Sote-uudistuksen hinta on kohtuuton.

Keskiviikko 2.6.2021 klo 23.08 - Pirjo Lampi

Jokainen meistä varmasti myöntää, että sotepalvelut eivät maassamme toimi kaikkialla toivotulla tavalla. Jossakin kunnassa ne toimivat, jossakin eivät. Erot ovat suuria asuinpaikasta riippuen. On myös selvää, että ikääntyvä kansamme tulee tarvitsemaan lisääntyvässä määrin hoivapalveluita. Niistä aiheutuvat kustannukset eivät voi tulla kenellekään päättäjälle yllätyksenä. Tähän on ollut vuosia aikaa varautua. Edellisen hallituksen aikana sote-uudistuksen tavoitteena oli kustannusten nousujen säästötavoite 3 miljardia euroa. Nyt uudistuksella ei ole enää tätä säästötavoitetta. Kustannukset tulevat päinvastoin nousemaan.

Koronapandemia on vaikuttanut monin eri tavoin sotepalveluihin. Sekä perusterveydenhoidossa, että erikoissairaanhoidossa on syntynyt hoitovelkaa ja se tulee näkymään tulevaisuudessa kustannusten nousuna. Kiireetöntä hoitoa on monin paikoin jouduttu ajamaan alas, jotta meillä on ollut mahdollista pitää yllä riittävästi esim. tehohoitopaikkoja kaikille sitä tarvitseville, ei vain koronapotilaille. Monet järjestöjen ylläpitämät vammais- ja vanhuspalvelutoiminnat ovat olleet tauolla.  Ikäihmisten liikkumisen vähentyminen on selkeästi heikentänyt heidän kuntoaan. Emme voi kuin arvailla mitä tästä kaikesta seuraa. Kuntoutuksen, kotihoidon ja tehostetun palveluasumisen tarve tulee lisääntymään. Valtion koronatukien avulla monet kunnat saivat kuitenkin tilinpäätöksensä näyttämään todellisuuta paremmalta.

Kauan odotettu vanhuspalvelulain uusi henkilöstömitoitus on myös asteittain astunut voimaan. Sen toteutumisessa on paljon vaihtelua eri kuntien välillä. Henkilöstömitoituksen lisääminen tulee nostamaan automaattisesti kuntien kustannuksia. Lisähenkilöstön rekrytointi ei ole ollut kaikkialla helppoa. Meillä alkaa olla huutava pula pätevästä hoiva-alan henkilöstöstä. Olemme luomassa tällekin alalle halpatyömarkkinat. Hankitaan ulkomailta epäpäteviä hoitajia, kun suomalaiset hoitajat vaihtavat alaa työn kuormittavuuden ja huonon palkkauksen takia tai lähtevät töihin naapurimaihin esim. Ruotsiin tai Norjaan. Usein on nostettu esiin hoitajien rekrytointi ulkomailta esim. Filippiineiltä. Filippiiniläisten hoitajien koulutus ei kuitenkaan vastaa meidän sairaanhoitajiemme koulutusta. Heille pitää siis täällä järjestää lisää koulutusta. Heidän pitää opetella suomen kieli. Tämä kaikki maksaa, mutta meillä ei ole varaa maksaa omille sairaanhoitajillemme kunnollista palkkaa.  Hoitoalalle hakeutuu vuosittain myös yhä vähemmän opiskelijoita. Koulutusta ei arvosteta ja se näkyy palkkatasossa. Ehkäpä myös valmistuneitten opiskelijoitten taidollinen taso silloin heikkenee, kun opiskelualaa ei koeta kiinnostavaksi ja houkuttelevaksi.

Nyt on Jukon hallituksen pj Olli Luukkanen nostanut esiin myös palkkaharmonisointiin varatun rahan riittämättömyyden sote-uudistuksessa. Hän on todennut, että Kuntatyönantajien laskelmien mukaan harmonisoinnin hintalappu voi olla jopa 700 milj. euroa. Luukkasen mukaan oikeuskäytännön mukaan palkat pitää nostaa tasolle, joka vastaa kunkin tehtävänkuvan korkeinta palkkaa tällä hetkellä. Sote-esityksessä palkkaharmonisoinnin on arvioitu maksavan noin 100-400 milj. euroa. Syntyviin kustannuksiin ministeri Paateron (sd) mukaan rahaa on riittävästi. Mitä ei SDP lupaisikaan kannattajilleen?

Jos sote-uudistus nyt väkisin runtataan läpi, on olemassa suuri pelko siitä, että palvelujen laatu ja saatavuus heikkenee toisin kuin on luvattu. Lähipalvelut vähenevät, kun palveluja tullaan todennäköisesti keskittämään nykyistä enemmän. Vastuu kunnilta siirtyy hyvinvointialueille. Uudistuksen rahoitus on kuitenkin edelleenkin jossakin määrin epäselvä. Tuleeko kuntavero vai ei. Uudistus ei ole myöskään tasapuolinen eri maakuntien eli tulevien hyvinvointialueitten suhteen. Kunnille tulee jäämään ennaltaehkäisevästä ja terveyttä edistävästä hyvinvoinnista huolehtiminen. Mitä se sitten onkaan?  Se, mikä on varmaa tässä sote-uudistuksessa, on kustannusten nousu.

Kunnille uudistus toteutuessaan tarkoittaa verotulojen huomattavaa vähentymistä. Miten kunnat tulevat selviämään jäljelle jäävistä tehtävistään kuten koulutuksen järjestämisestä, kun oppivelvollisuusikääkin nostettiin? Uudet hyvinvointialueet ovat olleet alusta lähtien Keskustan vaatimus ja kiristyskeino pitää nykyinen hallitus pystyssä. Viis siitä, vaikka jo etukäteen tiedämme, että tällaisenaan me veronmaksajat maksamme uudistuksesta kalliin hinnan. On utopiaa uskoa, että saisimme tuleviin sotekeskuksiin erikoislääkäreitä ja muuta hoitohenkilökuntaa taiottua jostakin sellaisia määriä, että julkinen sektori pystyisi hoitamaan kaikki tarvittavat potilaat ilman yksityissektorin apua. Julkisen sektorin heikkous on liika hallinnollinen byrokratia.  Hoitohenkilöstön palkat eivät myöskään ole tällä hetkellä kilpailukykyisiä yksityissektorin kanssa. Hoitohenkilökunta kokee, ettei se vastaa enää työn kuormittavuutta. Lääkärit ja hoitajat päättävät itse, missä he työskentelevät. Ei siitä mikään uudistus päätä.  Kun lain mukaan jokaisella on oikeus riittäviin sotepalveluihin, herää kysymys mikä on riittävä. Pelkkä sote-uudistus ei sinänsä paranna millään tavalla hoidon laatua tai hoitoon pääsyä, mikäli me emme saa määrällisesti riittävästi pätevää henkilöstöä. Hallituspuolueet lupaavat, että jonot terveyskeskuksiin loppuvat ja lisäksi he kannattavat ilmaisia palveluja. Mikään palvelu ei ole ilmaista. Joku maksaa kustannukset aina tavalla tai toisella. Nykyiset terveyskeskusmaksut ovat varsin kohtuulliset verrattuna yksityislääkärikäynteihin. Monissa kunnissa terveyskeskuspalvelut ovat ilmaisia. Valitettavasti usein juuri sitä mikä on ilmaista ei arvosteta.

Miksi me hajotamme sen mikä meillä on hyvin? Emmekö me voisi parantaa julkisen sektorin tehokkuutta vaikkapa lisäämällä palvelusetelin käyttöä silloin, jos terveyskeskukset eivät pysty tuottamaan potilaan tarvitsemaa hoitoa riittävän nopeasti. Silloin julkisen sektorin palvelujen tehottomuutta tai riittämättömyyttä voitaisiin kontrolloida paremmin.

Mahdollinen sote-uudistus on susi jo syntyessään.

Keskustan unelmana on ollut maakuntavaalien järjestäminen. Mikäli vaalit toteutuvat tulevissa maakuntavaltuustoissa tulee todennäköisesti istumaan nykyisiä kansanedustajia, jotka jo ovat myös kuntiensa valtuutettuja. Demokraattinen valta heikkenee. Jokainen ymmärtänee, etteivät yhdet ja samat henkilöt voi mitenkään hallita näin laaja-alaista poliittista päätöksen tekoa.

Nyt kannattaisi pysähtyä miettimään onko tässä mitään järkeä. Onko kyse nyt vain poliittisesta valtataistelusta, jonka hintalapun maksamme me kaikki veronmaksajat.

Onko palvelutason heikkeneminen soteuudistuksen todellinen hinta

Sunnuntai 13.9.2020 - Pirjo Lampi

Sote-uudistusluonnos on nyt lausuntokierroksella ja kunnat sekä monet muut tahot ottavat siihen kantaa. Koronavirus on sekoittanut kuntien taloutta jo ennestäänkin huonossa tilanteessa. Valtio talous on kuralla ja velkaantuminen lisääntyy. Onko nyt juuri oikea hetki tehdä tämä historiallisen suuri sotepalveluiden uudistus? Pelkästään valmisteluun uppoaa miljoonia toisensa perään. Soten vapaaehtoiseen uudistamiseen on myönnetty valtionavustuksia. Varsinais-Suomi on saanut rahoitusta tulevaisuuden sotekeskus-hankkeelle noin 5.5 milj. euroa vuosille 2020-2022 sekä soten rakennemuutosta edistävään kehittämiseen noin 9,7 milj. euroa ajalle 2020-2021.  Kun koko maa huomioidaan nuo summat ovat sotekeskushankkeelle 70 milj. euroa ja rakennemuutoshankkeeseen 120 milj. euroa. Mitä tällä saadaan? Rahoitus on osoitettu sisällölliseen kehittämiseen. Kyseisillä valtionavustuksilla ei siis rahoiteta tulevan sotemaakunnan perustamiseen liittyvää hallinnollista valmistelua. Ei pidä unohtaa, että nyt ollaan tekemässä myös suurta maakuntahallinnon uudistusta. Rahaa kierrätetään aluksi valtion kautta maakuntiin. Ministeri Kiurun mukaan lakiluonnoksesta on myös poistettu aikaisempi 3 miljardin euron kustannusnousujen säästötavoite.

Tasavallan presidentti vahvisti 1.7. 2020 vanhuspalvelulain muutoksen, jossa henkilöstömitoitukseksi säädettiin 0.7 työntekijää asiakasta kohden. Laki astuu voimaan asteittain. Siirtymäaika päättyy 1.4. 2023. Miten tämä nivoutuu tulevaan soteuudistukseen? Ainakin kuntien kustannukset nousevat.  Turulle sen on laskettu olevan noin 10 milj. euroa ja 80 uutta vakanssia. Ikäihmisemme ansaitsevat todellakin inhimillisen hoidon. Pääministeri Marinin ehdotus 6 tunnin työpäivästä tuntuu lupaukselta vailla realismia. Henkilöstömitoituksen astuttua voimaan, lyhennetty työaika on ainakin hoiva-alalla mahdotonta toteuttaa. Mistään ei saada riittävästi henkilökuntaa sen mahdollistamiseksi.

Uudistuksen tavoitteena on ollut terveyden ja hyvinvointierojen kaventaminen, perustason palveluiden vahvistaminen ja vaikuttavuuden parantaminen. Lakiluonnosta lukiessa tuntuu vahvasti siltä, että nämä tavoitteet eivät tule toteutumaan.  Massiivinen hallinnollinen uudistus ei sitä takaa. Lähipalvelut kaikkoavat pienistä kunnista ja palveluja keskitetään. Tämä rakennemuutos on tälläkin hetkellä käynnissä. Liikenteellisiä ratkaisuja palvelujen saamiseksi oman kotikunnan ulkopuolelta ei ole millään tavalla kehitetty maakunnan sisällä, päinvastoin. Valtion ohjaus on uudistuksessa merkittävää. Ollaanko uudistuksessa kaiken kaikkiaan hamuamassa jotain liian suurta, sellaista, jota mikään taho ei täysin hallitse. Yrityksistä huolimatta näin suuri sotepalveluiden integraatio ei ole missään muussakaan maassa onnistunut.

Pitkät jonotusajat terveyskeskuslääkärille lienevät kansalaisten mielestä se suurin ongelma. Tämä ongelma voitaisiin varmaan ratkaista yksinkertaisemmillakin tavoilla. Hallinnollisen byrokratian lisäämiseen ei pitäisi käyttää veronmaksajien rahoja. Rakennemuutoksilla, pienin askelin eteenpäin ja kuntia tukemalla, selvittäisiin varmasti perusterveydenhuollon ongelmista helpommalla. Pahimmassa tapauksessa uudistuksen jälkeen kunnat eivät pysty niille jäävillä verotuloilla hoitamaan enää omia tehtäviään. Johtaako se verojen korotuksiin? Maakuntien rahoituksen mahdollinen riittämättömyys johtaa väistämättä palvelutasojen heikkenemiseen tai laadusta tinkimiseen.  Sitä ei kai kukaan toivo. Ollaanko nyt kovalla kiireellä kurkottamassa kuuseen mutta kapsahdetaankin katajaan?

Pirjo Lampi (ps)

varavaltuutettu

sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen

https://www.ts.fi/lukijoilta/5064733/Onko+palvelutason+heikkeneminen+soteuudistuksen+todellinen+hinta

Mikä on valinnanvapauden hinta?

Keskiviikko 30.11.2016 - Pirjo Lampi

Turku hyväksyi kriittisin kannanotoin ja ponsiesityksin sote-ja maakuntalakiuudistusluonnoksen 17.10. valtuustoston kokouksessa.Toteutuessaan laki tulee muuttamaan monia yhteiskunnan toimintoja, jotka koskettavat jokaista kansalaista merkittävällä tavalla.

Luonnos herättää keskeneräisyydessään paljon kysymyksiä.Yksi niistä on valinnanvapauslain puuttuminen, jolla on varsin oleellinen merkitys uudistuksen rahoituksessa. Valinnanvapaus vaikuttaa myös tietojärjestelmien toimivuuden kustannuksiin. Tietojen pitää kulkea asiakkaan ja potilaan mukana. Muussa tapauksessa potilasturvallisuus vaarantuu.

Mitä valinnanvapaus tulisi koskemaan?

Tiedämme sen, että uudessa sotessa valinnanvapaus koskisi lähinnä peruspalveluja ja mahdollisesti osaa erikoissairaanhoitoa ja palvelusetelien käyttöä lisättäisiin.

Sosiaalisten oikeuksien turvaamisen rinnalle tulee vahva talousjohtaminen. Nykyiset julkiset palvelut yhtiöitetään ja ne kilpailevat markkinoilla yksityisen ja kolmannen sektorin kanssa palveluitten tuottamisessa. Miten tämä tulee onnistumaan?

Lähtökohtaisesti on ilmoitettu, että asiakas maksaa samasta palvelusta saman hinnan riippumatta palveluntuottajasta. Ratkaiseeko palvelutuottajan hinta vielä nykyistä enemmän? Miten toimivat laatukriteerit? Jääkö se asiakkaan varaan siten, että hän valitsemalla ja vaihtamalla hoitopaikkansa määrittää hoidon laadun. Ovatko kaikki siihen kykeneviä?

Vanhuspalvelulaki saatiin aikaan viime hallituskaudella, mutta ei uutta sotea. Kunnalliset vanhainkodit julistettiin pannaan ja keksittiin tilalle tehostettu palveluasuminen. Sen tuottajina ovat pääosin yksityiset yritykset.

Nykyinen Terveystalon johtaja Laura Räty (kok) toimi Stubbin hallituksessa sosiaali- ja terveysministerinä 2014–2015. Nyt Mehiläinen on runsaan vuoden aikana palkannut kaksi kokoomusvaikuttajaa eli Helsingin kaupunginhallituksen jäsenen Lasse Männistön sekä kokoomuksen ministeriryhmän avustajan Joonas Turusen. Toinen on merkittävä kuntapolitiikan vaikuttaja ja toisella on sisäpiirin tietoa, kun sote-uudistusta on valmisteltu.

Tämä kaikki lienee vain sattumaa? Uskokoon ken haluaa.

Muutama päivä sitten tuli lisäksi julki, että kymmenillä Mehiläisen entisillä ja nykyisillä johtajilla on ainakin 10 miljoonan euron omistukset yhtiössä luxemburgilaisen omaisuudenhoitoyhtiön kautta.

Ministeri Rehula (kesk) on lisäksi todennut (MT 5.10.), ettei hallitus suunnittele lakeja, joilla julkisin varoin sote-palveluita tuottavien yritysten pitäisi maksaa veronsa Suomeen. Jopa EU antaa siihen mahdollisuuden, mutta hallitus jättää harkintavallan maakunnille.

Toista mieltä oli saman puolueen pääministeri Sipilä (MT 27.5.) todetessaan, että maakuntien sote-toimijoiden on maksettava verot Suomessa tekemästään tuloksesta.

Kaikesta tästä tulee mieleen pitkällä aikavälillä tehokkaasti suunniteltu sote-palveluitten yksityistäminen verorahoin. Mikä on tämän valinnanvapauden hinta tässä uudistuksessa? Sitä ja minkälaisia sotevalintoja voimme tulevaisuudessa kenties tehdä arvioimme sitten, kun saamme valinnanvapauslakiluonnoksen lausuntokierrokselle.

Pirjo Lampi

Kaupunginvaltuutettu (ps)

sosiaali-ja terveyslautakunnan jäsen