Tarvitseeko julkinen terveydenhuolto toimiakseen lahjoituksia?

Siltä tuntuu, kun seuraa nykyistä toimintaa.

Helsingin uuden lastensairaalan odotetaan valmistuvan vuonna 2017. Rakennusinvestoinnin arvio oli alkujaan 160 miljoonaa euroa, mutta nyt on ilmoitettu kustannusten nousevan 175 miljoonaan euroon.

Valtio ja HUS osallistuvat molemmat rahoitukseen 40 miljoonalla eurolla. Lainaa suunniteltiin otettavaksi 50 miljoonaa euroa ja lahjoituksin kerättyjen varojen summaksi arvioitiin saatavan 30 miljoonaa. Tuo tavoite saavutettiin elokuussa 2014. Keräys jatkuu kuitenkin edelleen.

Rahoitetaanko tuo investoinnin ylitys keräysvaroin, sitä ei ole ilmoitettu.

Kampanja on saanut somessa suuren huomion ja nyt viimeisenä mainostetaan suurta artistien jättimäistä kiitoskonserttia Olympiastadionilla. Lipputulot käytetään keräykseen.

Monien, jotka haluaisivat auttaa, ei ehkä kuitenkaan ole rahallisesti mahdollista osallistua esimerkiksi kyseiseen konserttiin.

Lisäksi on huomioitava, että vaikeasti sairaita lapsia hoidetaan myös muissakin yliopistollisissa keskussairaaloissa kuin Helsingissä. Kaikki nämä sairaalat kamppailevat uusien investointien rahoittamisesta. Kuka heille kerää lahjoitusrahaa?

Helsinkiin on keskitetty kaikkein vaikeimpien ja harvinaisten lastensairauksien hoito. Tämä keskittäminen on tietysti järkevää.

Tyksin lasten ja nuorten syöpäosaston lastenohjaajan työsopimusta ei voitu jatkaa oppisopimuksen päätyttyä huhtikuun jälkeen, koska sairaanhoitopiiri elää säästöpaineissa ja kaikki varat ohjataan lakisääteisten palvelujen tuottamiseen.

Muistamme kuitenkin, kuinka tässä taannoin sairaanhoitopiirillä oli varaa kustantaa piirin johtajalle Olli-Pekka Lehtoselle 19 000 euron syntymäpäiväjuhlat.

Lastenohjaajalla on lapsipotilaille ja heidän omaisilleen suuri merkitys, koska hoitoajat osastolla saattavat olla pitkiä ja raskaita.

Onneksi kaksi tarmokasta äitiä uurasti sen eteen, että syöpälasten hyväntekeväisyyshuutokaupan ”Toivoa on” tuoton ja muitten lahjoitusten avulla saadaan lastenohjaajan toiminta turvattua vuoden 2015 loppuun asti. Entä sen jälkeen?

On tietysti hienoa, että ihmiset haluavat auttaa, varsinkin kun on lapsista kysymys. Mutta onko oikein, ettei julkiseen terveydenhoitoon, joka on perustuslaillinen oikeutemme, saada enää tarvittavaa rahoitusta?

Kauanko näitä yksityisiä rahoittajia riittää ja miten nämä keräykset ja lahjoitukset kohdistuvat tasaisesti eri puolille maatamme?

Uutta sote-uudistusta pidetään tärkeänä siksi, että terveyspalvelut saataisiin toteutettua tasapuolisesti ja laadukkaasti koko maassa. Toivottavasti sen myötä julkisen terveydenhoidon rahoitus järjestetään niin, että myös riittävät rakennusinvestoinnit ovat mahdollisia ja tarvittavasta henkilökunnan määrästä ei tarvitse luopua.

Vain siten voimme säilyttää korkeatasoisen erikoissairaanhoidon maassamme.