Olemme epäonnistuneet vanhustemme suojelussa

Tiistai 12.5.2020 klo 22.21 - Pirjo Lampi

Olemme epäonnistuneet vanhustemme suojelussa. Näin kai voimme todeta tällä hetkellä, kun enenevässä määrin saamme nyt tietoja koronatartunnoista vanhuspalveluyksiköissämme sekä kotipalvelussa. Näin on tapahtunut Turussa, muualla maakunnassamme ja koko maassa. Olemme siis epäonnistuneet nimenomaan sen ryhmän suojelemisessa, jota koko ajan on korostettu. Ikäihmistemme suojeleminen on ollut perusteluna koville rajoitteille.

Omaiset ovat olleet huolissaan vanhustensa voinnista mutta ovat hyväksyneet tapaamiskiellot juuri siksi, että he ovat uskoneet läheistensä olevan turvassa. Mutta mites nyt on käynytkään? Virus on kuitenkin päässyt kulkeutumaan näihin yksikköihin ja kotipalvelun asiakkaisiin ja henkilökuntaan.  Miten se on mahdollista?

Lähikontakteina näihin ihmisiin on pitänyt olla vain hoitohenkilökunta.

Ensimmäiseksi tulee mieleen hoitohenkilökunnan huono suojavarusteitten käyttö ja huono hygienia. Onko kyseessä ollut huolimattomuus tai ettei edes maskeja kerta kaikkiaan ole ollut saatavilla, mitä viestiä tulee kentältä koko ajan.  Tiedän myös, että ohjeistus niitten käytöstä on ollut puutteellista ja ristiriitaista. Sairaanhoitopiirin tehtävänä on ollut ohjeistaa kuntia suojavarusteiden käytöstä. Se on ollut löyhempi kuin STM:n antama ohjeistus.

Hoitohenkilöstön testaus ei ole ollut riittävää.  Se on keskittynyt lähinnä sairaalahenkilökunnan testaamiseen, mikä tietysti jossain mielessä on ollut ymmärrettävää pienen testauskapasiteetin takia. Tähän on luvattu muutosta.

Olemme uskoneet siihen, että vanhuksemme ovat turvassa omissa lokeroissaan poissa muusta yhteiskunnasta. Vanhuspalveluyksiköt eivät voi kuitenkaan toimia sairaaloina, se on täysin selvää. Iäkkäitä, jo muutenkin hauraassa kunnossa olevien vanhusten siirtämistä sairaalahoitoon on tarkkaan harkittava. Miten me voimme toteuttaa hoivakodeissa inhimillisen ja kivuttoman saattohoidon näissä tapauksissa. Se on nyt tarkkaan mietittävä. Miten siinä huomioidaan lähiomaiset?

Mitä on tehtävissä? Ensinnäkin kenenkään vähäänkään oireilevan ei pitäisi mennä töihin. Hänen pitäisi päästä nopeasti testeihin. Henkilökuntaa pitää siirtää mahdollisimman vähän paikasta toiseen. Myös kotipalvelun asiakkaan luona pitäisi käydä ns. pysyvät omat hoitajat. Siis kontaktit pitää saada mahdollisimman vähiin. Helpommin sanottu kuin tehty, koska kunnat kamppailevat henkilöstön rekrytointiongelmissa. Nyt siihen kuitenkin on panostettava kaikin voimin. Tiedän, että henkilöstöä on koulutettu ja siirretty uusiin tehtäviin.

Kuntien on hankittava suojavarusteita lisää maksaa se sitten mitä maksaa. Laadusta, riippuen käyttötarpeesta, ei pidä tinkiä.  Meidän on Turussakin tehtävä kaikkemme, että tartuntaketjut selvitetään ja huolehdimme riittävästä suojavarusteiden saannista ja myös sen oikeanlaisesta käytöstä. Koronaviruksesta selviäminen vie vielä arvaamattoman ajan. Koko ajan se lisää myös kuntien kustannuksia, johon ei ole varauduttu. Turussa budjetin sopeuttamistoimet vaikkapa hyvinvointitoimialla ovat mahdottomia. Korona tuli ja sekoitti pakan.

Nyt pitäisi jokaisen järkevän turkulaisen päättäjän jättää hamaan tulevaisuuteen haikailu raitiotiestä.  Siihen ei meillä kerta kaikkiaan ole varaa.

Pirjo Lampi (ps)

varavaltuutettu

sosiaali-ja terveyslautakunnan jäsen  

Vanhustemme kustannuksella ei pidä säästää

Keskiviikko 21.10.2015 - Pirjo Lampi

Olen erittäin hämmästynyt ja samalla järkyttynyt hallituksemme suunnitelmista alentaa ympärivuorokautisen hoidon hoitajamitoitusta 0.3:een. Ministeri Juha Rehulan (kesk.) mukaan taustalla ovat säästötarpeet ja kuntien toive. Säästötavoite on 70 milj. euroa vuoteen 2019 mennessä. Historiallista ikälakia laadittaessa puhuttiin 0.7:n hoitajamitoituksesta, joka kuitenkin muutettiin 0.5:ksi ja sekin jäi vain suositukseksi. Nyt ollaan siis edelleen pienentämässä hoitohenkilökunnan määrää. Missä on hallituksemme arvostus vanhuksiamme kohtaan? Onko tarkoituksena jättää vanhuksemme todellakin heitteille? Liikaa henkilökuntaa tuskin on tälläkään hetkellä. Kuka enää haluaa kouluttautua hoitoalalle ja työskennellä tavalla jossa ei enää toteudu inhimillinen hoito.

Vanhuksiamme hoidetaan yhä kauemmin kotona.. Monta kertaa olosuhteet kotihoidossakin ovat jo kaikkea muuta kuin ihmisarvoiset. Liian huonokuntoiset vanhuksemme joutuvat siksi usein kotihoidosta sairaalahoitoon ja takaisin kotiin. Tämä rumba tulee kunnille kalliiksi. Pääsyä ympärivuorokautiseen hoitoon joutuu jonottamaan. Ikälain mukaan vanhuksiamme tulee hoitaa ennen kaikkea kodinomaisessa ympäristössä eikä laitoksissa. Tämä on johtanut vanhainkotien lakkauttamisiin ja tilalle on keksitty kaikenpelastava tehostettu palveluasuminen. Tosiasiassa hoidollisesti mikään ei ole muuttunut vaan vain maksutapa. Vanhus maksaa kaikesta erikseen. Siis vuokran, johon usein jyvitetään myös neliöt yleisistä tiloista, hoivan, ruoan ja lääkkeensä toisin kuin ns. laitoshoidossa eli siis esim. vanhainkodissa. Kriteerit tehostettuun palveluasumiseen ovat käytännössä samat kuin laitoshoitoonkin. Jos nyt hoitajia on tulevaisuudessa entistä vähemmän, vanhuksiemme vaippoja vaihdetaan yhä harvemmin, viriketoimintaan ja mahdolliseen ulkoiluun jää yhä vähemmän aikaa. Vanhuksemme saattavat jäädä aliravituiksi ja kuivua nestehukan takia kun aikaa syöttämiseen jää yhä vähemmän. Siitä on jo tälläkin hetkellä esimerkkejä.  Omaisilla on jo nykyäänkin erittäin suuri merkitys läheistensä syöttämisestä. Kaikilla ei lähiomaisia kuitenkaan ole.

Hoitajamitoituksen alentamista ei kuntien tietenkään tarvitse tehdä. Kunnat kamppailevat kuitenkin tällä hetkellä taloudellisten paineiden alaisena ja säästöjä tehdään sieltä mistä voidaan. Siksi toivon että hallitus miettisi tämä ehdotuksensa seurausta käytännössä. On aivan selvää, että minimimitoituksesta tulee helposti maksimi. Hoidon laatu tulee silloin heikkenemään. Ovatko vanhuksemme hallituksemme mielestä vain rasite hyvinvointiyhteiskuntamme rapistuessa? Toivon että hallitus kuuntelee nyt tässä asiassa omaisten, hoitajien ja vanhustenhoidon asiantuntijoiden mielipiteitä. Ympärivuorokautisen hoivan tarpeessa olevan vanhuksen kunto saattaa olla jo niin huono, ettei hän itse pysty pitämään puoliaan. Se on meidän kaikkien päättäjien tehtävä vai olemmeko valmiit jättämään vanhuksemme tasa-arvoisen ja inhimillisen kohtelun ulkopuolelle. Emme kai voi hyväksyä tapaa jolla hoitajia vähentämällä ja hoitotasoa heikentämällä saamme myös ns. luonnollisen poistuman lisääntymisen kautta vanhustemme määrän laskemaan. Tämä tie ei voi eikä saa olla oikea tapa kerätä valtion ja kuntien kirstuun tavoitellut säästöt.

Pirjo Lampi (ps)

kaupunginvaltuutettu ja sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen

Julkaistu Turun Sanomissa 21.10.2915

http://www.ts.fi/mielipiteet/lukijoilta/823192/Vanhusten+kustannuksella+ei+saa+saastaa