Ympärivuorokautista palveluasumista ei voi korvata yhteisöllisellä asumisella

Lauantai 23.3.2024 - Pirjo Lampi

Varhan ikääntyneiden palveluiden vuoden 2024 talousarvioraamissa tuottavuus- ja taloudellisuusohjelmassa on tavoitteeksi asetettu noin 12,4 miljoonan euron sopeuttamistavoite.

Toiminnallisina muutoksina esitetään palvelurakenteen keventämistä muun muassa yhteisöllisen asumisen lisäämisellä ja pitkäaikaisesta laitoshoidosta eli vanhainkotihoidosta luopumista perustuen lakiin ja vähentämällä ympärivuorokautista palveluasumista.

Tavoitteeksi on asetettu 75 vuotta täyttäneissä ympärivuorokautisen palveluasumisen peittävyydeksi 5 prosenttia ja yhteisöllisessä asumisessa 3 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Tällä hetkellä ympärivuorokautisen palveluasumisen peittävyys on 6,8 prosenttia ja yhteisöllisen asumisen peittävyys 0,4 prosenttia.

Meille on esitetty yhteisöllisen asumisen lisäämisen yhdeksi syyksi sitä, että meillä on ympärivuorokautisessa palveluasumisessa asiakkaina ihmisiä, jotka eivät sitä tarvitsisi.

Tätä ihmettelen suuresti, koska kriteerit ovat varsin korkeat ja perustuvat ns. RAI-arviointiin. Onko siis arviointeja tehty väärin? Odotusajat palveluasumisen saamisessa ovat alle 90 päivää asian vireille tulosta.

Erona näissä palveluissa on muun muassa se, että yhteisöllisessä asumisessa asukas maksaa vuokran lisäksi erikseen joka ikisestä palvelusta, mitä hän tarvitsee. Lisäksi sitovaa henkilöstömitoitusta ei ole eikä öisin ole lainkaan henkilöstöä paikalla.

Ikäihmisten palvelujen heikentäminen alkoi, kun vanhuspalvelulain mukaisesti vanhainkotihoidon eli ns. laitoshoidon alasajo alkoi. Nyt siis tavoitteena on vähentää ympärivuorokautista hoitoa.

En ole nähnyt hintavertailuja hoidon tarpeessa olevan näkökulmasta yhteisölliseen asumiseen nähden. En saata millään uskoa, että kysyntä tulee vastaamaan tarjontaa yhteisöllisestä asumisesta puhuttaessa.

Edellinen hallitus sai sote-uudistuksen juntattua läpi luvaten kaikille yhdenvertaisia palveluja. Oppositiosta on helppo räksyttää nykyiselle hallitukselle. Hyvinvointialueilla ei ole ollut mahdollisuutta toteuttaa sitä, mitä luvattiin. Tosiasia on se, että sopeuttamista joudutaan tekemään kovalla kouralla.

On tietysti selvää, että uusia keinoja ja tapoja toimia kustannusten nousun estämiseksi on keksittävä ja varmasti asioita voidaan tehdään nykyistä kustannustehokkaammin.

Ikäihmiset ovat olleet rakentamassa tätä hyvinvointivaltiota monin eri tavoin. Ei pidä unohtaa, että moni eläkeläinen on edelleen mukana työelämässä esimerkiksi juuri hoiva-alalla.

Entäpä omaishoitajat. Varhan alueella oli THL:n raportin mukaan 75 vuotta täyttäneitä omaishoidettavia viime vuonna 1984 henkilöä, koko määrän ollessa 4153. Omaishoitajille tehtyyn kyselyyn vastasi yli 1300 omaishoitajaa. Enemmistö, peräti 82,2 prosenttia yli 65-vuotiaista vastaajista oli joko puoliso tai kumppani. Eläkkeellä heistä oli 87,2 prosenttia. Huomattavaa on myös se, että 80 vuotta täyttäneitä omaishoitajia oli jopa 26,4 prosenttia.

Miten valtava voimavara tämä onkaan. Jos heitä ei olisi pienellä omaishoidon tuella hoitamassa läheisiään, kustannukset olisivat Varhallekin huimaavan paljon nykyistä korkeammat.

Kuinka kauan nämä iäkkäät omaishoitajat jaksavat hoitaa läheisiään, ennen kuin he itse ovat hoivan tarpeessa?

Toivoisin todella, että ikäihmisistämme ei puhuttaisi niin usein negatiiviseen sävyyn vain kustannuksia tuottavana ryhmänä.

Jokaisella ikäihmisellä on oikeus inhimilliseen hoivaan sitä tarvitessaan. En voi hyväksyä sellaista visiota, että hyvinvointivaltiossa köyhä kituu kotona ja vain varakkaat saavat itselleen hoivapaikan.

PIRJO LAMPI

Varhan varavaltuutettu

Ikääntyneiden palvelulautakunnan varapuheenjohtaja

(ps)

Sote-uudistuksen tavoitteet eivät toteudu ilman riittävää hoitohenkilökuntaa

Lauantai 17.9.2022 - Pirjo Lampi

Nykyinen hallituksemme on ylpeänä toistuvasti kehunut onnistuneensa saamaan läpi lakeja, joihin muut aikaisemmat hallitukset eivät ole pystyneet. Yksi näistä on ollut ns. vanhuspalvelulain voimaantulo. Sen tarkoituksena oli vahvistaa kotihoidon resursseja ja laatua, kehittää välimuotoista asumista ja vanhainkotihoidosta siirryttiin tehostettuun palveluasumiseen.

Säädettiin myös hoitajamitoitus, jonka toteuttamisessa ei ole onnistuttu. Nyt hallitus on miettimässä, pitäisikö 0,7 mitoitusta siirtää ensi vuoden huhtikuusta eteenpäin. Se vaatii kuitenkin lakimuutoksen tekemistä.

Hallitukselle ei olisi pitänyt tulla yllätyksenä ikäihmisten määrän kasvu. Loogista olisi kai ollut ymmärtää, että myös hoivan tarve silloin lisääntyy. Samalla hoitohenkilöstön tarve tulee kasvamaan.

Valitettavasti digitaalisten palvelujen lisäämisellä ei tätä ongelmaa ratkaista, mutta niistä on lisäapua.

Turun sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksessa käsittelimme taannoin 283 kotihoidon työntekijän kirjoittamaa adressia, jossa he esittivät huolensa siitä, etteivät he pysty toteuttamaan asiakkaille tehtyjä palvelusopimuksia. Turussa on ollut ajoittain pulaa myös terveyskeskuslääkäreistä. Perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa kärsitään hoitajapulasta koko maassa.

Hallitus sai aikaan myös sote-uudistuksen, joka on Suomen historian yksi merkittävimmistä hallinnollisista uudistuksista. Se toi mukanaan aluevaalit ja uuden jättimäisen hallintohimmelin. Monenlaista johtajaa korkeilla palkoilla on nyt luomassa tätä uutta hallintoa. On laadittu hallintosääntöä ja valittu eri tehtäviin luottamushenkilöitä.

Tämä vuosi meneekin hienojen strategioiden luomiseen, jotka ovat pohjana sille, miten me sitten tulemme toimimaan, kun palvelurakennetta ruvetaan valmistelemaan ensi vuonna.

Mitkä ovat meidän hyvinvointialueemme tärkeitä arvoja? Missä ja mitä palveluja tulemme tarjoamaan varsinaissuomalaisille? Rahoituksen riittävyys on suuri kysymysmerkki. Miten onnistuu palkkojen harmonisointi? Miten yhdenvertaistamme asiakasmaksut? Miten hyvin me pystymme säilyttämään nykyiset palvelumme?

Kylmä tosiasia lienee, etteivät kaikki palvelut tule säilymään entisenlaisina. Niitä joudutaan keskittämään. Toivottavasti se tehdään alueellisesti järkevällä tavalla ja niin, etteivät kaikkein heikoimmassa asemassa olevien, kuten ikäihmisten ja vammaisten palvelut ainakaan heikkene nykyisestä.

Kompastuskiveksi ja uhkakuvaksi on noussut valtava pula hoitohenkilöstöstä. Sen kehittyminen on ollut jo havaittavissa muutaman viime vuoden aikana, mutta reagointina siihen ovat olleet usein vain erilaiset kuntien sopeuttamisohjelmat, joilla on vähennetty vuodeosastopaikkojen määrää ja hoitoon pääsyn viivästymisestä on tullut ikään kuin hyväksytty tapa.

Ylikuormittuneita ja huonoon palkkaukseen tyytymättömiä hoitajia on lähtenyt ja lähtee ulkomaille tai vaihtaa kokonaan alaa. Tämän ongelman ratkaisemiseksi on tehtävä kaikki mahdollinen.

On ikävä todeta, että jos me emme saa palkattua riittävästi ammattitaitoista pysyvää hoitohenkilöstöä, koko uudistuksen tavoitteiden toteutuminen on mahdotonta.

Kuka kantaa vastuun? Tuskin ainakaan nykyinen hallitus.

PIRJO LAMPI

kaupunginvaltuutettu (ps)

sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen

Varsinais-Suomen hyvinvointialueen varavaltuutettu

Lasten ja nuorten hyvinvointiin on panostettava

Torstai 20.2.2020 klo 18.49 - Pirjo Lampi

Yhä useammin saamme tietoja siitä, miten monin eri tavoin lapsemme voivat huonosti nykyisessä yhteiskunnassamme. Jo päiväkodeissa on erilaisista käytös- ja mielialahäiriöistä kärsiviä, jopa väkivaltaisesti käyttäytyviä lapsia. Ongelmat tuntuvat lisääntyvän, kun päästään koulumaailmaan. Koulukiusaamista esiintyy yllättävän paljon.  Meillä pitäisi lisätä varhaista puuttumista ja tuen antamista lapsiperheille sekä matalan kynnyksen helposti saavutettavissa olevia paikkoja joihin esim. nuorella olisi helppo hakeutua. Meillä on myös liian vähän hoitoa saatavilla perustason terveyspalveluina ja silloin hoito siirtyy kalliiseen erikoissairaanhoitoon.

Turku on ollut edelläkävijä koko maassa siinä, että kaupunki palkkasi kymmenen psykiatrista sairaanhoitajaa työskentelemään peruskouluissa, lukiossa ja 2. asteen oppilaitoksissa. Toiminta alkoi huhtikuussa 2019. Turussa havahduttiin toden teolla keväällä v. 2018, kun lähetteet nuorten psykiatrian poliklinikalle olivat nousseet 100%. Oppilaiden ongelmat ovat useimmiten yleistä ahdistusta, apeutta ja mielialan laskua. Vaikutus on ollut jo lyhyellä aikavälillä näkyvissä siten, että psykiatrian poliklinikan lähetemäärät ovat kääntyneet laskuun. Maahanmuuttaja perheitten huono integroituminen tuo omat haasteensa Turun kouluissa ja päiväkodeissa. Me tarjoamme näille perheille, jos jonkinmoista tukitoimintaa sekä kaupungin, että erilaisten yhdistysten toimesta. Siksi onkin varsin ikävää kuulla, että kaupungissamme tarvitaan joskus jopa poliiseja huolehtimaan päiväkodin henkilökunnan turvallisuudesta. Syynä ovat kulttuurilliset eroavaisuudet siinä kuka saa lapsia kasvattaa. Jossakin kulttuurissa naiset eivät saa tätä tehdä. Tällaiset välikohtaukset eivät voi olla vaikuttamatta myös lapsiin, ovat he sitten maahanmuuttajaperheitten lapsia tai kantasuomalaisia lapsia.

Päiväkotien lasten ei pitäisi joutua olemaan osana näitä tapahtumia. Henkilökunta uupuu, turhautuu ja irtisanoutuu työstään. Joissakin päiväkodeissa henkilökunnan määrä saattaa olla myös riittämätön. Usein tarvitaan myös tulkkeja nopeasti paikalle kieliongelmien takia. Meillä Turussa kouluissa on koko maan vertailussa korkea määrä tehostetun tuen ja erityisen tuen tarpeessa olevia lapsia. Otan esimerkiksi Varissuon koulun, jossa puhutaan 16 eri kieltä.  Mitenkä tehokkaasti lapset siellä oppivat suomen kieltä? Henkilökunta on kovilla ja tarvetta koulunkäynnin ohjaajien lisäämiseksi olisi ehkä syytä miettiä, jotta luokissa säilyisi työrauha niin opettajilla kuin kaikilla oppilailla.

Miettimisen paikka voisi olla myös kouluympäristön muuttuminen viime vuosien aikana.  Turussa monet koulut ovat joutuneet sisäilmaongelmien takia siirtymään erilaisiin väistötiloihin. Uudet koulut ovat suuria monitoimitaloja, joiden etuna on palvelujen keskittyminen. Saman katon alta saattavat löytyä neuvola, päiväkoti, esiopetus ja koulu aina yläasteelle asti. Iltaisin vielä sama rakennus toimii kenties oppilaan harrastuspaikkana   Opetussuunnitelmat, opetusmenetelmät ja välineet ovat muuttuneet vuosien varrella. Perinteiset luokkahuoneet pulpetteineen ovat mennyttä aikaa. Onko oppimisympäristö nykyään joillekin liian levoton? Onko omaa rauhaa keskittyä liian vähän ihan normaalillakin lapsella. Näitäkin asioita on ehkä syytä pohdiskella.

Maamme Pisa-tulokset laskevat yhä edelleen. OECD:n raportin mukaan sukupuolten välinen ero on Suomessa yksi suurimmista. Miksi? Mitä pitää tehdä paremmin, että pääsemme entiselle tasollemme? On tärkeää, että jokaiselle lapselle ja nuorelle löytyy hänelle sopiva tapa ja paikka oppia hänen omien kykyjensä mukaan. Siksi myös erityiskoulut ovat tarpeen. Vähimmäistavoite pitää olla se, että jokainen saa peruskoulusta päästötodistuksen. Varhaiskasvatus ja perusopetus antavat lapselle valmiuksia aikuisuuteen.

Mielenterveysongelmista kärsii reilut 20% lukiolaisista, heistä tyttöjen osuus on 16,3%.  Tämä on aivan liikaa.Päättäjien on otettava ongelmat tosissaan. Koulun ja kotien on tehtävä yhteistyötä ja ongelmiin pitää puuttua ja saada apua mahdollisimman helposti ja nopeasti. Aina on pidettävä mielessä lapsen etu ja oikeudet hankalissakin tilanteissa. Kouluissa ja päiväkodeissa sekä lasten, että henkilökunnan turvallisuus ja työrauha on taattava. Jos lapset voivat hyvin myös vanhemmat voivat hyvin ja päinvastoin.  Mahdollinen kustannusten nousu tulee takaisin sotesäästöinä.

 

Pirjo Lampi

Suomalaisten hyvinvointi etusijalle

Lauantai 8.12.2018 - Pirjo Lampi

Asunnottomuus yleistyy Turussa. Asunnottomia on 452 ja heistä nuoria on 107.  Tilanne on huolestuttava, koska suunta meillä on ylöspäin toisin kuin muualla Suomessa. Sillankorvan ensisuoja on tällä hetkellä ainut asunnottomien mahdollisuus saada katto päänsä päälle edes yöksi.  Paikka on tarkoitettu lähinnä päihderiippuvaisille turkulaisille.  Neljä paikkaa on varattu ei -päihdeongelmaisille. Asiakkaalle tarjotaan lounaan lisäksi aamupuuro ja iltapala. Palvelu muuttuu asiakkaalle maksulliseksi, kun asiakas on yöpynyt vuositasolla 14 vrk. Perusteluna hätämajoituksen muuttumisesta maksulliseksi oli asumisjaksojen pitkittyminen.

Entä sitten laittomasti maassa olevat ns. paperittomat? Mitä kaupunkimme tarjoaa heille?

Turun sosiaali- ja terveyslautakunta teki 16.5. 2018 päätöksen hätämajoituksen tarjoamisesta laittomasti maassa oleville. Kaupunki solmi SPR:n kanssa puitesopimuksen ja majoituspaikkana toimii Varissuolla sijaitseva tavallisen kerrostalon kolmio. Muualla Suomessa ei tällaista majoitustapaa ole käytössä. Majoitustilaa on kuudelle ja tilapäisesti jopa useammalle. Ruokansa asukkaat valmistavat itse ja kaupungilta he saavat tätä varten maksusitoumuksen. Henkilökuntaa on kaikkiaan kolme. Puolen vuoden hinta tälle toiminnalle on 128 500 euroa. Valtuusto siunasi ensi vuodeksi lisärahoitusta tälle hätämajoitukselle. Vain perussuomalaiset ovat vastustaneet laittomasti maassa-olevien palvelujen lisäämistä. Jo vuodesta 2016 lähtien Turussa otettiin käyttöön paperittomien raskaana olevien ja alle 18-vuotiaiden täysin samat julkiset terveyspalvelut kuin meillä kaikilla on, vaikka laki takaa laittomasti maassa oleville vain kiireelliset terveyspalvelut.

Käyttö on ollut kuitenkin odotettua pienempää molemmissa tapauksissa.

Hätämajoituksessa asukkaita on ollut keskimäärin 1-2/vrk. Tosiasiassa yksi näistä yöpyjistä on ollut siellä alusta lähtien ja on viimeisten tietojen mukaan edelleen, muutamaa poissaolopäivää lukuun ottamatta. Näissä hätämajoituspäätöksissä vedotaan sosiaalihuoltolain § 21 suomaan mahdollisuuteen kohdistaa lyhytaikaista ja kiireellistä apua myös laittomasti maassa oleville esim. hätämajoituksen muodossa. Voiko tämä, kohta jo puolivuotta kestänyt majoitus yhden henkilön kohdalla olla enää tilapäistä? Ilmeisesti voi koska sille ei ole asetettu mitään aikarajaa. Mikään ei siis muutu heille myöskään maksulliseksi. Me kaikki maksamme sitä laskua. Mielestäni puitesopimusta ei pitäisi enää ensi vuodeksi uusia. Miksi me ylläpidämme palveluja, joille ei ole edes kysyntää. Tosin jotkut tahot ovat todenneet, että ”kentältä” kuuluu tarvetta olevan mutta kun eivät he uskalla hakeutua julkiseen hätämajoitukseen eikä terveyspalveluihin kiinni jäämisen pelosta. No, voi sentään. Jos he noudattaisivat Suomen oikeuslaitoksen päätöstä heidän pitäisi poistua maastamme ja siitä vapaaehtoisesta paluusta omaan kotimaahan heille vielä maksettaisiin.

Kaupunkimme talous on kuralla. Vanhuksillamme ei ole riittävästi hoivapaikkoja, kotihoitoon on vaikea saada henkilökuntaa, koska emme ole tässä varsin matalapalkkaisen, pääosin naisvaltaisen henkilökunnan palkkatasossa kilpailukykyisiä. Työ on henkisesti ja fyysisesti kuormittavaa.

Kaupungin ulkoistamassa Pansio-Pernon terveysaseman palvelussa on ollut kesällä tilanne, jossa terveyskeskuslääkärin suomen kielen taito on ollut niin heikko ettei sieltä ole voitu saada lähetettä erikoissairaanhoitoon. Täysin käsittämätöntä. Tuo asia on sittemmin korjattu.

Suomessa on tullut tavaksi vedota tunteisiin, tasa-arvoon ja inhimillisyyteen silloin kun puhutaan ihmisistä, joilla ei enää lain mukaan ole lupaa oleskella maassamme. Olisiko Turussa kuten koko maassa syytä lopettaa tämä maahanmuuttajien paapominen ja hyysääminen. Asetetaan suomalaisten hyvinvointi   etusijalle.

 

Pirjo Lampi

varavaltuutettu

sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen

 

Perussuomalaisten Turun valtuustoryhmän julkaisu (Suoraan sanoen) 8.12.2018

Hyvinvoinnista vain varakkaiden etuoikeus

Perjantai 15.7.2016 - Pirjo Lampi

Hyvinvointivaltiota on perinteisesti mitattu sillä, miten se huolehtii myös kaikkein heikommassa asemassa olevista. Tällä hetkellä asiaa joutuu vakavasti miettimään, kun seuraa mihin suuntaan maamme on kulkemassa. Se on jakautumassa kahtia monella tavalla.

Meillä on kantaväestö ja maahanmuuttajat. Meillä on suuri työttömien määrä ja joukko onnekkaita, joilla vielä on töitä. Varmoja työpaikkoja ei ole enää olemassakaan.

Meillä on rikas eliittimme, joka jopa lainsäädäntömme laillisin keinoin voi rikastua entisestään, mutta myös yhä suurempi joukko erittäin pienituloisia kansalaisia, joiden hyvinvointi on jatkuvasti heikkenemässä.

Moni kantaväestöön kuuluva kokee epäoikeudenmukaiseksi sen, että maahamme saapuneet turvapaikanhakijat tuntuvat olevan paremmassa asemassa esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluitten saannissa. Heidän työllistymisekseen yritetään keksiä monia keinoja, myös oikopolkuja, verrattuna suomalaiseen työttömään.

Yhteiskunnassamme pyritään tekemään suuria rakenteellisia muutoksia, kuten sote- ja maakuntauudistus. Kaikissa korostetaan palvelujen paranevan ja usein vakuutetaan myös syntyvän säästöjä.

Posti on muuttanut toimenkuvaansa, eikä sillä ole väliä saako kansalainen postinsa ajoissa, vaan nyt postin toimesta saa monta muutakin palvelua tietysti maksusta.

Jollakin radiokanavalla käytiin keskustelua pankkien roolin muuttumisesta. Pankit rakentavat tulevaisuudessa omia sairaaloitaan ja asiakkaat voivat ostaa hyvinvointinsa myös pankeista. Esimerkkinä käytettiin vaikkapa 1 000 euron kuukausimaksua ja todettiin, kuinka sitten voisi keskittyä vaan itse elämiseen ja siitä nauttimiseen!

Valitettavan monen ihmisen pankkitilille ei tuota summaa edes tule kuukaudessa. Tälle vastapainoksi realiteettina voidaan miettiä ikäihmisten hyvinvointia tällä hetkellä.

”Hengissä pysyn, mutta en voi elää”, ovat vanhukset todenneet tutkija Helky Häklin mukaan. Hän on perehtynyt ennen kaikkea pienituloisten vanhusten hyvinvointiin. Vanhus saattaa joutua jakamaan kotonaan säilykepurkillisen lihakeittoa kahdeksi päiväksi lisäämällä siihen vielä vettä.

Sote-uudistuksessa pyritään vuoteen 2029 mennessä kolmen miljardin euron vuotuisiin säästöihin. Vanhuspalveluitten kohdalla säästötavoite on 936 miljoonaa euroa, joka toteutuisi vähentämällä ympärivuorokautista hoivaa ja kasvattamalla kotihoidon tuottavuutta.

Uudistuksessa on paljon puhuttu valinnanvapaudesta, jonka osalta lainsäädäntö on valmisteilla. Onko kaikkialla Suomessa yhtäläiset mahdollisuudet valinnanvapauteen, kun julkisia palveluja muutetaan?

Kun myös Kela-korvaukset poistuvat, mutta yksityiset terveyspalvelut ovat edelleen kansalaisten käytössä, kenellä on varaa niitä käyttää?

Ehkä niillä, joilla rahat riittävät yksityisiin vakuutuksiin.

Koko uudistuksessa on vielä paljon ratkaisemattomia asioita. On todettu, että paine asiakasmaksujen nostamiseen on todellista. Onko vähävaraisella enää varaa palveluihin?

Vastakkainasettelusta ei voi välttyä, koska valtion budjetista rahat kuitenkin jaetaan. Meidän pitää säästää omista sote-palveluistamme samalla kun maahamme on tullut valtava joukko ihmisiä, jotka saavat kaikki palvelunsa ilmaiseksi valtion kassasta.

Elintasopakolaisiin meillä ei kerta kaikkiaan ole varaa. Sote-uudistuksessa on pidettävä huoli sen tarkoituksesta ja siitä, että hoitoon pääsy nopeutuu ja palvelut yhdenvertaistuvat.

Emme saa joutua Ruotsin kaltaiseen tilanteeseen, jossa valinnanvapaus on osittain johtanut siihen, että palvelujen tarjontaa määrittää enemmän kysyntä kuin tarve. Siis raha ratkaisee, koska varakkaat määrittävät palvelun tarpeen.

Pirjo Lampi

kaupunginvaltuutettu (ps)

Julkaistu Turun Sanomissa 15.7.2016:

http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/2719990/Hyvinvoinnista+vain+varakkaiden+etuoikeus

Paperittomien terveyspalvelut voivat tulla kaupungille kalliiksi

Lauantai 5.12.2015 - Pirjo Lampi

Turun kaupunginvaltuusto teki päätöksen että paperittomat eli laittomasti maassa olevat alle 18-vuotiaat lapset sekä raskaana olevat naiset saavat samat julkiset terveyspalvelut kuten kaikki me suomalaiset.  Aikaisemmin Turussa nämä ilman oleskelulupaa täällä olevat ovat saaneet terveyspalveluita salaisella paperittomien klinikalla. Global Clinic on toiminut vapaaehtoisen henkilöstön voimin sekä Helsingissä että Turussa. Päätös asiasta tehtiin vähintäänkin heikoin tiedoin kustannuksista ja ilman selvitystä siitä miten toiminta aiotaan julkisella puolella toteuttaa. Sosiaali- ja terveyslautakunnassa asiaa ei ole käsitelty. Päätöksen takana olivat kaikki muut puolueet perussuomalaisia lukuun ottamatta. Lähtökohtana päätökselle oli valtuutettujen Kattelus (kok) ja Ratilainen (vihr.) tekemä valtuustoaloite Aloitteen mukaan Turussa on hoidettu vuosittain noin 100 paperitonta joista tosin enemmistö ilmeisesti on ollut tähän asti miehiä. Helsingissä paperittomia on useita tuhansia.

Voimassa olevan lain mukaan paperittomilla on oikeus vain kiireellisenä pidettävään hoitoon. Viime keväänä yritettiin lailla laajentaa paperittomien terveyspalveluja. Lakimuutos kuitenkin kaatui silloisen SDP:n kansanedustaja Rajamäen toimesta. Myös kokoomuksen Ben Zyskowicz kritisoi lakiesitystä voimakkaasti. Hänen mukaansa se olisi johtanut kalliiksi tulevaan terveysturismiin.  Perussuomalaisten mielestä kaupungillamme ei ole tässä taloustilanteessa varaa lisätä terveydenhoidon kustannuksia. Kiireetöntä hoitoa ei pitäisi järjestää laittomasti maassa oleville julkisin varoin. Kiireellistä hoitoa ovat saaneet tähänkin asti kaikki sitä tarvitsevat terveydenhuoltolain nojalla. Ketään ei ole jätetty heitteille.

Tiedämme että erilaisten tarttuvien tautien ja myös syöpäsairauksien hoito on erittäin kallista. Tietysti myös raskaana olevilla ja lapsilla näitä sairauksia esiintyy. Jokainen meistä tietää myös sen, että paperit on helppo kadottaa tarpeen niin vaatiessa. Somessa tieto kulkee varsin nopeasti ja sinne tietysti hakeudutaan missä edut ovat parhaimmat. Näin on tapahtunut turvapaikanhakijoittenkin kohdalla. Suomessa maksaa tavallisen tuberkuloosin hoito n. 15 000-18 000 eur/potilas. Kalleimmat hoidot antibiooteille vastustuskykyisiä tuberkuloosimuotoja vastaan maksavat jopa 160 000-650 000 eur/ potilas. Näitä esiintyy lisääntyvässä määrin esim. Pietarin seudulla. Elinikäinen, vuosittainen HIV:n lääkekustannus maksaa yhteiskunnalle 20 000 eur/potilas. Hepatiitti C on kasvava ongelma maailmanlaajuisesti, myös paperittomien maissa. Sen hoito maksaa vähintään 90 000 eur/potilas. Tätä päätöstä tehtäessä ei ole huomioitu myöskään identifioimattoman potilaan hoidossa esille nousevia kysymyksiä potilasturvallisuudesta, lääkäreiden ja hoitohenkilöstön työ- ja oikeusturvasta sekä lääkäreitten vastuukysymyksistä.

Turku on nyt Helsingin jälkeen toisena kuntana laajentamassa paperittomien terveydenhoitoa voimassa olevasta laista poiketen. Tämä tarkoittaa sitä että kustannukset pitäisi näkyä myös kunnan budjetoinnissa. Meille ilmoitettu 40 000 euron kustannus perustuu palvelualuejohtaja Katariina Korkeilan vastaukseen tehdystä aloitteesta. Tuo summa arvioitiin osa-aikaisen lääkärin ja - hoitajan palkkakuluiksi. Hänen mukaansa päätöksessä terveydenhoidolla tarkoitetaan ennaltaehkäisevää hoitoa, joka tässä tapauksessa pitää sisällään äitiys- ja lastenneuvola toiminnan. Mikäli kyseeseen tulisi sairauksien hoitokustannukset, olisivat kulut aivan eri luokkaa, Korkeila toteaa vastatessaan kysymyksiini päätöksestä. Sairauksien hoidosta puhui kuitenkin valtuutettu Kattelus. Helsingin kaupunki ilmoittaa sivuillaan paperittomien saavan kaikki terveyspalvelut, erikoissairaanhoito mukaan lukien.  Mistä nyt siis on kysymys Turussa? Sitä ei tunnu oikein kukaan tietävän tällä hetkellä. Varmaa on se, että jokainen meistä turkulaisista tulee maksamaan tästä päätöksestä seuraavat kustannukset.

Oppositiopuoluitten käytös ala-arvoista

Torstai 20.8.2015 - Pirjo Lampi

Vanhuspalvelut hyvinvointitoimialan budjettiongelma

Torstai 5.12.2013 klo 19.32 - Pirjo Lampi

Onko meillä enää hyvinvointiyhteiskuntaa?

Sunnuntai 9.9.2012 klo 11.56 - Pirjo Lampi

Mielestäni hyvinvointiyhteiskuntaan kuuluu kiinteästi tasa-arvo ja ja sananvapaus. Jokainen kansalainen on omana itsenään yhtä arvokas yhteiskunnalle.Kaikilla tulee olla sananvapauden edellyttämä oikeus omaan mielipiteeseensä. Jokaisen suomalaisen pitäisi olla tasa-arvoinen lain edessä.
Hyvinvointiyhteiskunnassa pidetään huolta myös heikompiosaisista.
Onko Suomessa näin? Mielestäni ei. Hyvinvointimme on pikku hiljaa murenemassa.
Valta ja raha tekevät ihmisistä eriarvoisia.

Politiikassa valtapuolueiden edustajat ovat nostaneet itsensä muiden yläpuolelle. Vain he esim.kantavat vastuuta ja ovat suvaitsevaisia. Ollessasi eri mieltä, sinua ei vaivauduta usein edes kuuntelemaan.Näinkö toteutuu tasa-arvo? Yhtä ainoaa totuutta ei voi olla politiikassa sen enempää kuin muutenkaan elämässä. Aina on vaihtoehtoja ja ihmiset tekevät valintoja.

Hyvinvointiyhteiskuntamme ei voi hyvin. Viime vuosien aikana ovat huolestuttavasti lisääntyneet surulliset perhetragediat ja käsittämättömät surmateot. Osa nuorista ja samoin ikäihmisistä on syrjäytyneitä.Elämme kovassa kilpailuyhteiskunnassa, jossa heikot eivät menesty. Ihanteet ja idolit ovat muuttuneet. On valitettavaa, että erään tutkimuksen mukaan nuorten toiveammatiksi on tullut julkkis.Elämästä on tullut kuin realityohjelma.Miten selviydyt kilpailusta, kenet tiputetaan pois. Nuoret joutuvat raivaamaan tiensä kovassa maailmassa.

Suuri määrä kansalaisiamme on eläköitymässä. Heidän aikanaan on selvitty monista lama-ajoista ja kriiseistä omin voimin.Miten se voi olla mahdollista ilman EU:ta?

Hyvä terveyskeskusjärjestelmä luotiin 70-luvulla. Vanhainkodeissa asui vielä toimintakykysiä ihmisiä eikä pääosin vuodepotilaita ja dementoituneita kuten nyt. Ikäihmisistä on tullut yhteiskunnalle vain rasite. Näin ei pitäisi olla.Heidänkin tekemää työtä yhteiskuntamme hyväksi pitäisi arvostaa.Pitää muistaa, että myös eläkeläinen maksaa veroja. Jokainen vanhenee aikanaan ja ansaitsee ihmisarvoisen elämän loppuun asti.

Viime aikoina on tuntunut myös siltä, että sananvapautta yritetään rajoittaa tai siihen on valtaeliitillä erivapaus kuin tavallisella kansalaisella.Kriittinen asioiden arviointi ja esille tuominen ei olekaan sallittua. Olet joko suvaitsematon tai rasistinen.Toivoisin ,että me kaikki suomalaiset saisimme olla myös suomalaisia niin halutessamme. Elämän arvoja ja asenteita pitää muuttaa niin ,että meillä kaikilla olisi hyvä elää, että yrittäisimme pitää toinen toisistamme huolta.Silloin voisimme sanoa elävämme hyvinvointiyhteiskunnassa.

Pirjo Lampi (ps)                                                                                                                              

Kuntavaaliehdokas

Lukijan kirjoituksena Turkulaisessa 19.9.