Historialliseksi laiksi Sdp:n mainostama ikälaki on ollut voimassa 1.7.2013 lähtien. Sen tarkoitus on hyvä ja se pitää sisällään monta hyvää suositusta, mutta miten kunnat, kuten Turku, sitä konkreettisesti toteuttavat, onkin jo toinen juttu.
Turussa on haasteena yli 85-vuotiaiden ikäihmisten jyrkkä kasvu. Kesäkuun tietojen mukaan heitä oli 4 846. Tästä ryhmästä palvelujen piirissä on jo 50 prosenttia. Kuitenkin ensi vuoden talousarvioehdotuksessa vanhuspalvelujen kustannustasoa ollaan laskemassa 0,6 prosenttia. Tämä tarkoittaa sitä, että vuoden 2014 loppuun mennessä laitoshoidosta vähennetään 137 paikkaa. Vähennys kohdistuu pitkäaikaissairaanhoitoon ja vanhainkotihoidon ostopalveluihin ja se tapahtuu arvioidun asiakaspoistuman nopeudella, eli siis kaunistelematta kuoleman kautta.
Ikälain mukaan vanhuksen tulisi saada hänen tarpeensa mukainen hoitopaikka kolmen kuukauden kuluessa. Lain mukaan iäkkäällä henkilöllä pitäisi olla mahdollisuus vaikuttaa hänelle järjestettäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin ja omalta osaltaan päättää niistä. Tämä ei toteudu kovinkaan hyvin, koska meillä jonottaa jatkuvasti hoitopaikkaa vaihtelevasti yli tai alle 100 vanhusta, heistä useita kymmeniä sairaalassa.
Sairaalassa hoitopaikan jonottaminen on kaupungille kallis vaihtoehto. Elokuussa meillä oli 97 vanhusta jonottanut hoitopaikkaa yli tuon ikälain salliman kolmen kuukauden ajan joko kotonaan tai sairaalassa. Kriteerejä kotihoidosta jonotukseen hoitopaikan saamiseksi on tiukennettu, joten meillä on kotona yhä heikkokuntoisempia vanhuksia. Kalliit sairaalakäynnit esimerkiksi kaatumisten seurauksena ovat varsin yleisiä ja lisäävät kustannuksia.
Korvaavia hoitopaikkoja Luolavuoren vanhainkodin lakkauttamisen jälkeen ei ole saatu ja uusi laki tuo omat vaatimuksensa tuettujen palveluasuntojen lisäämiseksi. Ikäihmiset ansaitsevat kunnioituksemme ja hyvinvointiyhteiskuntamme luojina velvollisuutemme on järjestää heille heidän tarvitsemansa hoiva, heidän omien tarpeittensa mukaan. Mielestäni nyt on oltava rohkeutta etsiä säästökohteita jostakin muualta, kuten hallinnosta, mutta me emme voi jättää vanhuksiamme heitteille silloin, kun heidän kykynsä selviytyä kotihoidossa ei enää inhimillisesti katsoen toteudu.
Pirjo Lampi