historiallisesti suurin uudistus tehdään poliittisesti vain siksi, että hallitus säilyttäisi kasvonsa eikä siksi, että sillä oikeasti saataisiin aikaan parannuksia myös kaikille kansalaisille.

Perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sotepalvelut. Varsin kyseenalaisella tavalla ollaan nyt julkista rahoitusta siirtämässä yksityisille yritysmonopoleille, joiden tehtävänä luonnollisesti on voiton maksimointi.

 

Pirjo Lampi

Turku

Sotepeliä kulisseissa

Keskiviikko 25.10.2017 - Pirjo Lampi

On todella ikävää mikäli TS:n arviointi siitä, että ministeri Saarikon tehtäväksi oli annettu sinetöidä Minna Arve Turun uudeksi kaupunginjohtajaksi , on totta. Maakuntauudistus on keskustan suuri unelma ja taas valinnanvapaus sotessa on kokoomuksen kynnyskysymys tässä yhteiskunnallisesti tähän asti suurimman uudistuksen toteutumisessa. Perustuslailliset ongelmat ja kitka valinnanvapauden laajuudesta, varsinkin erikoissairaanhoidon palveluissa, on ollut pitkään selvillä näiden kahden puolueen välillä.

Turku kuten muutkin suurkaupungit ovat esittäneet kritiikkiä maakuntauudistuksessa niitten asemasta tässä uudistuksessa ja sotessa keskusta ei ole ollut ilmeisestikään valmis niin laajaan valinnanvapauteen kuin mitä kokoomus haluaa.

Kuten kaikki politiikassa mukana olevat tietävät politiikka on valitettavasti myös kaupantekoa. Kaikella on hintansa.  Sulle mulle järjestelmä toimii.

Etukäteislaskelmia kaupunginjohtajan valinnasta tehtiin varmaan jokaisessa puolueessa. Tiedettiin kisan olevan tiukka. Etukäteen oli saatu tieto siitä , että Lohela ja Saarikko eivät osallistu kokoukseen. Spekuloitiin sillä miten varavaltuutetut tulevat äänestämään. No, Saarikko olikin kokouksessa eikä omien sanojensa mukaan ollut ilmoittanutkaan olevansa poissa. Oliko tämä viime hetken päätös siitä, että tiukka valinta voitaisin saada Minna Arven hyväksi  ehkäpä yhden äänen enemmistöllä.

Mielenkiinnolla voimme jäädä seuraamaan valinnanvapauslain saamista lausuntokierrokselle riittävän ajoissa, jotta koko suuri kokonaisuus maakunta-ja soteuudistus voi toteutua tämän hallituksen aikana.  Politiikka menettää yhä enemmän uskottavuuttaan, jos valtakunnan politiikassa vaikeiksi koettuihin päätöksiin ryhdytään vaikuttamaan kuntatason valinnoilla.Uusin uutinen kertoi tänään 18.10, kaksi päivää kaupunginjohtajan valinnan jälkeen, että valinnanpaudesta on päästy sopuun.

Pirjo Lampi

varavaltuutettu (ps)

Sote-uudistuksen toteuttamista pitäisi harkita tarkkaan

Maanantai 29.7.2013 klo 18.10 - Pirjo Lampi