Vanhustenhoito puhuttaa!

Lauantai 26.11.2016 - Pirjo Lampi

Turku pääsi julkisuuteen ikävällä tavalla helmikuussa Kupittaan sairaalan vanhuspsykiatrian osastoilla ilmenneitten vakavien väärinkäytösten takia. Asia johti moniin tarkastuksiin ja raportteihin.Viimeinen kaupungin sisäisen tarkastuksen raportti valmistuu kun poliisi on saanut oman työnsä valmiiksi.Minkäänlaiseksi puolustukseksi ei kelpaa se, että vastaavaa tapahtuu valitettavasti muuallakin maassamme erilaisissa vanhusten-ja vammaishoitolaitoksissa ja palveluasumisyksiköissä.

Turun kaupunki on tehnyt paljon muutoksia tarkastusten seurauksena ja niitä tehdään edelleen. Osastoja on uudelleenjärjestetty ja perustettu uusi tehostettu vanhuspykiatrian avohoitoyksikkö.

Muistisairaat ovat tällä hetkellä kaikkein heikommassa asemassa oikeanlaisen hoidon saamiseksi.

Kupittaan sairaalan tapauksen yhteydessä esim. todettiin että muistisairaat vanhukset joutuivat olemaan hoidossa osastolla psykiatrisen hoidontarpeen jo päätyttyä koska kaupungissamme ei ollut heille muita hoitopaikkoja. Tähän asiaan pitää saada muutos ja vaikeasti käyttäytyville muistisairaille on saatava heidän tarpeitaan vastaavia hoitopaikkoja.

Vanhuspalvelulain astuttua voimaan v.2013 sen odotettiin poistavan kaikki vanhustenhoitoon liittyvät ongelmat.Näin ei kuitenkaan ole käynyt, ehkäpä päinvastoin. Viime vuonna lain tekstistä poistettiin hoivaa tarvitsevalta oikeus arvokkaaseen elämään. Nyt ollaan poistolistalle suunnittelemassa kuntien velvoitetta ylläpitää ikäihmisten hyvinvoinnin erityisasiantuntemusta ja vastuuhenkilön tehtävää.Tämä ei voi olla vaikuttamatta hoidon laatuun. Hoivan tarpeeessa olevat ikäihmiset eivät ole yksi homogeeninen ryhmä vaan he ovat hyvin usein monisairaita ja hyvältä hoidolta vaaditaan asiakkaan yksilöllisten tarpeiden huomioimista.

Laki on edellyttänyt kuntia luopumaan laitoshoidosta kuten esim. vanhainkodeista. Kotihoitoa pitää lisätä, samoin tehostettua palveluasumista. Näin on tehty myös meillä. Valitettavasti tämä on johtanut siihen,että kotona joutuvat olemaan yhä huonompikuntoiset erittäin iäkkäät vanhukset ja samoin he ovat yhä huonommassa kunnossa päästessään lopulta hoitopaikkaan, joita ei ole riittävästi. Olemme Turussa ajautuneet tilanteeseen, jossa meillä jonottaa vanhusten asumispalveluihin enemmän vanhuksia kuin koskaan sitten vuoden 2014. Mikä ikävintä, heistä yli 3kk jonossa olevien määrä on noussut myös koko ajan. Tässä ajassa hoitopaikka pitäisi lain mukaan löytyä. Kun yli 3 kk jonottaneita koko vuoden 2014 aikana oli kuukausittain alle 10, viime ja tänä vuonna suuntaus on ollut koko ajan nousussa. Tämän vuoden syyskuussa luku oli 31. Tiedämme,että hoivapalveluja tarvitsevien ikäihmisten määrä lisääntyy.  Meillä täytyy säilyttää myös riittävä määrä omia sairaalapaikkoja, jotta vältymme kalliilta erikoissairaanhoidolta. Ambulanssiyksikkö hälytetään yhä useammin vanhuksen kotiin hoivatilanteen kartoittamiseksi ja sehän se vasta yhteiskunnalle tulee kalliiksi.

Jokainen meistä vanhenee ja eri tavalla. Kaikkien elämä tulee olla yhtä arvokasta varallisuudesta ja sairauksien laadusta riippumatta. Joku viisas onkin todennut, että yhteiskunta, jolla ei muka ole varaa arvostavaan vanhustenhoitoon on epäonnistunut ja valheellinen. Kysymys on siis meidän omista arvovalinnoistamme.

Pirjo Lampi

kaupunginvaltuutettu,

sosiaali-ja terveyslautakunnan jäsen

Perussuomalaisten Turun valtuustoryhmän julkaisu 26.11.2016

Onko vanhustenhoitomme kriisissä?

Lauantai 30.4.2016 - Pirjo Lampi

En näe, miten vanhuspalvelulaki olisi parantanut käytännössä ikäihmisten palveluja. Päinvastoin tuntuu siltä, että ne ovat vaan huonontuneet. Meille on syntynyt ennemminkin kotihoidon pakkolaki. Vanhukset ovat kotihoidon varassa aivan liian huonokuntoisina. Se ei edes ole kustannustehokasta laitoshoitoon nähden silloin, kun kotona joudutaan käymään myös yöllä.

Vanhainkodit tai tehostetun palveluasumisen paikat, joiksi myös entiset vanhainkodit muutetaan vain nimeä ja maksujärjestelmää muuttaen, ovat jo lähes saattohoitopaikkoja. Yksityisistä palvelutaloista ikäihminen saa rahalla hyväkuntoisempanakin hoitopaikan niin kauan, kuin rahat riittävät. Sen jälkeen ollaan jonossa kaupungin hoitopaikkoihin, kun rahat loppuvat.

Vähän aikaa sitten Turun vanhustenhoito sai kolauksen Kupittaan sairaalan geriatristen osastojen tapahtumien johdosta. Niitten selvittely jatkuu vielä pitkään ja muutoksia on tehty ja tehdään edelleen turvallisen hoidon takaamiseksi. Seurantaa ja tarkastuksia tehostetaan.

Iltalehti uutisoi 26.4., kuinka Mäntyrinteen vanhainkodissa dementoivaa Lewin kappale -tautia sairastava 74-vuotias mies kuoli nivustyrän kiertymän seurauksena. Tyrän olemassaolo tiedettiin, mutta vanhuksen tilan heikkenemiseen ja oireisiin ei kiinnitetty huomiota tai niitä vähäteltiin.

Vanhusta ei toimitettu sairaalahoitoon. Lähiomainen on myös kirjoittanut varsin selkeän selonteon tapahtumien kulusta. Kyseisen vanhuksen kohdalla on tapahtunut ilmeisesti useita laiminlyöntejä ja virheitä. Ruumiinavaustakaan ei olisi ilmeisesti haluttu tehdä. Mitä siis pelättiin?

Eikö meillä ole riittävästi geriatriaan perehtyneitä lääkäreitä ja hoitohenkilökuntaa? Onko koulutusjärjestelmässämme jotakin vialla? Vai johtuuko se välinpitämättömyydestä, koska yhteiskuntamme viesti on toistuvasti se, että vanhuksemme ovat vain taloutemme rasite ja kustannuserä?

Nyt vaadittaisiin todellista ryhtiliikettä ja asennemuutosta niin, että vanhusten kaltoinkohtelu sekä hoitopaikoissa että kotihoidon piirissä saadaan loppumaan. Sitä tapahtuu aivan liikaa maassamme joka puolella eikä suinkaan vain Turussa. Nämä tapaukset jättävät varjoonsa myös hoitopaikat, joissa vanhuksiamme hoidetaan hyvin.

Toivoisin, että jokainen vanhusten parissa arvokasta ja raskasta hoitotyötä tekevä hoitaja pitäisi kirkkaana mielessään sanat: kohtele lähimmäistäsi niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan.