Kastaripuistoa ei pidä tuhota

Keskiviikko 18.4.2018 - Pirjo Lampi

Suurin osa Uittamon asukkaista ei halua, että tuota aluetta ruvetaan pilkkomaan. Uimahallin tilalle asukkaat ovat valmiita hyväksymään uutta rakentamista, koska vuosikausia käyttökelvottomassa kunnossa olevaa uimahallirakennusta on turha säilyttää. Ehkäpä se olisi aikanaan pitänyt kunnostaa.

Ihmettelen Olli Mannin kommenttia asukasmäärän pienenemisestä, koska uittamolaisena tiedän, ettei siellä juuri tyhjillään asuntoja ole. Ne, jotka tulevat myyntiin menevät kaupaksi varsin nopeasti.

Uittamolla on lähikauppa ja posti. Lähikoulu ja päiväkoti esiopetuksineen. Ne eivät ole tyhjillään. Asukasmäärän lisääminen tietää ongelmia näiden palveluiden suhteen. Lähikoulun säilyminen alueella koettiin viime valtuustokaudella välttämättömäksi.

Alue on säilynyt rauhallisena ja turvallisena. Siellä on säilynyt yhteisöllisyys. Siellä autetaan toinen toisiaan.

Ikäihmisiä alueella on kuten muuallakin ja monet heistä asuvat nyt yksin tai kaksin suhteellisen isoissakin asunnoissa. Se on saattanut vaikuttaa asukasmäärän muutokseen.

Uittamolla on usean sukupolven ihmisiä. Isovanhemmat, lapset ja lastenlapset viihtyvät samalla alueella. Myös monet kotoaan lähteneet nuoret palaavat alueelle takaisin perustettuaan perheen.

Kastaripuistolla on alueella asuville suuri merkitys virkistysalueena. Se on korvaamatonta luontoaluetta.

Mikäli tuolle alueelle rakennettaisiin seitsemän kerrostaloa, se tuhoaa koko alueen nykyisen kokonaisuuden.

Liikenne Ispoisten puistotiellä tulee ongelmaksi sen ollessa jo nyt varsin ruuhkainen työssäkäyntiaikoina.

Luonnon läheisyys ja lähiön pienuus ovat olleet juuri Uittamon valtteja. Siellä voi kävelylenkillä nähdä ketun tai peuranvasan. Siellä on tilaa ulkoiluttaa koiria. On suunnistusreittejä ja kuntopolkuja ja toisella laidalla Uittamoa myös meri.

Siitä, minkälaisia asuntoja tulisi ja kuka niitä rakennuttaisi, on ilmeisesti epäselvyyttä tai ainakaan asiaa ei haluta paljastaa.

Miksi juuri Kastaripuisto pitäisi osittain hävittää rakentamisen tieltä? Mikäli alueelle rakennettaisiin myös vuokra-asuntoja, se tulisi oleellisesti muuttamaan lähiön imagoa.

Turun kaupunkistrategiassa todetaan, että asukkaiden osallisuus nähdään tärkeänä osana kaupungin perustoimintaa, asioiden valmistelua ja päätöksentekoa.

Samoin todetaan, että liikunnallisen, aktiivisen elämän tuottama lisäarvo on kaupungin talouden ja toiminnan kannalta merkittävä.

Toivottavasti päätökset tehdään kaupunkistrategian mukaisesti ja Uittamo saa säilyä pienenä ja viihtyisänä lähiönä asukkaiden toiveiden mukaisesti.

Pirjo Lampi

Varavaltuutettu (ps)

Vanhuspalvelulaki ei ole taannut ikäihmisille arvokasta elämää

Lauantai 17.3.2018 klo 15.17 - Pirjo Lampi

Meillä astui ns. vanhuspalvelulaki virallisesti voimaan 1.heinäkuuta 2013. Silloinen sdp:n soteministeri Haatainen julisti sen olevan historiallinen laki-uudistus ja sen odotettiin poistavan kaikki ikäihmisten hoitoon liittyvät ongelmat. Mikä on todellisuudessa muuttunut? Alkuperäisestä lain teksistä on poistettu hoivaa tarvitsevalta oikeus arvokkaaseen elämään ja laista on monen mielestä tullut kotihoidon pakkolaki. Vanhuksen oikeudesta asua omassa kodissaan kotipalvelun ja kuntouksen avulla mahdollisimman pitkään on ajatuksena hieno. Laitoshoitoa kuten vanhainkoteja on pitänyt vähentää ainakin muuttamalla niitten nimeä. Nyt  puhumme tehostetusta palveluasumisesta. Samalla myös maksujärjestelmää muutettiin niin, että kaikesta palvelusta maksetaan erikseen. Tämä malli otettiin yksityisistä palvelutaloista, joissa hoiva maksaa maltaita. Julkista tehostettua palveluasumista tarjoavat kunnat joko itse tuottamalla tai ostopalveluna. Kaupunki voi myöntää myös palvelusetelin tehostettuun palveluasumiseen. Siis tällä hetkellä.

Kotihoidon resursseja ei kuitenkaan ole lisätty tarvetta vastaavaksi. Tehostetun palveluasumisen paikoista on pulaa ja ikäihmisiä joudutaan pitämään kalliissa erikoissairaanhoidossa koska hoitopaikkoja ei ole ja vanhusta ei kunnon puolesta voida kotiuttaa. Saamme aivan liian usein lukea vanhusten hoidossa tapahtuvista laiminlyönneistä niin sairaaloissa, palveluasumisessa kuin kotihoidossa. Kotona joutuvat asumaan hyvin kuntoiset vanhukset joille ei täysimääräinenkään kotipalvelu yökäynteineen ole riittävä. Se ei ole enää turvallista, ihmisarvoa kunnioittavaa eikä inhimillistä hoitoa. Se tulee myös vähintäänkin yhtä kalliiksi kuin laitoshoitopaikka. Kriteerit hoivapaikan saamiseen ovat kuitenkin korkeat lain hengen mukaisesti, joka siis määrittelee kodin ensijaiseksi paikaksi elämän loppuun saakka. Tämä laki osattin markkinoida hienosti siten, että kaikilla on oikeus asua kotonaan niin pitkään kuin mahdollista. Oikeutta saada hoitopaikka silloin kun sitä itse jo haluaisi ei ole. Siihen tarvitaan rahaa, että voi itse maksaa yksityisen palveluasumisen. Siiloin voit valita et muuten. Tuo valinnanvapaus on houkutteleva sana kun ajatellaan tulevaa sote-uudistustakin. Kuka siinä voi ja osaa valita? Mitä loppujen lopuksi saadaan valita? Vanhuspalveluista on jo tullut bisnestä. Palveluntuottajiksi  ovat tulleet yksityiset yritysmonopolit, jotka ovat joissakin kunnissa korvanneet julkisen sektorin toiminnan kokonaan tai joilta kunnat ostavat palveluita. Yhä useammin tapahtuu juuri yksityispuolella niin, että  hoitajamitoitus on se lainmukainen minimimitoitus. Siihen on jossakin saatettu laskea jopa työntekijöitä, joilla ei ole hoitotyön pätevyyttä vaan ovat ns. avustavaa henkilökuntaa, jota tietenkin myös tarvitaan.

Vanhuspalvelulain voimaan tullessa odotettiin syntyvän myös säästöjä.  Onko niitä oikeasti syntynyt kun meillä Turussakin siirtoviivemaksut erikoissairaanhoidosta  ovat vuosittain miljoonia euroja jatkohoitopaikkojen puutteen takia.  Ambulassiyksikkö hälytetään yhä useammin vanhuksen kotiin hoivatilanteen kartoittamiseksi. Ei ihan halpaa ole sekään.

Onko siis mikään parantunut tämän lain seurauksena? Mielestäni ei. Tiedämme varsin hyvin, että ikäihmisten määrä kasvaa maassamme koko ajan. Kustannusten nousua emme voi estää muuta kuin joko tinkimällä hoidon laadusta, sen saatavuudesta ja säästämällä henkilöstöresursseista. Ikäihmisten soteuudistus on jo siis aloitettu huonoin tuloksin ja epäinhimisellä tavalla. Tulokset  puhuvat puolestaan.

Mikäli nyt eduskunta hyväksyy maakunta-uudistuksen ja valinnanvapauslain, tullaan Suomessa romuttamaan pääosin hyvin toimineet julkiset terveyspalvelut. Entä tuo sosiaalipuoli? Asetettujen tavoitteiden toteutuminen näyttää olevan vain toivon ja arvailujen varassa.

Pirjo Lampi (ps)

varavaltuutettu

sosiaali-ja terveyslautakunnan jäsen

SOTESOTA

Sunnuntai 4.3.2018 - Pirjo Lampi

Tämä sota on kytenyt jo vuosia. Nyt se alkaa kiihtyä kovalla vauhdilla. Sote-uudistuksen puolustajien rivit alkavat rakoilla ja vastarinta kasvaa. Sodan syynä alunperin on ollut yksinkertaistettuna yhteiskunnan taholta kustannusten nousu ja  kansalaisten taholta se, että he ovat olleet kyllästyneitä  jonottamaan päästäkseen terveyskeskuksen vastaanotolle ja luukulta toiselle pompotteluun. Tosin monessa kunnassamme terveyskeskusjärjestelmä on toiminut myös erittäin hyvin. Me olemme saaneet kansainvälisestikin korkeatasoista erikoissairaanhoitoa.

Nyt suunnitellulla tavalla tehtävä uudistus on todettu monilta eri tahoilta päinvastoin kustannuksia nostavaksi. Kokoomuksen ideoima valinnanvapauslaki mahdollistaa ehkä jonottamisen vähenemisen, mutta millä hinnalla ja millä tavalla. Sote-uudistus on myös keskustapuolueen takia sidoksissa maakunta-uudistukseen. Sotimista, sopimista ja yhteensovittamista riittää.

Järjestämisvastuu on uuden lain mukaisesti maakunnalla. Kuka toimii nyt palvelujen tuottajana ja millä tavalla ja mitä kukakin tuottaa siitä on epäselvyyttä. Mikä tuotanto pitää yhtiöittää jos pitää. Tässä on nostettu esiin EU:n pelottava peikko. Jos me kilpailutamme julkista palvelutuotantoa, puuttuuko siihen EU ja miten. Tätä asiaa tietääkseni selvitettiin jo viime hallituskaudella. Eikö asia ole siis vieläkään selvä?

Valinnanvapauslain toteutuessa luomme järjestelmän, jossa julkisia sotepalveluja tuottavien suurten  yksityisten  yritysten toimintaa rahoitetaan yhteiskunnan verorahoilla.

Olemme luomassa monenlaisia sotekeskuksia. Toiset ovat nykyisiä terveyskeskuksia, joista kaikki eivät varmaankaan edes säily. Toiset tulevat sotekeskukset ovat tähän asti tuottaneet vain yksityisiä sotepalveluja. Toiminta ja lääkärivalikoima on näissä tyystin erilainen varsinkin erikoislääkäreitten suhteen. Nykyisissä terveyskeskuksissa on erikoislääkäreitä huomattavan vähän verrattuna yksityiselle puolelle. Lain lausuntokierroksella tähän on kiinnitetty huomiota. Puhutaan lääkäreitten jalkauttamisesta sotekeskuksiin ja digitalisaation uusista korvaavista mahdollisuuksista. Viimeisissä versioissa lienee ehdotettu, että jokaisessa sotekeskuksessa pitäisi olla saatavilla kahden eri alueen erikoislääkäripalvelu. Sotekeskukset eivät siis olisi tässä suhteessa samanlaisia. Eri alueina on mainittu mm.geriatria, psykiatria, lastentaudit, gynekologia, urologia, silmätaudit.

Valinnanvapauden mukaisesti jokainen meistä sitten aikanaan valitsee oman sotekeskuksensa ja aina puolen vuoden päästä voimme sen vaihtaa. Saattaisin kuvitella, ettei se valinta kaikille ole ihan helppoa. Kun sitten kuvaan astuvat vielä asiakassetelit ja henkilökohtaisen budjetin valinnan mahdollisuus, valittavia asioita tulee riittämään eri elämän tilanteissa. Tarvitaan todella tehokasta, asiakkaan tarpeet tiedostavaa palveluohjausta ja se ei toteudu ilman resursseja.

Itseasiassa meillä on ollut vuodesta 2014 lähtien oikeus valita oma terveyskeskuksemme ja erikoissairaanhoitoyksikkömme  asuinpaikasta riippumatta koko Suomesta. Tätä valinnan mahdollisuutta on käytetty hyvin vähän.

Loimme 70-luvulla hyvin toimivan julkisen terveyskeskusjärjestelmän joka mahdollisti kaikille terveyspalvelujen saannin. Haluammeko todella romuttaa julkisen sektorin pääosin hyvin toimivat terveyspalvelut? Näyttää vahvasti siltä, että mitkään uudistuksen tavoitteet eivät tule toteutumaan. Yhdenvertaisuus ei tule toteutumaan valinnanvapaudessa. Pienissä kunnissa tuottajia tuskin tulee olemaan monia joista valita. Riskit ICT:n toimeenpanon epäonnistumisesta ovat suuret. Kustannussäästöjä ei synny muuta kuin laadusta ja saatavuudesta tinkimällä ja asiakasmaksuja nostamalla. Vaarannammeko me vaativan julkisen erikoissairaanhoidon kyvyn toimia tehokkaasti? Vaarantuvatko toimivat hoitoketjut?

Yksinkertaisena ihmisenä voisi ajatella, että siellä missä terveyskeskukset eivät vedä, se johtuisi lääkäreitten puutteesta. Pitäiskö vaan yksinkertaisesti  lisätä lääkäreitten määrää? Mikä sen hintalappu olisi? Väitän, että tavallisella kansalaiselle kaikkein tärkeintä on päästä lääkäriin silloin kun apua tarvitsee ja mielellään niin, että se ei vaadi paksua lompakkoa. Ministeri Saarikko totesi eduskunnan kyselytunnilla, että sote-uudistus mahdollistaa käytännön toimintapojen muuttamisen. Sekö muka vaatii tämän suuruusluokan uudistuksen? Juuri uudet tavat toimia rakenteellisia muutoksia tekemällä saattaisivat jopa säästää kustannuksia ja sujuvoittaa palveluja. Niistä on jo olemassa hyviä esimerkkejä. Ei kaikkea tarvitse muuttaa tai keksiä uudestaan. Pääministeri Sipilän mukaan uudistusta tarvitaan siksi, että kansalainen voi käydä edelleen samalla fysiatrilla ja joskus vaalitentissä ulkoministerimme Timo Soini puolusti valinnnanvapautta sanomalla, että silloin köyhäkin saa valita. Ministeri Orpo taas lohduttelee huolestuneita kertomalla, että mikään ei oikeastaan muutu. Jokainen kansalainen voi mennä ihan siihen samaan sotekeskukseen kuin ennenkin. Näinhän se on mikäli oma sotekeskus jää jäljelle. Herää vain kysymys mitä silloin valitset? Soteministeri Mattilalla ei edelleenkään ole mitään kerrottavaa.

Sotakirveet pitäisi nyt haudata ja tehdä järkeviä päätöksiä.

Ei pitäisi olla niin, että tämä yhteiskuntamme historiallisesti suurin uudistus tehdään poliittisesti vain siksi, että hallitus säilyttäisi kasvonsa eikä siksi, että sillä oikeasti saataisiin aikaan parannuksia myös kaikille kansalaisille.

Perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sotepalvelut. Varsin kyseenalaisella tavalla ollaan nyt julkista rahoitusta siirtämässä yksityisille yritysmonopoleille, joiden tehtävänä luonnollisesti on voiton maksimointi.

Pirjo Lampi

Turku

Kun sentit ratkaisee eikä laatu

Sunnuntai 18.2.2018 - Pirjo Lampi

Hämmästyin suuresti kun Ilta-Sanomat julkaisi eri puolelta Suomea olevien infektiolääkäreitten huolen siitä, että THL on kilpailuttanut myös ensi vuodeksi  kansalliseen rokotusohjelmaan kuuluvan influenssarokotteen, jossa ainoa kriteeri on hinta.Tähän rokotusohjelmaan kuuluvat lapset, iäkkäät ja riskiryhmät saattavat siis saada ensi vuonnakin tehottoman suojan. Samoin ne riskiryhmiin kuulumattomat kansalaiset, jotka ottavat rokotteen omakustannushintaan. Tämän vuoden influenssarokote on todettu teholtaan huonoksi siksi, että rokote tehoaa vain kolmeen virukseen. Kahteen A-virukseen ja yhteen B-virukseen. Olisimme voineet hankkia myös rokotteen, joka olisi antanut suojan myös kahteen B-virukseen. Nyt on käytetty rokotetta josta juuri  tautia maassamme aiheuttavan B-viruksen antigeeni puuttuu. Tehokkaampi rokote olisi saanut tarjouskilpailussa maksaa korkeintaan euron enemmän yhtä annosta kohti kuin tämä halvempi, jota on käytetty. Siis valinta voi jäädä vaikkapa sentistä kiinni.

Ihmettelen suuresti päättäjien kykenemättömyyttä nähdä kokonaisuutta mitä päätöksistä voi seurata, kun kilpailutuksessa määrää vain hinta. Infektiotautien erikoislääkäreitten mielipiteitä ei ole riittävästi noteerattu. Se, että hyvin monissa sotepalveluissa hinta ratkaisee prosenteissa miltei poikkeuksellisesti enemmän kuin laatu on aivan yleistä. Laatukriteerit täytyy laittaa sen verran mataliksi että kilpailua ja tarjontaa syntyy. Toinen asia on sitten se, onko tämä palvelua tarvitsevan kannalta hyvä asia. Tässä rokotetapauksessa unohdetaan se, että influenssa on vakava sairaus. Se ei ole siis mikään pikkuflunssa tai räkätauti. Kyseessä on heikon vastustuskyvyn omaavalle pahimmassa tapauksessa kuolemaan johtava sairaus. Tauti saattaa johtaa kalliiseen erikoissairanhoidon tarpeeseen. Lukuisat ihmiset joutuvat joka tapauksessa olemaan poissa työpaikaltaan. Sairaita lapsia ei voi päivähoitoon eikä sairaana voi mennä kouluun. Influenssa ei parane ihan päivässä eikä kahdessa. Se saattaa myös johtaa jälkitauteihin.

Infektioylilääkäri Markku Broasin mukaan yhden influenssa potilaan sairaalajakso maksaa vähintään 5000 euroa. On arvioitu, että 760 sairaalajaksoa vähemmän valtakunnan tasolla olisi säästänyt syntyneet kustannukset, jos olisi käytetty tuota nelivalenttista vähän kalliimpaa rokotetta. Tuo raja on valtakunnalliseti jo ylitetty. Koko rokotetta ei olisi edes tarvinnut kilpailuttaa, koska nelivalenttista rokotetta ei tarjoa kuin yksi lääkeyhtiö. Se olisi voitu siis hankkia suoravalintana. Onko tässä hankinnassa kysymys jostakin muustakin mitä ei kerrota? Oliko jokin syy miksi tuo lääkeyhtiö ei kelvannut? Senttien säästäminen tässä tapauksessa  tuottaakin yhteiskunnalle melkoisen lisälaskun.

Tieto rokotteen tehottomuudesta saattaa lisätä myös riskiä siihen, että ihmiset eivät yleisellä tasollakaan usko enää rokotteiden tehoon. Se on vaarallinen tie, koska vain hyvällä rokotusohjelmalla olemme saanet monet hankalat tarttuvat taudit katoamaan maastamme. Nyt osa infektiotaudeista on palaamassa turvapaikanhakijoitten mukana maahamme uudestaan. Tuberkuloosi on näistä selvin esimerkki  ja  sen hoito on kallista. Tavallisen tuberkuloosin hoito maksaa 15-18000 eur/potilas ja hoito kestää kaksi vuotta. Kansalliseen rokotusohjelmaan ei meillä enää kuulu tuberkuloosirokotetta kaikille vastasyntyneille kuten tapahtui v. 2006 saakka mutta alle 7-vuotias voi saada sen ilmaiseksi tietyistä syistä jos epäillään esimerkiksi todennäköistä tartunnan vaaraa.

STM tulee tekemään päätöksen ensi vuoden rokotteesta aivan pian. Mitä järkeä on rokottaa ihmiset rokotteella, joka lähtökohtaisesti jo tiedetään teholtaan puutteelliseksi? Sataprosenttista suojaa ei  millään influenssarokotteella  saatane mutta paras ja tehokkain olisi kaiketikin järkevin valinta. Toivottavasti nyt todella ajatellaan kustannussäästöjä laajemmin käytännön tasolla eikä tuijoteta sentteihin.

Pirjo Lampi (ps)

Paperittomista tehdään laillisesti maassa olevia

Torstai 28.12.2017 - Pirjo Lampi

Helsinki teki valtuustossaan päätöksen, jonka mukaan laittomasti maassa olevat tulevat saamaan kaikki välttämättömät sotepalvelut, siis myös kiireettömän hoidon.  Helsingin kaupunginhallituksen mukaan paperittomille välttämättömiin palveluihin kuuluvat hätämajoitus, toimeentulotuki, välttämätön kroonisten tautien hoito, lääkitys ja seuranta sekä suun terveydenhuolto samassa laajuudessa kuin turvapaikanhakijoilla. Lisäksi todetaan, ettei maksukyvyttömyys saa muodostua esteeksi palvelujen saamiseksi.

Helsingin päätös tarkoittaa sitä, että laittomasti maahan jäävät kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet muuttuvat sotepalveluitten suhteen käytännössä taas turvapaikanhakijoiksi, vaikka heillä on maaastakarkoituspäätös. Ei siis ihme ettei Suomesta haluta palata omaan kotimaahan takaisin, vaikka siitäkin heille jopa maksetaan.

Turvapaikahakijoitten oikeudet terveyspalveluihin määritellään vastaanottolaissa. Vokeissa terveystarkastukset tehdään kahden viikon kuluessa maahan tulosta. Hammashoitoon he pääsevät nopeasti, koska palvelu ostetaan pääosin yksityisektorilta kuten varsin monet seulontatutkimukset kuten tuberkuloosi, B-hepatiitti, hiv, kuppa ja suolistoloiset. On todettu, että näitä tauteja esiintyy turvapakanhakijoilla selvästi kantaväestöä enemmän.

Maahanmuuttovirasto vastaa palveluiden järjestämisestä ja maksaa kunnille tuottamisesta koituneet kulut. Se on todennut myös ettei turvapaikanhakijoilla ole pysyvää henkilötunnusta, joten yhtenäistä rekisteröityä tietoa heidän terveydestään sekä palvelujen käytöstä ja kustannuksista ei ole.

Helsinki otti v. 2014 käyttöön paperittomien raskaana olevien ja alle 18-vuotiaiden julkiset terveyspalvelut. Turku teki saman v. 2016 valtuuston päätöksellä. Käyttäjiä ei juurikaan Turussa tänä vuonna ole ollut. Nyt mielipidepalstalla (TS 18.12) Tiago Silva (skp) peräänkuuluttaa Turkua laajentamaan laittomasti maassa olevien palveluja. On käsittämätöntä, että samaan aikaan kun asunnottomille suomalaisille ei ole hätämajoitusta tarjolla ja pienituloiset oman maamme kansalaiset jättävät lääkkeensä ostamatta saadakseen ruokaa, ollaan valmiita tarjoamaan kaiken kattavat sotepalvelut laittomasti maahan jääville. Jopa TV:n vaalipaneelissa tasavaltamme presidentin sanojen mukaan paperittomia voi piilotella kunhan ei siitä jää kiinni.

Tähänkin asti jokaisella on ollut oikeus kiirelliseen hoitoon ja pitää ollakin. Ketään ei jätetä heitteille eikä kadulle kuolemaan on sitten paperit tai ei. On kuitenkin kysymys arvovalinnoista ja siitä mihin yhteisiä verorahoja käytetään. Onko valintamme antaa paperittomille jopa paremmat palvelut kuin pienituloisille oman maan kansalaisille? On kysymys myös siitä pitääkö Suomen lakeja noudattaa. Turussa toimii Helsingin tavoin salainen Global Clinic joka hoitaa paperittomia. Näihin varmaan jokainen julkisten palveluiden lisäämistä kannattava tekee lahjoituksia, joilla hoitojen kustannukset katetaan. Turvapaikkapäätöksiä on vielä paljon tekemättä ja laittomasti maahan jäävien lukumäärä on suuri kysymysmerkki. Sote-uudistusta yritetään ajaa läpi keinolla millä hyvänsä. Onko tässäkin, laittomasti maahan jäävien julkisten palveluiden lisäämisen takana yksityisten yritysten bisneksen lisääminen? Minkälainen vastuu asiassa tulee olemaan tulevilla maakunnilla palvelujen järjestäjänä?

Missä muussa maassa tarjotaan turvapaikanhakijoille, puhumattakaan laittomasti maahan jääneille tällaiset edut kuin Suomessa? Tämäkö ei muka houkuttele jäämään Suomeen? Me hoidamme, vaikka emme edes tiedä kustannusten todellista määrää tälläkään hetkellä. Julkisella sektorilla ei voida hoitaa salaa potilaita kirjaamatta toimenpiteitä koska jokaisella tutkimuksella on hintansa ja hoidon seuranta on välttämätöntä. Meillä vedotaan tunteisiin, tasa-arvoon ja inhimillisyyteen silloin kun puhutaan ihmisistä joilla ei ole lain mukaan enää oleskelulupaa Suomessa. Laittomasti maahan jäävien palauttamista pitää tehostaa eikä heille pidä antaa samoja sotepalveluita kuin kantaväestölle.

Pirjo Lampi

Turku

Muistisairaita ei pidä unohtaa

Lauantai 2.12.2017 - Pirjo Lampi

Väestömme ikääntyy kovaa vauhtia ja siitä seurauksena erilaisista muistisairauksista kärsivien määrä lisääntyy. Muistisairaudet etenevät usein hitaasti vuosien ajan ja edetessään tuovat monenlaisia haasteita elämiseen. Monet onnistuvat salaamaan alkuvaiheessa muistin heikkenemisen esim. lähiomaisiltaan varsin taitavasti. He ahdistuvat omista oireistaan eivätkä halua muitten niitä huomaavan. Etenevistä muistisairauksista kaksi yleisintä ovat Alzheimerintauti ja verisuoniperäinen muistisairaus. Suomessa on lähes 400 000 muistisairasta ja heitä tulee vuosittain lisää noin 14 500. Työikäisiä muistisairaita on noin 7000. Iän myötä sairastuneitten määrä lisääntyy ja 35% on yli 85-vuotiaita. Meillä Turussa vähintään keskivaikeaa muistisairautta sairastavien määrä on tämän vuoden toukuussa ollut 4248. Olen monen vanhenevan ihmisen kuullut sanovan, voi kunhan vaan en menettäisi muistiani. Pelätään tilannetta, jossa ei kykene enää itse hoitamaan asioitaan. Joutuu toisten armoille.

Muistisairaan ihmisen tulee kuitenkin voida elää, osallistua ja toteuttaa itseään omilla edellytyksillään tai tuettuna ja apua saavana, sairaudesta johtuvista rajotteista riippumatta. Pitää muistaa, että itsemääräämisoikeus on jokaiselle kuuluva perusoikeus,myös muistisairaalle. Hänellä on oikeus vaikuttaa omaan hoitoonsa ja arkensa asioihin. Se ei tarkoita sitä, että vaikeasti muistisairaan tahtoa tulisi aina noudattaa koska hänellä on lisäksi oikeus henkilökohtaiseen turvallisuuteen.

Omaishoitajilla on valtava merkitys muistisairaitten hoidosta. Omaishoidon tuki on kovin vaatimaton korvaus monille lähes ympärivuorokautiseksi muodostuneesta hoivasta verrattuna tehostettuun palveluasumiseen. Omaishoitajien jaksamisesta on huolehdittava. Heillä on oikeus vapaapäiviin ja terveystarkastuksiin. Monille omaishoitajille on kuitenkin vaikeaa jättää läheistään sijaishoitoon. Omaishoitajan ansiosta moni muistisairas pystyy olemaan pidemmän ajan kotihoidossa ennen mahdollista siirtymistä esim. tehostetun palveluasumisen piiriin. Muistisairaan hoitopaikkana ei koskaan pidä tarpeettomasti olla psykiatrisen sairaalan osasto vain sillä perusteella ettei muuta hoitopaikkaa löydy, kuten valitettavasti Turussa taannoin todettiin tapahtuneen.

Kansallinen muistiohjelma valmistui v. 2012. Osana ohjelmaa Muistiliitto on julkaissut hyvän hoidon kriteerit joiden toteutumista seurataan. Kriteeristön keskeinen tavoite on, että muistisairas ihminen on aidosti osallinen omassa hoidossaan. THL:n tutkimuksen mukaan kotihoidossa muistisairas pääsee paremmin osallistumaan hoitonsa suunnitteluun. Sekä koti että ympärivuorokautisessa hoidossa osallistumismahdollisuudet heikkenevät muistioireiden ollessa vaikeita. Muistisairaalla tulisi olla oikeus tehdä asioista, joista hän pitää. Muistisairautta sairastavan ihmisen hyvinvoinnin lähtökohtana pitää olla oikeus elää omannäköistä elämää. Hyvinvointiyhteiskunnan pitää huolehtia ennenkaikkea niistä, jotka eivät ehkä itse kykene pitämään ääntä omista tarpeistaan eikä heillä ole läheisiä vaatimassa heille kuuluvien oikeuksien toteutumista. Toivottavasti mahdollisessa sote-uudistuksessa emme unohda muistisairaita ja heidän tarpeitaan.

Pirjo Lampi (PS)

varavaltuutettu

Sotepeliä kulisseissa

Keskiviikko 25.10.2017 - Pirjo Lampi

On todella ikävää mikäli TS:n arviointi siitä, että ministeri Saarikon tehtäväksi oli annettu sinetöidä Minna Arve Turun uudeksi kaupunginjohtajaksi , on totta. Maakuntauudistus on keskustan suuri unelma ja taas valinnanvapaus sotessa on kokoomuksen kynnyskysymys tässä yhteiskunnallisesti tähän asti suurimman uudistuksen toteutumisessa. Perustuslailliset ongelmat ja kitka valinnanvapauden laajuudesta, varsinkin erikoissairaanhoidon palveluissa, on ollut pitkään selvillä näiden kahden puolueen välillä.

Turku kuten muutkin suurkaupungit ovat esittäneet kritiikkiä maakuntauudistuksessa niitten asemasta tässä uudistuksessa ja sotessa keskusta ei ole ollut ilmeisestikään valmis niin laajaan valinnanvapauteen kuin mitä kokoomus haluaa.

Kuten kaikki politiikassa mukana olevat tietävät politiikka on valitettavasti myös kaupantekoa. Kaikella on hintansa.  Sulle mulle järjestelmä toimii.

Etukäteislaskelmia kaupunginjohtajan valinnasta tehtiin varmaan jokaisessa puolueessa. Tiedettiin kisan olevan tiukka. Etukäteen oli saatu tieto siitä , että Lohela ja Saarikko eivät osallistu kokoukseen. Spekuloitiin sillä miten varavaltuutetut tulevat äänestämään. No, Saarikko olikin kokouksessa eikä omien sanojensa mukaan ollut ilmoittanutkaan olevansa poissa. Oliko tämä viime hetken päätös siitä, että tiukka valinta voitaisin saada Minna Arven hyväksi  ehkäpä yhden äänen enemmistöllä.

Mielenkiinnolla voimme jäädä seuraamaan valinnanvapauslain saamista lausuntokierrokselle riittävän ajoissa, jotta koko suuri kokonaisuus maakunta-ja soteuudistus voi toteutua tämän hallituksen aikana.  Politiikka menettää yhä enemmän uskottavuuttaan, jos valtakunnan politiikassa vaikeiksi koettuihin päätöksiin ryhdytään vaikuttamaan kuntatason valinnoilla.Uusin uutinen kertoi tänään 18.10, kaksi päivää kaupunginjohtajan valinnan jälkeen, että valinnanpaudesta on päästy sopuun.

Pirjo Lampi

varavaltuutettu (ps)

Koulujen turvallisuus on uhattuna

Lauantai 16.9.2017 - Pirjo Lampi

Turun terrori-iskun tekijä marokkolainen Abderrahman Mechkah nimellä esiintynyt mies kävi koko viime lukuvuoden Puropellon koulussa Valmo –opetuksessa. Kyseinen perusopetukseen valmistava opetus  on tarkoitettu juuri Suomeen muuttaneille vieraskielisille oppilaille.Kyseistä opetusta annetaan Turussa  7:ssä eri kouluyksikössä eri ikäisille ryhmille.

Oppivelvollisuusikä loppuu Suomessa sinä lukuvuonna kun nuori täyttää  17 vuotta. Nyt kyseinen terroristi on todettu olevan 22-vuotias kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut aikuinen mies. Turussa kerrotaan olevan 2200 maahanmuuttajataustaista perusopetusta saavaa oppilasta. Paljonko näistä on turvapaikanhakijoita ei tiedetä. Ei siis myös sitä minkä ikäisiä ja nimisiä he oikeasti ovat.Miten ihmeessä näin voidaan toimia?Aikuisia turvapaikanhakijoita koulutetaan siis suomalaisten peruskoululaisten kanssa samassa koulussa.He eivät ole mitään maahanmuuttajalapsia.

Puropellon koulussa järjestettiin torstaina 24.8. vanhempainilta.  Osa vanhemmista oli tullut paikalle myös siksi, että he olivat huolissaan lastensa turvallisuudesta  ymmärrettävästi koska iskun tekijä oli juuri tuota koulua käynyt. Koulun rehtori Anne Alho ilmoitti kuitenkin jo ennen tilaisuuden alkua, että tätä asiaa ei käsitellä. Kun häneltä eräs isä tivasi moneen kertaan että entäs jos vanhemmat kysyvät tästä asiasta vastaus oli sama. Asiaa ei käsitellä mutta rehtorina hän tulee vastaamaan, että lapsenne ovat turvassa. Tällöin isä lähti pois koska hän oli tullut paikalle juuri siksi että olisi halunnut huolestuneena vanhempana  keskustella miten koululaitoksessa tähän tapaukseen suhtaudutaan.

Eikö vanhempainilta ole koulun ja kodin kohtaamista ja myös vanhempien huolien kuuntelemista? Vaikka se ei tilaisuuden alkuperäisessä suunnitelmassa  ollutkaan, eikö tässä hetkessä ja näitten tapahtumien jälkeen siitä olisi pitänyt voida keskustella? Vanhempien huoli lastensa turvallisuudesta on oikeutettua.

Toimialajohtaja Jalosen mukaan kaupunki ei ole koskaan edes harkinnut sitä vaihtoehtoa , että turvapaikanhakijoita koulutettaisiin muissa tiloissa kuin kouluissa suomalaisten lasten kanssa.

Olisiko kuitenkin näitä aikuisiksi miehiksi osoittautuneita lapsia syytä opettaa esim. vastaanottokeskuksissa.

Nämä alaikäisinä lapsina maahamme pyrkivät turvapaikanhakijat kun ovat varsin usein osoittautuneet aivan muuksi kuin lapsiksi kuten täässäkin tapauksessa. Heidän oikea ikänsä voitaisiin vahvistaa tekemällä heille ikätesti Suomessa. Miksi näin ei toimita? Siksi, että siihen ei Suomesta löydy yhteistä poliittista tahtoa.

Olen kuunnellut monien vanhempien, joiden lapset käyvät Puropellon koulua, kauhistelleen nyt esille noussutta tilannetta. Satun asumaan alueella jonka lapset tuota koulua käyvät. Pidän erittäin valitettavana Puropellon koulun rehtorin toimintaa. Oliko häntä kenties ohjeistettu toimimaan näin?

Onko  niin vaikea puhua hallitsemattoman maahanmuuton tuomista ongelmista ja vaaroista? Keskustelun kieltäminen ei ainakaan vähennä ihmisten tunnemyllerystä johon kuuluvat luonnollisena pelko ja  myös viha, suru ja huoli kuten kuten nyt  tämän terrori-iskun tapahduttua.Vanhemmilla  on oikeus vaatia, että heidän lastensa koulu on kaikilta osin turvallinen. Täytyy toivoa että Turussa tapahtuneen terrori-iskun selvittelyn yhteydessä esiin tulevat monet asiat otetaan vakavasti   myös sivistystoimialalla. Nyt vaaditaan päättäjiltä todellista selkärankaa tehdä tarvittavia muutoksia . Sanonta, pelolle ei pidä antaa valtaa, on kärsinyt jo aikoja sitten inflaation.

Pirjo Lampi (ps)

varhaiskasvatus-ja perusopetusjaoston jäsen

Riittääkö pelkkä anteeksipyyntö?

Lauantai 18.3.2017 - Pirjo Lampi

Kun julkisuuteen tuli  18.2.2016 Turun kaupungin vanhuspsykiatrian osastojen tapahtumat, joissa potilaita oli kohdeltu epäasiallisesti pahoinpitelemällä ja laiminlyömällä hoitoa ja ylilääkitsemällä potilaita, Turku  joutui  varsin ikävällä tavalla julkisuuteen. Tapahtumat herättivät laajaa keskustelua koko maassa  ja  myös yleistä keskustelua siitä millä tasolla vanhustemme hoito maaanlaajuisesti on.Nyt monenmoiset raportit tapahtumista ovat valmistuneet ja työnjohdollisia toimenpiteitä ja johtopäätöksiä on tehty.Toimialajohtaja Riitta Liuksalle samoin kuin tapahtumien aikaan tulosaluejohtajana toimineelle Hilkka Virtaselle ja tulosyksikköjohtaja Jyrki Heikkiselle  annettiin kirjallinen varoitus . Silloiselle hallintojohtaja Antti Perälälle annettiin huomautus. Valehoitajat on erotettu ja huomautuksia on jaettu hoitajille. Miten toimitaan nyt ja tulevaisuudessa?

Sisäisiä tarkastuksia pitää jatkaa ja kaikki sovitut uudistukset toimintavoissa pitää muuttaa siten ettei vastaavaa enää koskaan tapahdu. Seuranta siitä,että sovittuja muutoksia myös noudatetaan, on oltava tarkkaa.Sisäisiä tarkastuksia pitää tehdä jatkossakin myös yllättäen. Mahdollisiin rikkomuksiin on puututtava heti. Jokaiselle hoitajalle pitää olla selvää ettei sellaista hoitokulttuuria ,jossa potilaita kohdellaan kaltoin, hyväksytä. On kuitenkin myös muistettava se, että koko henkilöstöä ei pidä syyllistää. Hoitohenkilökunnalle on nyt annettava työrauha.

Kaupunki on esittänyt anteeksipyyntönsä potilaille ja heidän omaisilleen.

Tämä ei  mielestäni riitä. Potilaille mikään ei tietysti korvaa eikä poista kokonaan heidän kokemaansa kärsimystä, nöyryytystä  ja menetettyä oikeutta turvalliseen ja hyvään hoitoon.Turun kaupungin pitäisi  kuitenkin ottaa kokonaisvaltainen vastuu tapahtuneesta ja osoittaa se myös vahingosta kärsineille  konkreettisesti .  Vähintä mikä näille potilaille kuuluu,mikäli he ovat vielä elossa ,olisi hoitokustannusten korvaaminen kaupungin taholta tuolta ajalta jolloin he eivät  ole saaneet sitä hoitoa,johon jokaisella potilaalla on oikeus.  Muussa tapauksessa lähiomaisille voitaisiin maksaa näitä korvauksia.

Pirjo Lampi

Kaupunginvaltuutettu (ps)

Julkaistu Aamuset:ssa 18.3.2017

Hoitotakuusta on pidettävä kiinni

Perjantai 10.2.2017 - Pirjo Lampi

Hoitoon pääsystä on säädetty terveydenhuoltolaissa. Jos oma terveyskeskus tai sairaala ei pysty hoitamaan potilasta määräajassa, sen on järjestettävä potilaalle mahdollisuus päästä hoitoon muualle joko toiseen sairaanhoitopiiriin tai yksityissektorille.Potilaalle ei tästä aiheudu ylimääräisiä kuluja.Aluehallintoviraston ja Valviran tehtävänä on valvoa hoitoon pääsyn toteutumista.

Nyt Tyks on ilmoittanut ettei hoitotakuu enää välttämättä toteudu vatsaelinkirurgian kiireettömissä leikkauksissa. Hamaan tulevaisuuteen on siirretty mm. lihavuus-sappikivi-ja palleatyräleikkaukset. Syy on siinä, että Tyksissä ei ole potilaille vuodepaikkoja. Tämä puolestaan johtuu päivystysasetuksesta, jonka edellisen hallituksen peruspalveluministeri Susanna Huovinen (sdp) allekirjoitti 29.8. 2013.  Päivystysasetus edellyttää,että mm. vaativa kirurgia tulee keskittää niihin sairaaloihin, joissa on ympärivuorokautinen päivystys. Varsinais-Suomessa päivystys on keskitetty Tyksin yhteispäivystykseen.  Aluesairaaloitten toimintaa on muutettu vuodepaikkoja vähentämällä, koska niissä tehdään vain päiväkirurgisia toimenpiteitä. Tämä on johtanut Tyksin ruuhkautumiseen.

 Kuka näistä muutoksista kärsii? Jälleen kerran potilaat. Palvelut pitäisi sopeuttaa potilaitten tarpeitten mukaan eikä päinvastoin kuten nyt tapahtuu.Meillä on maakunnassamme hyvin toimineita ja myös hyväkuntoisia aluesairaaloita. Loimaan aluesairaalasta on saanut moni turkulainen nopeammin ajan esim. sappikivileikkaukseen kuin kantasairaalasta. Nyt kun maakuntamme leikkaukset on keskitetty Turkuun olemme siis tässä tilanteessa. Meillä on ruuhkaan asti potilaita mutta ei vuodepaikkoja. Yhteispäivystyksessä  jonotusajat ovat pitkät ja potilaita joudutaan kuljettamaan ambulansseilla pitkien matkojen takaa hoitoon. Nykytilanteesta kärsivät niin turkulaiset kuin muitten kuntien asukkaat.

Potilaitten hoito on kehittynyt viime vuosina ja moni toimenpide voidaan tehdä niin ettei potilaan tarvitse jäädä enää sairaalaan. Se on tietysti hyvä asia.

Toisaalta kun lakeja ja asetuksia uudistetaan syyt ja seuraukset pitäisi ymmärtää myös konkretian tasolla.

Odottavan aika on pitkä varsinkin sairaalla ihmisellä, joka odottaa hoitoon pääsemistä. On olemassa myös riski siitä, että hoitoa odottavan potilaan tila muuttuu kiireettömästä kiireelliseksi ja silloin myös hoidon kustannukset nousevat.

Varsinais-Suomessa tähän vuodepulaan on löydyttävä ratkaisu.  Vastuu on sairaanhoitopiirin johdolla. Hoitotakuusta on pidettävä kiinni  myös meidän maakunnassamme.

Pirjo Lampi

kaupunginvaltuutettu (ps)

Julkaistu Turun Sanomissa 10.2.2017:

http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/3389663/Hoitotakuusta+pidettava+kiinni

Mikä on valinnanvapauden hinta?

Keskiviikko 30.11.2016 - Pirjo Lampi

Turku hyväksyi kriittisin kannanotoin ja ponsiesityksin sote-ja maakuntalakiuudistusluonnoksen 17.10. valtuustoston kokouksessa.Toteutuessaan laki tulee muuttamaan monia yhteiskunnan toimintoja, jotka koskettavat jokaista kansalaista merkittävällä tavalla.

Luonnos herättää keskeneräisyydessään paljon kysymyksiä.Yksi niistä on valinnanvapauslain puuttuminen, jolla on varsin oleellinen merkitys uudistuksen rahoituksessa. Valinnanvapaus vaikuttaa myös tietojärjestelmien toimivuuden kustannuksiin. Tietojen pitää kulkea asiakkaan ja potilaan mukana. Muussa tapauksessa potilasturvallisuus vaarantuu.

Mitä valinnanvapaus tulisi koskemaan?

Tiedämme sen, että uudessa sotessa valinnanvapaus koskisi lähinnä peruspalveluja ja mahdollisesti osaa erikoissairaanhoitoa ja palvelusetelien käyttöä lisättäisiin.

Sosiaalisten oikeuksien turvaamisen rinnalle tulee vahva talousjohtaminen. Nykyiset julkiset palvelut yhtiöitetään ja ne kilpailevat markkinoilla yksityisen ja kolmannen sektorin kanssa palveluitten tuottamisessa. Miten tämä tulee onnistumaan?

Lähtökohtaisesti on ilmoitettu, että asiakas maksaa samasta palvelusta saman hinnan riippumatta palveluntuottajasta. Ratkaiseeko palvelutuottajan hinta vielä nykyistä enemmän? Miten toimivat laatukriteerit? Jääkö se asiakkaan varaan siten, että hän valitsemalla ja vaihtamalla hoitopaikkansa määrittää hoidon laadun. Ovatko kaikki siihen kykeneviä?

Vanhuspalvelulaki saatiin aikaan viime hallituskaudella, mutta ei uutta sotea. Kunnalliset vanhainkodit julistettiin pannaan ja keksittiin tilalle tehostettu palveluasuminen. Sen tuottajina ovat pääosin yksityiset yritykset.

Nykyinen Terveystalon johtaja Laura Räty (kok) toimi Stubbin hallituksessa sosiaali- ja terveysministerinä 2014–2015. Nyt Mehiläinen on runsaan vuoden aikana palkannut kaksi kokoomusvaikuttajaa eli Helsingin kaupunginhallituksen jäsenen Lasse Männistön sekä kokoomuksen ministeriryhmän avustajan Joonas Turusen. Toinen on merkittävä kuntapolitiikan vaikuttaja ja toisella on sisäpiirin tietoa, kun sote-uudistusta on valmisteltu.

Tämä kaikki lienee vain sattumaa? Uskokoon ken haluaa.

Muutama päivä sitten tuli lisäksi julki, että kymmenillä Mehiläisen entisillä ja nykyisillä johtajilla on ainakin 10 miljoonan euron omistukset yhtiössä luxemburgilaisen omaisuudenhoitoyhtiön kautta.

Ministeri Rehula (kesk) on lisäksi todennut (MT 5.10.), ettei hallitus suunnittele lakeja, joilla julkisin varoin sote-palveluita tuottavien yritysten pitäisi maksaa veronsa Suomeen. Jopa EU antaa siihen mahdollisuuden, mutta hallitus jättää harkintavallan maakunnille.

Toista mieltä oli saman puolueen pääministeri Sipilä (MT 27.5.) todetessaan, että maakuntien sote-toimijoiden on maksettava verot Suomessa tekemästään tuloksesta.

Kaikesta tästä tulee mieleen pitkällä aikavälillä tehokkaasti suunniteltu sote-palveluitten yksityistäminen verorahoin. Mikä on tämän valinnanvapauden hinta tässä uudistuksessa? Sitä ja minkälaisia sotevalintoja voimme tulevaisuudessa kenties tehdä arvioimme sitten, kun saamme valinnanvapauslakiluonnoksen lausuntokierrokselle.

Pirjo Lampi

Kaupunginvaltuutettu (ps)

sosiaali-ja terveyslautakunnan jäsen

Vanhustenhoito puhuttaa!

Lauantai 26.11.2016 - Pirjo Lampi

Turku pääsi julkisuuteen ikävällä tavalla helmikuussa Kupittaan sairaalan vanhuspsykiatrian osastoilla ilmenneitten vakavien väärinkäytösten takia. Asia johti moniin tarkastuksiin ja raportteihin.Viimeinen kaupungin sisäisen tarkastuksen raportti valmistuu kun poliisi on saanut oman työnsä valmiiksi.Minkäänlaiseksi puolustukseksi ei kelpaa se, että vastaavaa tapahtuu valitettavasti muuallakin maassamme erilaisissa vanhusten-ja vammaishoitolaitoksissa ja palveluasumisyksiköissä.

Turun kaupunki on tehnyt paljon muutoksia tarkastusten seurauksena ja niitä tehdään edelleen. Osastoja on uudelleenjärjestetty ja perustettu uusi tehostettu vanhuspykiatrian avohoitoyksikkö.

Muistisairaat ovat tällä hetkellä kaikkein heikommassa asemassa oikeanlaisen hoidon saamiseksi.

Kupittaan sairaalan tapauksen yhteydessä esim. todettiin että muistisairaat vanhukset joutuivat olemaan hoidossa osastolla psykiatrisen hoidontarpeen jo päätyttyä koska kaupungissamme ei ollut heille muita hoitopaikkoja. Tähän asiaan pitää saada muutos ja vaikeasti käyttäytyville muistisairaille on saatava heidän tarpeitaan vastaavia hoitopaikkoja.

Vanhuspalvelulain astuttua voimaan v.2013 sen odotettiin poistavan kaikki vanhustenhoitoon liittyvät ongelmat.Näin ei kuitenkaan ole käynyt, ehkäpä päinvastoin. Viime vuonna lain tekstistä poistettiin hoivaa tarvitsevalta oikeus arvokkaaseen elämään. Nyt ollaan poistolistalle suunnittelemassa kuntien velvoitetta ylläpitää ikäihmisten hyvinvoinnin erityisasiantuntemusta ja vastuuhenkilön tehtävää.Tämä ei voi olla vaikuttamatta hoidon laatuun. Hoivan tarpeeessa olevat ikäihmiset eivät ole yksi homogeeninen ryhmä vaan he ovat hyvin usein monisairaita ja hyvältä hoidolta vaaditaan asiakkaan yksilöllisten tarpeiden huomioimista.

Laki on edellyttänyt kuntia luopumaan laitoshoidosta kuten esim. vanhainkodeista. Kotihoitoa pitää lisätä, samoin tehostettua palveluasumista. Näin on tehty myös meillä. Valitettavasti tämä on johtanut siihen,että kotona joutuvat olemaan yhä huonompikuntoiset erittäin iäkkäät vanhukset ja samoin he ovat yhä huonommassa kunnossa päästessään lopulta hoitopaikkaan, joita ei ole riittävästi. Olemme Turussa ajautuneet tilanteeseen, jossa meillä jonottaa vanhusten asumispalveluihin enemmän vanhuksia kuin koskaan sitten vuoden 2014. Mikä ikävintä, heistä yli 3kk jonossa olevien määrä on noussut myös koko ajan. Tässä ajassa hoitopaikka pitäisi lain mukaan löytyä. Kun yli 3 kk jonottaneita koko vuoden 2014 aikana oli kuukausittain alle 10, viime ja tänä vuonna suuntaus on ollut koko ajan nousussa. Tämän vuoden syyskuussa luku oli 31. Tiedämme,että hoivapalveluja tarvitsevien ikäihmisten määrä lisääntyy.  Meillä täytyy säilyttää myös riittävä määrä omia sairaalapaikkoja, jotta vältymme kalliilta erikoissairaanhoidolta. Ambulanssiyksikkö hälytetään yhä useammin vanhuksen kotiin hoivatilanteen kartoittamiseksi ja sehän se vasta yhteiskunnalle tulee kalliiksi.

Jokainen meistä vanhenee ja eri tavalla. Kaikkien elämä tulee olla yhtä arvokasta varallisuudesta ja sairauksien laadusta riippumatta. Joku viisas onkin todennut, että yhteiskunta, jolla ei muka ole varaa arvostavaan vanhustenhoitoon on epäonnistunut ja valheellinen. Kysymys on siis meidän omista arvovalinnoistamme.

Pirjo Lampi

kaupunginvaltuutettu,

sosiaali-ja terveyslautakunnan jäsen

Perussuomalaisten Turun valtuustoryhmän julkaisu 26.11.2016

Hyvinvoinnista vain varakkaiden etuoikeus

Perjantai 15.7.2016 - Pirjo Lampi

Hyvinvointivaltiota on perinteisesti mitattu sillä, miten se huolehtii myös kaikkein heikommassa asemassa olevista. Tällä hetkellä asiaa joutuu vakavasti miettimään, kun seuraa mihin suuntaan maamme on kulkemassa. Se on jakautumassa kahtia monella tavalla.

Meillä on kantaväestö ja maahanmuuttajat. Meillä on suuri työttömien määrä ja joukko onnekkaita, joilla vielä on töitä. Varmoja työpaikkoja ei ole enää olemassakaan.

Meillä on rikas eliittimme, joka jopa lainsäädäntömme laillisin keinoin voi rikastua entisestään, mutta myös yhä suurempi joukko erittäin pienituloisia kansalaisia, joiden hyvinvointi on jatkuvasti heikkenemässä.

Moni kantaväestöön kuuluva kokee epäoikeudenmukaiseksi sen, että maahamme saapuneet turvapaikanhakijat tuntuvat olevan paremmassa asemassa esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluitten saannissa. Heidän työllistymisekseen yritetään keksiä monia keinoja, myös oikopolkuja, verrattuna suomalaiseen työttömään.

Yhteiskunnassamme pyritään tekemään suuria rakenteellisia muutoksia, kuten sote- ja maakuntauudistus. Kaikissa korostetaan palvelujen paranevan ja usein vakuutetaan myös syntyvän säästöjä.

Posti on muuttanut toimenkuvaansa, eikä sillä ole väliä saako kansalainen postinsa ajoissa, vaan nyt postin toimesta saa monta muutakin palvelua tietysti maksusta.

Jollakin radiokanavalla käytiin keskustelua pankkien roolin muuttumisesta. Pankit rakentavat tulevaisuudessa omia sairaaloitaan ja asiakkaat voivat ostaa hyvinvointinsa myös pankeista. Esimerkkinä käytettiin vaikkapa 1 000 euron kuukausimaksua ja todettiin, kuinka sitten voisi keskittyä vaan itse elämiseen ja siitä nauttimiseen!

Valitettavan monen ihmisen pankkitilille ei tuota summaa edes tule kuukaudessa. Tälle vastapainoksi realiteettina voidaan miettiä ikäihmisten hyvinvointia tällä hetkellä.

”Hengissä pysyn, mutta en voi elää”, ovat vanhukset todenneet tutkija Helky Häklin mukaan. Hän on perehtynyt ennen kaikkea pienituloisten vanhusten hyvinvointiin. Vanhus saattaa joutua jakamaan kotonaan säilykepurkillisen lihakeittoa kahdeksi päiväksi lisäämällä siihen vielä vettä.

Sote-uudistuksessa pyritään vuoteen 2029 mennessä kolmen miljardin euron vuotuisiin säästöihin. Vanhuspalveluitten kohdalla säästötavoite on 936 miljoonaa euroa, joka toteutuisi vähentämällä ympärivuorokautista hoivaa ja kasvattamalla kotihoidon tuottavuutta.

Uudistuksessa on paljon puhuttu valinnanvapaudesta, jonka osalta lainsäädäntö on valmisteilla. Onko kaikkialla Suomessa yhtäläiset mahdollisuudet valinnanvapauteen, kun julkisia palveluja muutetaan?

Kun myös Kela-korvaukset poistuvat, mutta yksityiset terveyspalvelut ovat edelleen kansalaisten käytössä, kenellä on varaa niitä käyttää?

Ehkä niillä, joilla rahat riittävät yksityisiin vakuutuksiin.

Koko uudistuksessa on vielä paljon ratkaisemattomia asioita. On todettu, että paine asiakasmaksujen nostamiseen on todellista. Onko vähävaraisella enää varaa palveluihin?

Vastakkainasettelusta ei voi välttyä, koska valtion budjetista rahat kuitenkin jaetaan. Meidän pitää säästää omista sote-palveluistamme samalla kun maahamme on tullut valtava joukko ihmisiä, jotka saavat kaikki palvelunsa ilmaiseksi valtion kassasta.

Elintasopakolaisiin meillä ei kerta kaikkiaan ole varaa. Sote-uudistuksessa on pidettävä huoli sen tarkoituksesta ja siitä, että hoitoon pääsy nopeutuu ja palvelut yhdenvertaistuvat.

Emme saa joutua Ruotsin kaltaiseen tilanteeseen, jossa valinnanvapaus on osittain johtanut siihen, että palvelujen tarjontaa määrittää enemmän kysyntä kuin tarve. Siis raha ratkaisee, koska varakkaat määrittävät palvelun tarpeen.

Pirjo Lampi

kaupunginvaltuutettu (ps)

Julkaistu Turun Sanomissa 15.7.2016:

http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/2719990/Hyvinvoinnista+vain+varakkaiden+etuoikeus

Onko vanhustenhoitomme kriisissä?

Lauantai 30.4.2016 - Pirjo Lampi

En näe, miten vanhuspalvelulaki olisi parantanut käytännössä ikäihmisten palveluja. Päinvastoin tuntuu siltä, että ne ovat vaan huonontuneet. Meille on syntynyt ennemminkin kotihoidon pakkolaki. Vanhukset ovat kotihoidon varassa aivan liian huonokuntoisina. Se ei edes ole kustannustehokasta laitoshoitoon nähden silloin, kun kotona joudutaan käymään myös yöllä.

Vanhainkodit tai tehostetun palveluasumisen paikat, joiksi myös entiset vanhainkodit muutetaan vain nimeä ja maksujärjestelmää muuttaen, ovat jo lähes saattohoitopaikkoja. Yksityisistä palvelutaloista ikäihminen saa rahalla hyväkuntoisempanakin hoitopaikan niin kauan, kuin rahat riittävät. Sen jälkeen ollaan jonossa kaupungin hoitopaikkoihin, kun rahat loppuvat.

Vähän aikaa sitten Turun vanhustenhoito sai kolauksen Kupittaan sairaalan geriatristen osastojen tapahtumien johdosta. Niitten selvittely jatkuu vielä pitkään ja muutoksia on tehty ja tehdään edelleen turvallisen hoidon takaamiseksi. Seurantaa ja tarkastuksia tehostetaan.

Iltalehti uutisoi 26.4., kuinka Mäntyrinteen vanhainkodissa dementoivaa Lewin kappale -tautia sairastava 74-vuotias mies kuoli nivustyrän kiertymän seurauksena. Tyrän olemassaolo tiedettiin, mutta vanhuksen tilan heikkenemiseen ja oireisiin ei kiinnitetty huomiota tai niitä vähäteltiin.

Vanhusta ei toimitettu sairaalahoitoon. Lähiomainen on myös kirjoittanut varsin selkeän selonteon tapahtumien kulusta. Kyseisen vanhuksen kohdalla on tapahtunut ilmeisesti useita laiminlyöntejä ja virheitä. Ruumiinavaustakaan ei olisi ilmeisesti haluttu tehdä. Mitä siis pelättiin?

Eikö meillä ole riittävästi geriatriaan perehtyneitä lääkäreitä ja hoitohenkilökuntaa? Onko koulutusjärjestelmässämme jotakin vialla? Vai johtuuko se välinpitämättömyydestä, koska yhteiskuntamme viesti on toistuvasti se, että vanhuksemme ovat vain taloutemme rasite ja kustannuserä?

Nyt vaadittaisiin todellista ryhtiliikettä ja asennemuutosta niin, että vanhusten kaltoinkohtelu sekä hoitopaikoissa että kotihoidon piirissä saadaan loppumaan. Sitä tapahtuu aivan liikaa maassamme joka puolella eikä suinkaan vain Turussa. Nämä tapaukset jättävät varjoonsa myös hoitopaikat, joissa vanhuksiamme hoidetaan hyvin.

Toivoisin, että jokainen vanhusten parissa arvokasta ja raskasta hoitotyötä tekevä hoitaja pitäisi kirkkaana mielessään sanat: kohtele lähimmäistäsi niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan.

Paperittomien terveydenhoitoon liittyy taloudellisia riskejä

Tiistai 23.2.2016 - Pirjo Lampi

Minkälainen henkilökunta pahoinpitelee potilaita

Perjantai 19.2.2016 - Pirjo Lampi

Olin järkytyksestä sanaton lukiessani Turun Sanomista uutisen potilaitten kaltoin kohtelusta Kupittaan psykiatrisessa sairaalassa. Olin kauhuissani siitä että kaupungin virkamiesjohto on asiasta ollut tietoinen Turun psykiatrisen tulosalueen ylintä johtajaa, ylilääkäri Jyrki Heikkistä myöten. Asioita on salattu ja väärinkäytökset päätettiin selvittää oman organisaation sisällä ilmeisen huonoin seurauksin. Hoitoyksikön sisällä on sallittu rikoksia, ilman seuraamuksia. Missä on ollut kaupungin valvonta kun tapauksista on tiedetty? Kuka on tästä salailusta hyötynyt vai onko kyse ollut vain välinpitämättömyydestä? Hoitovirheitä tehnyt henkilökunta on saanut jatkaa työssään ilman että tapauksista olisi tehty ilmoitukset Valviralle.

Miten hoitajien lähimmät esimiehet esim. osastonhoitajat ja ylihoitajat ovat voineet hyväksyä potilaitten hoitamisen pahoinpitelemällä, ylilääkitsemisellä jne. Ilman heidän hyväksyntäänsä näin ei olisi voinut tapahtua.  Potilaalla on oikeus hyvään ja laadukkaaseen hoitoon sairaudesta ja iästä riippumatta. Se, että meillä dementiaa sairastavia vanhuksia suljetaan psykiatriselle osastolle jos muualta ei löydy hoitopaikkaa, ei ole enää nykyaikaa. On pelottavaa jos yhteiskuntamme arvomaailmassa voimme kohdella vanhuksiamme näin karsealla tavalla. Pelottavinta tässä on ajatus siitä onko esim. ylilääkityksellä aiheutettu kuolemantapauksia. Kuka ja mitkä tahot kantavat kaikesta tapahtuneesta vastuun?  Tapaukset on selvitettävä perusteellisesti. Pelkkä pahoittelu ei  nyt riitä. Millä tavalla voimme korvata näitten potilaitten kokemia kärsimyksiä epäinhimillisestä hoidosta? Hoitovirheitä ja pahoinpitelyjä ei voi korvata vain anteeksipyynnöillä. Jos emme voi luottaa siihen että jokainen potilas saa hänelle kuuluvaa hyvää hoitoa olemme kaukana hyvinvointiyhteiskunnasta. Jos varmasti kieltämättä raskas työ psykiatrisella osastolla johtaa sellaiseen henkilökunnan laitostumiseen että hoitajat itse ovat hoidon tarpeessa, ollaan vaarallisella tiellä.

Hallituksen säästötoimet eivät myöskään lupaa hyvää. Mitä seuraa esim. ministeri Vehviläisen ilmoituksesta kuntien henkilökunnan määrän pienentämisestä ja henkilöstövaatimusten lieventämisestä kustannusten hillitsemiseksi. Pistääpä mietteliääksi.

Pirjo Lampi

kaupunginvaltuutettu (ps)

Julkaistu Aamusetin verkkosivuilla:

http://www.aamuset.fi/naista-puhutaan/mielipide/mielipide-minkalainen-henkilokunta-pahoinpitelee-potilaita

Selvityspyyntö Turun kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnalle paperittomien terveyspalveluiden tarjoamisesta Turussa

Tiistai 15.12.2015 - Pirjo Lampi

Turun kaupunginvaltuusto hyväksyi kokouksessaan 16.11. äänestyksen jälkeen paperittomien raskaana olevien naisten ja alle 18-vuotiaiden oikeuden terveydenhoitoon, Helsingin jälkeen toisena kaupunkina Suomessa, vähintäänkin puutteellisin tiedoin sen toteuttamisesta ja kustannuksista. Asiaa ei ole millään tavalla tuotu esille eikä käsitelty lautakunnassa. Erilaisia tulkintoja on esitetty siitä mitä tämä päätös myös kiireettömän terveyspalvelun tarjoamisesta Turussa tarkoittaa.

Turussa paperittomia on hoitanut salainen Global Clinic kuten Helsingissäkin. Voimassa olevan lain mukaan kiireetöntä hoitoa ei pitäisi järjestää laittomasti maassa oleville julkisin varoin. Hallituksen esitys lain muuttamiseksi ei mennyt viime keväänä eduskunnassa läpi. Kiireellistä hoitoa ovat saaneet tähänkin asti kaikki sitä tarvitsevat terveydenhoitolain mukaan. Heitteille ei ole jätetty ketään eikä pidäkään jättää.

Katson valtuutettuna ja lautakunnan jäsenenä, että saamani tiedot valtuustossa tehdylle päätökselle ovat varsin puutteelliset. Siksi teen tämän selvityspyynnön.

Haluaisin selvityksessä vastaukset mm. seuraaviin kysymyksiin:
– Miksi asia tuotiin valtuustoon vaikka sitä ei oltu millään tavalla käsitelty lautakunnassa?
– Mitä selvityksiä Turun kaupungin virkamiehet ovat asiasta tehneet? Aloitteeseen annettu vastaus, joka löytyy valtuuston pöytäkirjoista, ei tue tehtyä päätöstä.
– Onko kyseisen päätöksen kustannukset kaupungille selvitetty varsinkin jos päätös koskee myös erikoissairaanhoitoa kuten Helsingissä.
– Milloin ja missä toiminta aloitetaan? Julkinen palvelu ei voi olla enää salaista.
– Miten tietojärjestelmistä voidaan seurata paperittomien hoitokustannuksia ja potilasmääriä?

Esitän, että asiaa selvitetään ainakin näitten kysymysten osalta jossakin tulevassa lautakunnan kokouksessa.

Miksi turvapaikanhakijoitten rikoksia puolustellaan

Lauantai 12.12.2015 - Pirjo Lampi

Maahamme on tullut yli 30 000 turvapaikanhakijaa. Määrä, jota kukaan ei osannut odottaa. Päivittäin saamme lukea levottomuuksista vastaanottokeskuksissa ja myös valitettavan usein erityisesti naisiin kohdistuneista eriasteisista seksuaalirikoksista kuten raiskauksista. Viimeiset kaksi ovat kohdistuneet ala-ikäisiin tyttöihin.

Raiskaus on aina rikos, tekee sen kuka tahansa. Turvapaikanhakijan tai maahanmuuttajan tekemänä se ei voi kuitenkaan olla puolustettavissa sillä, että raiskaavathan suomalaisetkin. Mitään rikosta ei ole oikeus tehdä siksi, että joku muukin tekee niin. SPR on toistuvasti ilmoittanut, että turvapaikanhakijoille kerrotaan miten täällä käyttäydytään ja miten suhtaudutaan naisiin. Annetaanko tämä info suomeksi vai miksi asia ei mene perille?

Viime valtuuston kokouksessa poliisin edustaja totesi, ettei raiskausten määrää voi oikeastaan ihmetellä kun turvapaikanhakijoitten määrä on ollut noin suuri. Hän totesi kuitenkin että onhan se tietysti rikos. Todellakin. Eikä voi olla oikein, että meitä suomalaisia varten alkaa katupylväissä olla ohjeita miten meidän pitää liikkua ja käyttäytyä omassa maassamme siksi, että meillä on täällä hallitsematon määrä turvapaikanhakijoita. Päinvastoin voitaisiin rajoittaa turvapaikanhakijoitten vapaata liikkumista, kuten joissakin muissa maissa tapahtuu.

Monet meistä suomalaisista, etenkin naisista, pelkäävät oman turvallisuutensa puolesta. Pelko on tunne. Ihmisillä on oikeus tunteisiinsa. Pelko on myös itsesuojelua. Tavalliset suomalaiset perheenisät ja äidit jotka osoittavat mieltänsä, leimataan rasisteiksi, anarkisteiksi ja ties miksi. He haluavat vain puolustaa lastensa oikeuksia.  On myös erittäin vaikeaa ymmärtää niitä kaiken suvaitsevia suomalaisia naisia, jotka millään tavalla ymmärtävät tai puolustavat raiskausta tai jopa syyllistävät uhria. Niitäkin tuntuu keskustelupalstoilta löytyvän. Uhriksi joutuneista ei paljon tunnuta murehtivan. Raiskauksesta olevat seuraukset voivat olla elämänmittaiset ja toisille se ei mahdollista enää koskaan normaalia elämää. Seuraukset koskettavat myös uhrin lähipiiriä. Jokaisen suomalaisen naisen tulisi olla ylpeä ja kiitollinen niistä oikeuksista joita meillä naisena yhteiskunnassamme on. Se ei ole kaikkialla itsestään selvyys. Maahanmuuttovirasto ja poliisiviranomaiset julkaisevat jatkuvasti tilastoja joilla yritetään todistella milloin mitäkin ja ainakin näköjään sitä kuinka rikollisia me suomalaisetkin olemme. Tosiasia nyt kuitenkin on se, että ilman näitä turvapaikanhakijoitten ja maahanmuuttajataustan omaavien henkilöiden tekemiä rikoksia tilastot olisivat huomattavasti pienemmät.

Pirjo Lampi

kaupunginvaltuutettu ( ps )

Julkaistu Aamuset-lehdessä 12.12.2015

Paperittomien terveyspalvelut voivat tulla kaupungille kalliiksi

Lauantai 5.12.2015 - Pirjo Lampi

Turun kaupunginvaltuusto teki päätöksen että paperittomat eli laittomasti maassa olevat alle 18-vuotiaat lapset sekä raskaana olevat naiset saavat samat julkiset terveyspalvelut kuten kaikki me suomalaiset.  Aikaisemmin Turussa nämä ilman oleskelulupaa täällä olevat ovat saaneet terveyspalveluita salaisella paperittomien klinikalla. Global Clinic on toiminut vapaaehtoisen henkilöstön voimin sekä Helsingissä että Turussa. Päätös asiasta tehtiin vähintäänkin heikoin tiedoin kustannuksista ja ilman selvitystä siitä miten toiminta aiotaan julkisella puolella toteuttaa. Sosiaali- ja terveyslautakunnassa asiaa ei ole käsitelty. Päätöksen takana olivat kaikki muut puolueet perussuomalaisia lukuun ottamatta. Lähtökohtana päätökselle oli valtuutettujen Kattelus (kok) ja Ratilainen (vihr.) tekemä valtuustoaloite Aloitteen mukaan Turussa on hoidettu vuosittain noin 100 paperitonta joista tosin enemmistö ilmeisesti on ollut tähän asti miehiä. Helsingissä paperittomia on useita tuhansia.

Voimassa olevan lain mukaan paperittomilla on oikeus vain kiireellisenä pidettävään hoitoon. Viime keväänä yritettiin lailla laajentaa paperittomien terveyspalveluja. Lakimuutos kuitenkin kaatui silloisen SDP:n kansanedustaja Rajamäen toimesta. Myös kokoomuksen Ben Zyskowicz kritisoi lakiesitystä voimakkaasti. Hänen mukaansa se olisi johtanut kalliiksi tulevaan terveysturismiin.  Perussuomalaisten mielestä kaupungillamme ei ole tässä taloustilanteessa varaa lisätä terveydenhoidon kustannuksia. Kiireetöntä hoitoa ei pitäisi järjestää laittomasti maassa oleville julkisin varoin. Kiireellistä hoitoa ovat saaneet tähänkin asti kaikki sitä tarvitsevat terveydenhuoltolain nojalla. Ketään ei ole jätetty heitteille.

Tiedämme että erilaisten tarttuvien tautien ja myös syöpäsairauksien hoito on erittäin kallista. Tietysti myös raskaana olevilla ja lapsilla näitä sairauksia esiintyy. Jokainen meistä tietää myös sen, että paperit on helppo kadottaa tarpeen niin vaatiessa. Somessa tieto kulkee varsin nopeasti ja sinne tietysti hakeudutaan missä edut ovat parhaimmat. Näin on tapahtunut turvapaikanhakijoittenkin kohdalla. Suomessa maksaa tavallisen tuberkuloosin hoito n. 15 000-18 000 eur/potilas. Kalleimmat hoidot antibiooteille vastustuskykyisiä tuberkuloosimuotoja vastaan maksavat jopa 160 000-650 000 eur/ potilas. Näitä esiintyy lisääntyvässä määrin esim. Pietarin seudulla. Elinikäinen, vuosittainen HIV:n lääkekustannus maksaa yhteiskunnalle 20 000 eur/potilas. Hepatiitti C on kasvava ongelma maailmanlaajuisesti, myös paperittomien maissa. Sen hoito maksaa vähintään 90 000 eur/potilas. Tätä päätöstä tehtäessä ei ole huomioitu myöskään identifioimattoman potilaan hoidossa esille nousevia kysymyksiä potilasturvallisuudesta, lääkäreiden ja hoitohenkilöstön työ- ja oikeusturvasta sekä lääkäreitten vastuukysymyksistä.

Turku on nyt Helsingin jälkeen toisena kuntana laajentamassa paperittomien terveydenhoitoa voimassa olevasta laista poiketen. Tämä tarkoittaa sitä että kustannukset pitäisi näkyä myös kunnan budjetoinnissa. Meille ilmoitettu 40 000 euron kustannus perustuu palvelualuejohtaja Katariina Korkeilan vastaukseen tehdystä aloitteesta. Tuo summa arvioitiin osa-aikaisen lääkärin ja - hoitajan palkkakuluiksi. Hänen mukaansa päätöksessä terveydenhoidolla tarkoitetaan ennaltaehkäisevää hoitoa, joka tässä tapauksessa pitää sisällään äitiys- ja lastenneuvola toiminnan. Mikäli kyseeseen tulisi sairauksien hoitokustannukset, olisivat kulut aivan eri luokkaa, Korkeila toteaa vastatessaan kysymyksiini päätöksestä. Sairauksien hoidosta puhui kuitenkin valtuutettu Kattelus. Helsingin kaupunki ilmoittaa sivuillaan paperittomien saavan kaikki terveyspalvelut, erikoissairaanhoito mukaan lukien.  Mistä nyt siis on kysymys Turussa? Sitä ei tunnu oikein kukaan tietävän tällä hetkellä. Varmaa on se, että jokainen meistä turkulaisista tulee maksamaan tästä päätöksestä seuraavat kustannukset.

Vanhustemme kustannuksella ei pidä säästää

Keskiviikko 21.10.2015 - Pirjo Lampi

Olen erittäin hämmästynyt ja samalla järkyttynyt hallituksemme suunnitelmista alentaa ympärivuorokautisen hoidon hoitajamitoitusta 0.3:een. Ministeri Juha Rehulan (kesk.) mukaan taustalla ovat säästötarpeet ja kuntien toive. Säästötavoite on 70 milj. euroa vuoteen 2019 mennessä. Historiallista ikälakia laadittaessa puhuttiin 0.7:n hoitajamitoituksesta, joka kuitenkin muutettiin 0.5:ksi ja sekin jäi vain suositukseksi. Nyt ollaan siis edelleen pienentämässä hoitohenkilökunnan määrää. Missä on hallituksemme arvostus vanhuksiamme kohtaan? Onko tarkoituksena jättää vanhuksemme todellakin heitteille? Liikaa henkilökuntaa tuskin on tälläkään hetkellä. Kuka enää haluaa kouluttautua hoitoalalle ja työskennellä tavalla jossa ei enää toteudu inhimillinen hoito.

Vanhuksiamme hoidetaan yhä kauemmin kotona.. Monta kertaa olosuhteet kotihoidossakin ovat jo kaikkea muuta kuin ihmisarvoiset. Liian huonokuntoiset vanhuksemme joutuvat siksi usein kotihoidosta sairaalahoitoon ja takaisin kotiin. Tämä rumba tulee kunnille kalliiksi. Pääsyä ympärivuorokautiseen hoitoon joutuu jonottamaan. Ikälain mukaan vanhuksiamme tulee hoitaa ennen kaikkea kodinomaisessa ympäristössä eikä laitoksissa. Tämä on johtanut vanhainkotien lakkauttamisiin ja tilalle on keksitty kaikenpelastava tehostettu palveluasuminen. Tosiasiassa hoidollisesti mikään ei ole muuttunut vaan vain maksutapa. Vanhus maksaa kaikesta erikseen. Siis vuokran, johon usein jyvitetään myös neliöt yleisistä tiloista, hoivan, ruoan ja lääkkeensä toisin kuin ns. laitoshoidossa eli siis esim. vanhainkodissa. Kriteerit tehostettuun palveluasumiseen ovat käytännössä samat kuin laitoshoitoonkin. Jos nyt hoitajia on tulevaisuudessa entistä vähemmän, vanhuksiemme vaippoja vaihdetaan yhä harvemmin, viriketoimintaan ja mahdolliseen ulkoiluun jää yhä vähemmän aikaa. Vanhuksemme saattavat jäädä aliravituiksi ja kuivua nestehukan takia kun aikaa syöttämiseen jää yhä vähemmän. Siitä on jo tälläkin hetkellä esimerkkejä.  Omaisilla on jo nykyäänkin erittäin suuri merkitys läheistensä syöttämisestä. Kaikilla ei lähiomaisia kuitenkaan ole.

Hoitajamitoituksen alentamista ei kuntien tietenkään tarvitse tehdä. Kunnat kamppailevat kuitenkin tällä hetkellä taloudellisten paineiden alaisena ja säästöjä tehdään sieltä mistä voidaan. Siksi toivon että hallitus miettisi tämä ehdotuksensa seurausta käytännössä. On aivan selvää, että minimimitoituksesta tulee helposti maksimi. Hoidon laatu tulee silloin heikkenemään. Ovatko vanhuksemme hallituksemme mielestä vain rasite hyvinvointiyhteiskuntamme rapistuessa? Toivon että hallitus kuuntelee nyt tässä asiassa omaisten, hoitajien ja vanhustenhoidon asiantuntijoiden mielipiteitä. Ympärivuorokautisen hoivan tarpeessa olevan vanhuksen kunto saattaa olla jo niin huono, ettei hän itse pysty pitämään puoliaan. Se on meidän kaikkien päättäjien tehtävä vai olemmeko valmiit jättämään vanhuksemme tasa-arvoisen ja inhimillisen kohtelun ulkopuolelle. Emme kai voi hyväksyä tapaa jolla hoitajia vähentämällä ja hoitotasoa heikentämällä saamme myös ns. luonnollisen poistuman lisääntymisen kautta vanhustemme määrän laskemaan. Tämä tie ei voi eikä saa olla oikea tapa kerätä valtion ja kuntien kirstuun tavoitellut säästöt.

Pirjo Lampi (ps)

kaupunginvaltuutettu ja sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen

Julkaistu Turun Sanomissa 21.10.2915

http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/823192/Vanhusten+kustannuksella+ei+saa+saastaa