Syrjiikö valinnanvapauslaki naisia?

Torstai 29.11.2018 - Pirjo Lampi

Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa mietinnössään valinnanvapauslaista, että hallituksen esityksen mukaisesti jokaisessa sotekeskuksessa tuotettaviin suoran valinnan palveluihin sisällytetään palveluja vähintään kahdelta lääketieteen erikoisalalta.  Valiokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnalle, että mahdollisia erikoisaloja ovat lastentaudit, geriatria, silmätaudit, psykiatria, fysiatria, ortopedia, ihotaudit, sisätaudit, kardiologia, endokrinologia, ja reumatologia.

Ihmettelen suuresti miksi ja millä perusteella listalta puuttuu gynekologia?

Koko tuo lakiehdotuksen 18§:n 2 momentti on mielestäni konkretian suhteen edelleen melko epämääräinen.

Terveyskeskuslääkäri ei ole gynekologi.  Suurin osa naisista joutuu elämänsä aikana käyttämään yksityisiä gynekologipalveluja. Poikkeuksena on esim. julkisen sektorin tuottama äitiysneuvolatoiminta.

Gynekologilla käynti koostuu sisätutkimuksesta, mahdollisesti ns. Papa-näytteen otosta ja rintojen palpoinnista. Tämän me kaikki naiset tiedämme. Gynekologi pystyy välittömästi päättämään, vaatiiko tilanne jotakin lisätoimenpiteitä, hoitoa tai uusintakäyntiä. Tästä erikoislääkärinkäynnistä on saanut ns.Kela korvauksen. Nekin ollaan tiettävästi poistamassa.

Sote-uudistuksen jälkeen meille naisille tulee siis ilmeisesti vielä nykyistä kalliimmaksi huolehtia omasta terveydestämme.  Säännöllinen gynekologilla käynti on myös selkeää ennaltaehkäisevää toimintaa.

Valitettava tosiasia on se, että asiakasmaksun noustessa pienituloiset ja vähävaraiset todennäköisesti jättävät käymättä tarkastuksissa tai ainakin pidentävät käyntiväliä.  Se lisää myös riskiä siitä, että syöpien esiasteita ei todeta riittävän aikaisin. Silloin hoito siirtyykin sitten kalliin erikoissairaanhoidon piiriin. Pidän siis asiaa varsin lyhytnäköisenä suunnitelmana.

Vai ollaanko sitten valmiita lisäämään ilmaisten seulontanäytteiden ottoja, niin Papa-näytteiden kuin mammografioitten osalta.

Valinnanvapauslaki ei mielestäni huomioi gynekologian erikoislääkäreitten tarpeellisuuden merkitystä naisille eikä laki tässä suhteessa mahdollista kansalaisten yhdenvertaisia ja tasa-arvoisia palveluja.

Pirjo Lampi (ps)

sosiaali-ja terveyslautakunnan jäsen

varavaltuutettu

Pihlajalinna paljasti totuuden valinnanvapaudesta

Tiistai 31.7.2018 klo 16.29 - Pirjo Lampi

Viime päivien uutinen sotesta on Pihlajalinnan luopuminen Jyväskylän valinnanvapauskokeilusta noin kaksi kuukautta ennen aikojaan. Kokeilu ei ollutkaan taloudellisesti kannattavaa. STM:n tuki todettiin riittämättömäksi. Pihlajalinnan mukaan tappiot ovat merkittävät.

Pihlajalinnalle maksettiin ns. kapitaatiokorvausta joka muuttuu henkilön iän ja asuinpaikan mukaan riippumatta siitä, kuinka monta kertaa potilas käy vastaanotolla. Jyväskylän määrittämä korvaus, mikä yksittäisestä asiakkaasta maksettiin, oli liian pieni palvelupaketin laatuun nähden. Näin toteaa Pihlajalinnan aluejohtaja Sanna Poikonen.

Kapitaatiokorvauksen suuruuden lisäksi olennaisin tekijä on myös se asiakaspohja, jolle yhtiö palveluja tuottaa. Nyt tässä kokeilussa kävikin Pihlajalinnan mukaan niin huonosti, että asiakkaiksi valikoituivat henkilöt, jotka käyttivät runsaasti palveluita. Selitettiin, että terveyskeskuksen asiakkaiksi jäivät "hiljaiset asiakkaat" jotka eivät palveluita tarvinneet mutta kaupunki sai niistä kapitaatiokorvauksen.

No voi sentään. Nämä paljon palveluja tarvitsevat ovat juuri se joukko, joka julkisella puolella niitä kustannuksia tällä hetkellä nostaa. Nyt sen siis huomasi yksityinen palveluntuottajakin.

Toisin sanoen tämä varmisti myös sen tosiasian, että ainakaan kokeilussa käytetyllä korvauksella yksityissektoria ei tule kiinnostamaan valinnanvapauden mahdollisuuden tarjoaminen yhdenvertaisesti kaikille kansalaisille suurten asutuskeskusten ulkopuolella. Julkisen sektorin toimivuuden jatkuvuus on varmistettava myös syrjäseuduilla.

Yritysmonopoleja kiinnostavat helpot ja nopeasti hoidettavat potilaat. Vain siten ne pystyvät tekemään bisnestä valtion rahoituksen avulla. Valinnan sotekeskuksesta tekee lain mukaan kuitenkin asiakas, ei palveluntuottaja.

On yhä varmempaa se, että valinnanvapaus tulee erittäin kalliiksi, jos yksityiset yritysmonopolit voivat vaikuttaa siihen millä hinnalla ne palveluja tarjoavat julkisella rahoituksella.

Mielenkiintoiseksi Pihlajalinnan päätöksestä vetäytyä kokeilun jatkamisesta on myös se, että se antoi kesäkuussa tulosvaroituksen. Pörssiyhtiön liikevoitto tulee jäämään vuoden 2017 tasosta.

Perustuslakimme mukaan julkisen vallan on tarjottava riittävät sotepalvelut.

Suurin historiallinen muutos tähän mennessä on ollut 70-luvulla luotu terveyskeskusjärjestelmämme, joka mahdollisti tosiasiassa sotepalvelujen saannin kaikille kansalaisille yhdenvertaisesti.

Meillä on vahva ja hyvä kivijalka, jota ei pidä murentaa. Siellä ja siinä missä perusterveydenhoitomme ei toimi riittävän hyvin parannuksia pitää tehdä. Ratkaisu siihen ei ole nyt suunnitellun kaltainen jättireformi.

Pirjo Lampi

TULEEKO MAKUSOTE-UUDISTUS VAI EIKÖ TULE?

Keskiviikko 23.5.2018 - Pirjo Lampi

Onko päivääkään, ettei näistä uudistuksista joku korkeasti koulutettu asiantuntija esitä omaa mielipidettään, varsinkin sote-uudistuksesta.

Ne asiantuntijat, jotka ovat ns. hallituksen värväämiä asiantuntijoita ovat tietysti oikeassa ja muut väärässä. Kokoomuksen haluamasta valinnanvapaudesta on noussut suurempi vastarinta mitä kokoomus ehkä oletti. Omatkin rivit ovat repeilleet. Alkuperäisessä lakiluonnoksessa valinnanvapaus oli paljon suppeammassa muodossa. Siitä ehkä olisi voitu päästä kompromissiin. Sitten iski ahneus. Huomattiin, mikä mahdollisuus tässä on suurille yksityisille sotealan yritysmonopoleille tuottaa palveluita myös valtion rahoituksella.

Ulkoministeri Soini (sin) totesi aikanaan, että nyt voi köyhäkin valita. Ehkä voi, jos osaa ja sattuu asumaan suhteellisen suuressa kunnassa, jossa palveluntuottajia tulisi olemaan enemmän kuin yksi. Entäpä palvelun hinta? Asiakasmaksu tulee olemaan sama riippumatta siitä, minkä julkista palvelua tuottavan sotekeskuksen asiakas valitsee. Nykyisen yksityisen vai nykyisen terveyskeskuksen. Ne asettuvat siis maksun suhteen samalle viivalle. Hallitus on vakuuttanut, etteivät asiamaksut nouse. Nyt kunnat ovat nostaneet innolla maksujaan asiakasmaksuasetuksen enimmäistasolle niin perusterveydenhoidossa kuin erikoissairaanhoidossa. Mikä tulee olemaan esim. se hinta joka vastaa nykyistä tk-maksua. Käykö niin, että asiakas, joka tällä hetkellä maksaa yksityisellä sektorilla sen mukaisesti kalliimman hinnan kuin julkisella sektorilla, saakin palvelunsa tulevassa sotekeskuksessa halvemmalla kuin ennen? Köyhäkö siis hyötyy?

Kaikkein tärkein syy koko uudistukselle oli 3 miljardin kustannussäästöt. Nyt ei juuri enää ole asiantuntijaa löytynyt, joka liputtaisi säästöjen puolesta, päinvastoin. Niinpä ministeri Orpo (kok) totesikin kyselytunnilla 17.5. ettei uudistuksella tavoitellakaan säästöjä. Siis mitä? Ministeri myönsi, ettei uudistuksen yhtä päätarkoitusta enää tavoitellakaan. Nyt tavoitteena oli hänen mukaansa se, että ihmiset pääsevät nopeammin hoitoon. Sitä vartenko vaaditaan ja tarvitaan historiallisen suurta uudistusta?

Valtiosihteeri Martti Hetemäki sotki pakkaa ilmoittamalla omassa muistiossaan, että valinnanvapaudensäästöpotentiaali on nolla euroa mutta tiedon ja teknologian käytön avulla voitaisiin saada 4 miljardinsäästöt. Tulokset valinnanvapauden kokeilusta Keski-Uudellamaalla viittaavat siihen, että malli lisää kustannuksia.

Mistä sitten syntyy nuo säästöt? Säästöjä tehdään tulevaisuuden visiossa mm. vanhusten hoidossa. Ikäihmisiämme pitää hoitaa kotona viimeiseen hengenvetoon asti mutta resursseja ei siihen ole tälläkään hetkellä. Nyt tulee teknologiasta pelastus! Kotihoitajien virtuaalikäynneillä syntyy säästöjä. Hoitaja kävisi päivässä jopa 20-40 kotihoidon asiakkaan luona ”virtuaalisesti”. Siis meillä halutaan säästää pienipalkkaisten kotihoidon hoitajien palkoista.  Lisäksi säästöjä tavoitellaan sähköisten terveystarkastusten ja oirearvioinnin käytön lisäämisellä. Uskon itsekin siihen, että teknologian avulla saatamme saada säästöjä mutta ei se teknologiankaan hankkiminen ole ilmaista. Teknologia voi olla hoidossa tärkeä ja hyödyllinen lisäapu mutta sillä ei voida koskaan korvata kokonaan hoitohenkilökuntaa. Kyllä itse ainakin haluaisin, että minua hoitaa ihminen eikä mikään robotti. Kotona olevan huonokuntoisen vanhuksen ainoa päivittäinen tai jopa viikkojen ihmiskontakti saattaa olla kotipalvelun hoitaja.

Hetemäen muistio pelasti Orpon! Sen jälkeen ministeri oli taas vakuuttunut siitä, että säästöjä sittenkin syntyy. Siis vajaassa viikossa kaikki muuttui taas hyväksi.

Maakunta- uudistus etenee joka maakunnassa omaa tahtiaan ja omien resurssien varassa. Valmista ei voi syntyä ennen kuin tiedämme astuvatko lait voimaan. Alivaltiosihteeri Päivi Nerg on kiertänyt maata Oma maakunta-tilaisuuden merkeissä mukanaan liuta eri ministeriöitten asiantuntijoita. Suunnittelu on vielä kovin keskeneräistä. Aika kuluu ja päätöksiä ei synny.

Maakuntavaalien siirtäminen on nyt noussut vahvasti esiin monelta taholta. Julkisoikeuden professori Juha Lavapuro on todennut, ettei maakuntavaaleja enää voida järjestää lokakuussa. Sote-lakien hyväksymisen takarajana on pidetty heinäkuun alkua. Toisaalta on puhuttu luovista ratkaisuista, mitä ne sitten lienevätkin. Puhe vaalien siirtämisestä on pääministeri Sipilän mukaan hölynpölyä. On vain luotettava siihen, että säästöjä syntyy maakuntien toimeenpanosta. Annetaan kuva siitä, että koko Suomi lakkaa olemasta, jos nyt ei keskusta saa maakuntiaan ja kokoomus valinnanvapautta. Näinhän ei tietenkään käy. Sipilä on jopa uhkaillut ennenaikaisilla vaaleilla, jos uudistuksia ei synny. Uusi hallituskin on jo moneen kertaan valittu ja se mikä puolue kenenkin kanssa haluaa leikkiä, on myös päätetty ainakin somessa.

Tämän päivän (23.05.) uutisissa oikeuskanslerinvirasto toteaa vaalien aikataulun olevan liian kireän. Kansliapäällikkö Kimmo Hakonen on esittänyt viraston näkemyksen asiasta. Hänen mukaansa maakuntavaalit on lykättävä vähintään ensi vuoden alkuun. Euroopan neuvosto on lisäksi suosittanut, että vaalien keskeisen lainsäädännön tulisi olla valmiina vuotta ennen vaaleja tai se tulisi kirjata perustuslain tasoiseen säännökseen.

Tässäpä taas pohdittavaa hallituksellemme. Tulossa on varmaan uusia selityksiä.

Odotan mielenkiinnolla koska tästä vuosien jatkosarjasta ilmestyy viimeinen osa, jossa lopullinen ratkaisu paljastuu.

Pirjo Lampi

SOTESOTA

Sunnuntai 4.3.2018 - Pirjo Lampi

Tämä sota on kytenyt jo vuosia. Nyt se alkaa kiihtyä kovalla vauhdilla. Sote-uudistuksen puolustajien rivit alkavat rakoilla ja vastarinta kasvaa. Sodan syynä alunperin on ollut yksinkertaistettuna yhteiskunnan taholta kustannusten nousu ja  kansalaisten taholta se, että he ovat olleet kyllästyneitä  jonottamaan päästäkseen terveyskeskuksen vastaanotolle ja luukulta toiselle pompotteluun. Tosin monessa kunnassamme terveyskeskusjärjestelmä on toiminut myös erittäin hyvin. Me olemme saaneet kansainvälisestikin korkeatasoista erikoissairaanhoitoa.

Nyt suunnitellulla tavalla tehtävä uudistus on todettu monilta eri tahoilta päinvastoin kustannuksia nostavaksi. Kokoomuksen ideoima valinnanvapauslaki mahdollistaa ehkä jonottamisen vähenemisen, mutta millä hinnalla ja millä tavalla. Sote-uudistus on myös keskustapuolueen takia sidoksissa maakunta-uudistukseen. Sotimista, sopimista ja yhteensovittamista riittää.

Järjestämisvastuu on uuden lain mukaisesti maakunnalla. Kuka toimii nyt palvelujen tuottajana ja millä tavalla ja mitä kukakin tuottaa siitä on epäselvyyttä. Mikä tuotanto pitää yhtiöittää jos pitää. Tässä on nostettu esiin EU:n pelottava peikko. Jos me kilpailutamme julkista palvelutuotantoa, puuttuuko siihen EU ja miten. Tätä asiaa tietääkseni selvitettiin jo viime hallituskaudella. Eikö asia ole siis vieläkään selvä?

Valinnanvapauslain toteutuessa luomme järjestelmän, jossa julkisia sotepalveluja tuottavien suurten  yksityisten  yritysten toimintaa rahoitetaan yhteiskunnan verorahoilla.

Olemme luomassa monenlaisia sotekeskuksia. Toiset ovat nykyisiä terveyskeskuksia, joista kaikki eivät varmaankaan edes säily. Toiset tulevat sotekeskukset ovat tähän asti tuottaneet vain yksityisiä sotepalveluja. Toiminta ja lääkärivalikoima on näissä tyystin erilainen varsinkin erikoislääkäreitten suhteen. Nykyisissä terveyskeskuksissa on erikoislääkäreitä huomattavan vähän verrattuna yksityiselle puolelle. Lain lausuntokierroksella tähän on kiinnitetty huomiota. Puhutaan lääkäreitten jalkauttamisesta sotekeskuksiin ja digitalisaation uusista korvaavista mahdollisuuksista. Viimeisissä versioissa lienee ehdotettu, että jokaisessa sotekeskuksessa pitäisi olla saatavilla kahden eri alueen erikoislääkäripalvelu. Sotekeskukset eivät siis olisi tässä suhteessa samanlaisia. Eri alueina on mainittu mm.geriatria, psykiatria, lastentaudit, gynekologia, urologia, silmätaudit.

Valinnanvapauden mukaisesti jokainen meistä sitten aikanaan valitsee oman sotekeskuksensa ja aina puolen vuoden päästä voimme sen vaihtaa. Saattaisin kuvitella, ettei se valinta kaikille ole ihan helppoa. Kun sitten kuvaan astuvat vielä asiakassetelit ja henkilökohtaisen budjetin valinnan mahdollisuus, valittavia asioita tulee riittämään eri elämän tilanteissa. Tarvitaan todella tehokasta, asiakkaan tarpeet tiedostavaa palveluohjausta ja se ei toteudu ilman resursseja.

Itseasiassa meillä on ollut vuodesta 2014 lähtien oikeus valita oma terveyskeskuksemme ja erikoissairaanhoitoyksikkömme  asuinpaikasta riippumatta koko Suomesta. Tätä valinnan mahdollisuutta on käytetty hyvin vähän.

Loimme 70-luvulla hyvin toimivan julkisen terveyskeskusjärjestelmän joka mahdollisti kaikille terveyspalvelujen saannin. Haluammeko todella romuttaa julkisen sektorin pääosin hyvin toimivat terveyspalvelut? Näyttää vahvasti siltä, että mitkään uudistuksen tavoitteet eivät tule toteutumaan. Yhdenvertaisuus ei tule toteutumaan valinnanvapaudessa. Pienissä kunnissa tuottajia tuskin tulee olemaan monia joista valita. Riskit ICT:n toimeenpanon epäonnistumisesta ovat suuret. Kustannussäästöjä ei synny muuta kuin laadusta ja saatavuudesta tinkimällä ja asiakasmaksuja nostamalla. Vaarannammeko me vaativan julkisen erikoissairaanhoidon kyvyn toimia tehokkaasti? Vaarantuvatko toimivat hoitoketjut?

Yksinkertaisena ihmisenä voisi ajatella, että siellä missä terveyskeskukset eivät vedä, se johtuisi lääkäreitten puutteesta. Pitäiskö vaan yksinkertaisesti  lisätä lääkäreitten määrää? Mikä sen hintalappu olisi? Väitän, että tavallisella kansalaiselle kaikkein tärkeintä on päästä lääkäriin silloin kun apua tarvitsee ja mielellään niin, että se ei vaadi paksua lompakkoa. Ministeri Saarikko totesi eduskunnan kyselytunnilla, että sote-uudistus mahdollistaa käytännön toimintapojen muuttamisen. Sekö muka vaatii tämän suuruusluokan uudistuksen? Juuri uudet tavat toimia rakenteellisia muutoksia tekemällä saattaisivat jopa säästää kustannuksia ja sujuvoittaa palveluja. Niistä on jo olemassa hyviä esimerkkejä. Ei kaikkea tarvitse muuttaa tai keksiä uudestaan. Pääministeri Sipilän mukaan uudistusta tarvitaan siksi, että kansalainen voi käydä edelleen samalla fysiatrilla ja joskus vaalitentissä ulkoministerimme Timo Soini puolusti valinnnanvapautta sanomalla, että silloin köyhäkin saa valita. Ministeri Orpo taas lohduttelee huolestuneita kertomalla, että mikään ei oikeastaan muutu. Jokainen kansalainen voi mennä ihan siihen samaan sotekeskukseen kuin ennenkin. Näinhän se on mikäli oma sotekeskus jää jäljelle. Herää vain kysymys mitä silloin valitset? Soteministeri Mattilalla ei edelleenkään ole mitään kerrottavaa.

Sotakirveet pitäisi nyt haudata ja tehdä järkeviä päätöksiä.

Ei pitäisi olla niin, että tämä yhteiskuntamme historiallisesti suurin uudistus tehdään poliittisesti vain siksi, että hallitus säilyttäisi kasvonsa eikä siksi, että sillä oikeasti saataisiin aikaan parannuksia myös kaikille kansalaisille.

Perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sotepalvelut. Varsin kyseenalaisella tavalla ollaan nyt julkista rahoitusta siirtämässä yksityisille yritysmonopoleille, joiden tehtävänä luonnollisesti on voiton maksimointi.

Pirjo Lampi

Turku